Mun juttu
– Se on kuin avaruudessa leijuisi. Sukeltaessa kaikki aistit ovat keskittyneet suoritukseen, ja mieli tyhjenee arkisista murheista. Silloin on irti kaikesta, eikä työasiat käy mielessä.
Iisalmelainen 45-vuotias Teemu Ryhänen oli pitkään haaveillut sukeltamisesta, kunnes viimein neljä vuotta sitten jouluaattona päätti toteuttaa unelmansa ja otti yhteyttä Kuopion Urheilusukeltajiin.
– Pitkään se oli mielessä pyörinyt, että sukeltaminen voisi olla minun juttuni. Kun sitten vihdoin päätin aloittaa harrastuksen, vei se lopulta kokonaan mukanaan.
– Ulkomailla olen päässyt sukeltamaan Egyptissä Punaisella merellä ja Norjassa. Ne ovat olleet hienoja reissuja, mutta kyllä Suomestakin löytyy paljon mukavia paikkoja sukeltaa. Etupäässä etsimme kirkasvetisiä järviä tai erikoiskohteita.
Ryhänen kuuluu Kuopion Urheilusukeltajien hallitukseen. Hänen kortillaan saa sukeltaa luolissa ja voi mennä aina neljänkymmenen metrin syvyyteen saakka. Sukeltamisessa pintavesissä sukelletaan ilmalla, mutta syvemmälle mentäessä pitää jo käyttää kaasuseoksia.
Sukeltaminen on moniulotteinen laji.
– Sukeltaminen on moniulotteinen laji. Ei siinä ole kysymys siitä kuinka syvälle menee tai miten tiukkoihin luoliin uskaltaa sukeltaa. Viimeksi kun olimme leirillä Kuopion Suvasvedellä, siellä paras sukellus oli 5–8 metrin syvyydessä tapahtunut saareen kiertäminen.
– Toisaalta kevättalvella on mieletöntä, kun auringonsäteet tulevat jääkannen läpi ja kalat, sekä vesi kimaltelevat jään alla. Paljon sen lähemmäs paratiisia ei voi päästä, Ryhänen hekumoi.
Lehtien palstoilta saa aika ajoin lukea sukellusonnettomuuksista, joissa menetetään ihmishenkiä. Sukeltamisessa vaara on aina läsnä. Se ei Ryhästä huoleta, mutta hän tunnustaa pohtivansa onnettomuusuutisen nähdessään, että miksi näin tapahtui.
– Tämä on pedanttia hommaa. Kun lähdemme sukeltamaan, niin teemme aina sukeltamissuunnitelman. Lisäksi kaikkien sukellustarvikkeiden kunto pitää tarkastaa säännöllisesti. Monesti noissa onnettomuuksissa on saatettu olla huolimattomia etukäteisvalmisteluissa. Tottakai voi myös tulla sairaskohtaus ja sille ei tietenkään voi sitten mitään, Ryhänen miettii.
Sukeltaminen on harrastuksena kausiluontoista. Siinä missä lenkkeilyä tai kuntosalia harrastetaan esimerkiksi kolme kertaa viikossa, saattaa sukeltamisessa olla välillä pitkiäkin taukoja.
– Minulla on nyt neljän vuoden aikana sukelluksia vähän yli sata. Joillain kavereillani niitä on jo yli 4 000. Kun olemme esimerkiksi Norjassa leirillä, niin silloinhan sitä sukelletaan kuin viimeistä päivää ja viikossa kertyy kymmeniä sukelluskertoja. Arjessa sukelluskertoja tulee sitten vähemmän.
Ryhänen kannustaa iisalmelaisia lähtemään mukaan sukellusharrastukseen. Ylä-Savosta ei löydy omaa seuraa, mutta Kuopion Urheilusukeltajat ottavat mielellään uusia jäseniä mukaan toimintaan.
– Olisihan se mukavaa, jos Iisalmessa meitä olisi oma porukka, jonka kanssa voisimme käydä sukeltamassa. Lajimme maksaa jonkin verran, mutta niinhän kaikki harrastukset tekevät.
– Perusvarustus eli märkä- tai kuivapuku, happipullot ja muu laitteisto maksavat 1000–2000 euroa. Niillä kustannuksille pääsee jo pitkälle. Jos sukeltaminen kiinnostaa, niin minuun tai meidän seuraan voi ottaa rohkeasti yhteyttä, Ryhänen kannustaa.