Pietarsaarelainen Sara Forsberg nousi maaliskuussa 2014 parissa päivässä kansainväliseksi Youtube-tähdeksi. Syynä oli What Languages Sound Like to Foreigners -video, jossa hän imitoi eri kieliä.

Nettikuuluisuus poiki välittömästi lukuisia yhteydenottoja ja työtarjouksia eri puolilta maailmaa. Niiden seurauksena Forsberg päätyi lopulta asumaan Los Angelesiin ja tekemään uraa laulajana.

Ensimmäisen kielivideon aikaansaaman viestitulvan mukana tuli myös yksi työprojekti, josta Forsberg ei ole voinut hiiskua sanaakaan – ennen kuin nyt.

Huhtikuussa 2014 nimittäin Lucasfilm-tuotantoyhtiö otti yhteyttä Forsbergin agenttiin Ro Diamondiin. Hän taas välitti tiedon manageri Johannes Yliselle, joka joutui lähtemään suoraan synnytyssairaalasta keskellä yötä Yhdysvaltoihin allekirjoittamaan salassapitosopimusta.

Tuolloin kuvausvaiheessa olleen Star Wars: The Force Awakensin tuottajat olivat huomanneet Forsbergin kielivideon, ja pyysivät häntä luomaan elokuvaan kielen, jota sen eräät avaruusolennot puhuvat.

"Kun sain itse sähköpostia aiheesta, luulin että se on joku läppä", Forsberg muistelee nyt.

Pian kävi kuitenkin ilmi, että työtarjous oli kuin olikin todellinen.

"Ajattelin että noin valtavassa leffatuotannossa käytettäisiin jotain superkokenutta kieli-ihmistä, mutta ne oikeasti halusivat minut – pikku Youtube-tytön Pohjanmaalta."

Tuottajat eivät Forsbergin mukaan antaneet hänelle mitään erityisempiä vaatimuksia. Sähköpostiin vain tupsahti pari sivua Star Wars: The Force Awakensin käsikirjoitusta, jotka piti kääntää uudelle kielelle.

Koska tekstiä oli vähän, ei Forsberg nähnyt aivan aivan yhtä paljon vaivaa kuin Star Trekin klingonin tai Game of Thronesin fantasiakielet kehittäneet kielitieteilijät.

”Homma meni aika yksinkertaisesti. Kehitin sanoja, käytin niitä toistuvasti oikeissa yhteyksissä, kirjoitin vuorosanat ylös ja lausuin ne nauhalle. Mietin paljon painotuksia ja vastaavia, jotta se kuulostaisi mahdollisimman paljon oikealta kieleltä eikä pelkältä brskbrzt:ltä."

Forsberg sanoo valmistautuneensa työhön kuunnellen Youtubesta sellaisia kieliä, joita ei ymmärrä lainkaan. Lopputulos ei ole kuitenkaan saanut suoria vaikutteita mistään tietystä ihmiskielestä. Alla olevalta videolta voi kuunnella, kun Forsberg puhuu pienen pätkän alien-kieltään:

Kuuntele Sara Forsbergin avaruuskieltä

Luomus hyväksyttiin nopeasti. Hänen oma äänensä ei siis päätynyt elokuvaan: Forsberg lähetti Yhdysvaltoihin äänitiedostot lausumistaan vuorosanoista, jotka sitten opetettiin näyttelijöille. Valmiissa leffassa kuultu lopputulos ei Forsbergin korviin ole päätynyt. Projektin yksityiskohtia ei hänelle muutenkaan paljastettu. Edes sitä, miltä näyttävät ne avaruusolennot, joille hän kielensä loi.

Salassapitosopimus vannotti, ettei hän saanut kertoa myöskään omasta työtehtävästään ulkopuolisille ennen elokuvan ensi-iltaa. Salaisuutta piti siis pitää yli puolitoista vuotta.

Ilmaiseksi kielityötä ei tarvinnut tehdä. Tarkkaa summaa Forsberg ei halua sanoa, mutta kuulemma palkkiolla "pärjäsi hetken aikaa ihan hyvin."

Forsberg ei ollut ennen projektiaan nähnyt ainuttakaan Tähtien sota -elokuvaa, scifi-leffat kun eivät oikein uppoa. Eikä ole katsonut niitä myöhemminkään.

”Mietin kyllä aluksi, että pitäisikö ne katsoa taustatutkimusta ajatellen. Mutta sitten päätin lähteä hommaan ihan sokkona: käyttää pelkästään sitä kieliälyä, minkä vuoksi olin työn saanutkin.”

Nyt hän on jo saanut ensimmäisen Tähtien sota -kokemuksensa. Haastattelua seuraavana päivänä eli maanantaina 14. joulukuuta Forsberg oli nimittäin menossa Hollywoodiin Star Wars: The Force Awakensin maailmanensi-iltaan, jossa kuulisi myös kieliluomustaan valkokankaalta ensimmäistä kertaa.

Tiistaina manageri Ylinen viestittää, että ensi-illassa ohjaaja J.J. Abrams oli kiittänyt puheessaan erikseen muutamaa leffan teossa auttanutta ihmistä. Heidän joukossaan oli Forsberg.

Ja kyllä, lopputeksteissä nähdään Forsbergin nimi.

Krediiteissä vastuuksi on mainittu ”additional alien dialect.”

”Aika hyvä lisä cv:hen!” hän iloitsee.

Alla Forsberg-ensi-illassa:

tonight marked a very special night in my life. for the first time in a long time, i felt like i had truly accomplished something. something real, something so me. #thankful #theforceawakens #redcarpet #rapunzelofsweden

Kuva, jonka SAARA (@helloimsaara) julkaisi 14. 12ta 2015 klo 22.52 PST

Lue Nytin koko Star Wars -seuranta:

1.Jättispesiaali: Tältä näyttäisi, jos Tähtien sodan paha Imperiumi hyökkäisi Helsinkiin

2. Perusasiat: Uusi Star Wars tulee, nämä asiat siitä pitää tietää

3. Nippelit ja netin kaikki mahtavuudet eli kymmeniä ja kymmeniä linkkejä: Kaikki, mitä tarvitsee ikinä tietää uudesta Star Warsista: eeppisen tarkka seurantamme alkaa

Star Wars: The Force Awakens ensi-illassa 16. joulukuuta.

Lahtelaisen Tiirismaan lukion Lucia-neidot ovat joutuneet nettiahdistelun kohteeksi.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat, jonka yleisönosastolla julkaistiin maanantaina pysäyttävä kirjoitus.

Siinä Tiirismaan lukion Lucia-neidot kertoivat, miten heistä levitettiin perättömiä ja loukkaavia tietoja netissä. Lucia-neidot haluavat oikaista väärinkäsitykset, joita tapahtumasta on syntynyt.

Poikkeuksellisesti nimimerkillä julkaistussa tekstissä Lucia-neidot kertovat, miten jotkut lukion musiikkilinjan oppilaista kiersivät sunnuntaina 13.12. Lucia-kiertueella palvelukotien lisäksi myös Hennalan vastaanottokeskuksessa.

Sosiaalisessa mediassa aiheesta nousi kohu väärää tietoa sisältävien juttujen takia. Verkossa levisi artikkeli, jossa ”väitettiin opettajan pakottaneen nuoret tytöt ”näytille” turvapaikanhakijamiehille”. Artikkeleita jaettiin myös Kansallinen Vastarinta -sivustolla ja blogeissa.

”Sivuilla jaettiin kokonaisvaltaisesti virheellistä tietoa, ja muun muassa Lucia-neitojen kuvien kerrottiin joutuneen ulkomaalaisille lapsipornosivustoille”, he kirjoittavat.

Lucia-neitojen mukaan nämä tiedot eivät pidä paikkaansa.

Lucia-neidot kertovat olleensa vastaanottokeskuksessa täysin omasta tahdostaan. Tarkoitus oli levittää hyvää mieltä ja tietoa Lucia-kulttuurista turvapaikanhakijoille, joille oli myös kerrottu etukäteen perinteestä. Turvapaikanhakijat olivat kysyneet luvan esityksen valokuvaamiseen.

Lopuksi Lucia-neidot kertovat artikkelien vuoksi saamastaan palautteesta:

Tiirismaan lukion rehtori Leena Akola on tapauksesta erittäin harmissaan. Kokonaisuudessaan kaikki esiintymiset vanhainkodilla, päiväkodilla, sairaalan vuodeosastolla sekä vastaanottokeskuksessa menivät hänen mukaansa hyvin niin Lucia-neitojen kuin katsojien kannalta.

”Kaikki olivat äärimmäisen iloisia ja onnellisia.”

Lucia-kiertueella oli Akolan mukaan yhteensä 14 tyttöä sekä koulun musiikinopettaja. Valtaosa Lucia-neidoista oli lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita.

Koulun nettisivuille ladattiin kuvia kierrokselta. Valokuvista netissä kiertämään lähtivät muutamat, joissa näkyivät vain suomalaistytöt ja maahanmuuttajamiehet. Akolan mukaan kuvista oli rajattu tietoisesti lapset pois.

”Se on mielenkiintoista, että on pelkästään otettu kuvat, joissa näkyvät Lucia-tytöt ja maahanmuuttajamiehet, mutta ei yhtään kuvaa, missä pienet tytöt ovat ihan onnesta mykkinä tyttöjen ympärillä”, Akola sanoo.

Viikon aikana Tiirismaan lukion sekä Hennalan vastaanottokeskuksen Facebook-sivuille lähetettiin törkyviestejä. Kaikista törkeimpiä viestejä lähetelleet eivät pääse enää kommentoimaan vaan heidät on estetty.

Facebookin ulkopuolella Akola ei ole juuri kuullut kritiikkiä.

”Lukion palautesivulle ja omaan sähköpostiin on tullut todella vähän mitään, puhutaan yhdestä tai kahdesta viestistä. Ihmiset eivät rohkene lähettää törkyviestejä rehtorille tai lukion viralliselle sivulle.”

Suomalainen Henrik Fordsgård, 27, lähti Kiinaan joulupukiksi kun kotimaasta ei löytynyt kuin pätkätöitä. Pesti kestää puoli vuotta – kiinalaisessa turistikylässä, jossa aikuiset ovat enemmän innoissaan pukista kuin lapset.

Henrik Forsgårdilla kasvaa parta hyvin. Siksi hän on tehnyt viimeiset pari vuotta aattona pukkikeikkaa Suomessa.

Henrik Forsgårdin kotialbumi

Henrik Forsgård eli Joulupukki.

Tänä jouluna Forsgårdille on turha soitella, sillä hän on joulupukkina Kiinassa. Forsgård löysi te-palveluiden työnhakusivuilta ilmoituksen, jossa haettiin joulupukkia puoleksi vuodeksi Pohjois-Kiinassa sijaitsevaan Christmas Village -turistinähtävyyteen.

Filosofiaa Helsingin yliopistossa opiskellut Forsgård oli tehnyt aiemmin opettajan sijaisuuksia Helsingissä lyhyissä pätkissä. Hän päätti tehdä viimeisen päälle hakemuksen: otatti kuvat ammattivalokuvaajalla ja kuvasi videon, jossa esiintyi pukkipuvussa ja puhui vähän kiinaa.

Hän sai työn, vaikka onkin vähän nuori hommaan – Christmas Villagessa on ollut Forsgårdia ennen yhdeksän pukkia, kaikki vähintään kaksi kertaa hänen ikäisiään.

Kiinaksi joulupukki tarkoittaa nimenomaan ”vanhaa joulumiestä”.

Olemme sopineet haastattelun, koska Forsgårdilla piti tänään olla vapaapäivä.

”Mun työpäivä koostuu siitä, että... Nyt mua huudetaan, kuuletko?”, hän sanoo heti puhelun aluksi. Taustalta kuuluu innokasta kiljumista, joka vain yltyy.

”Mun täytyy mennä ilmeisesti nyt töihin. Mä tuun ihan just takaisin!”

Vartin päästä Forsgård soittaa takaisin. Hän on juuri tehnyt yläkoululaiset faninsa onnellisiksi ottamalla heidän kanssaan selfien.

”Selfiet ovat tosi kova juttu täällä. Olisihan se ollut ikävä jos lapsia tulee käymään ja joulupukki on lomalla.”

Joulukuun alussa Forsgård lensi Helgingistä Pekingin ja Harbinin kautta Moheen. Se on pohjoisessa aivan Venäjän ja Kiinan rajalla sijaitseva 80 000:n asukkaan maakunta. Lentokenttä valmistui vuonna 2008. Ikkunasta näkyy Venäjälle.

Juuri nyt on lunta ja -17, kirkkaalla säällä päästään yli -30 asteen. Forsgård asuu hiililämmitteisessä vessallisessa kaksiossa, kun muut työntekijät punkkaavat inttityylisesti isoissa, kerrossängyllisissä huoneissa.

”Länsimaalaisuuden etuja”, Forsgård sanoo vähän nolostuneena.

Työtehtävät ja päivät ovat selkeitä. Tavallisesti Forsgård herää ennen kahdeksaa ja kävelee 400 metriä metsätietä joulukylään. Ison pyöreän aukion keskellä komeilee joulukuusi, aukiota reunustavat lumiveistokset.

Aukion reunalla sijaitsevat myös jouluposti ja Joulupukin paja. Kun bussilastillinen asiakkaita saapuu, Forsgård vetää punanutun päälle, kiinnittää pari valkoista irtohaiventa – oman parran tueksi – ja ottaa vieraat vastaan.

Paikalla on tulkki, vaikka suurin osa kommunikoinnista hoituu englanniksi tai elekielellä. ”Yksinkertaiset jutut, kuten tervetuloa, hyvää joulua, terve, heihei ja kiitos voin sanoa kiinaksi.”

Työpäivä loppuu viiden maissa, kuten kenen tahansa toimistotyöläisen.

Henrik Forsgårdin kotialbumi

Pukin kiinalaisella vastaanotolla on säihkettä ja välkkyviä valoja.

Kulttuurieroja tietysti on. Kun Suomessa Forsgårdin asiakaskuntaa olivat lapset, Kiinassa pukin luona vierailevat ovat melkein kaikki aikuisia.

Illuusiota ”yhdestä, oikeasta Joulupukista” ei ylläpidetä vaan pelin henkeen kuuluu se, että Forsgård on nimenomaan ”The Finnish Santa Claus”. Suomibrändäys on tässä onnistunut.

Kun Forsgård kirjoittaa kävijöille maksullisia joulukortteja, häntä pyydetään kirjoittamaan korttiin The Finnish Santa Claus ja perään oma, oikea nimi.

Forsgård on myös huomannut, että miesten välinen läheisyys on erilaista Kiinassa ja Suomessa.

”Täällä on ihan ookoo pitää kädestä kiinni sormet ristikkäin miesten kesken.”

Entä h-hetki eli jouluaatto? Millainen aikataulu pukilla Kiinassa on?

”Tää on loistava kysymys, johon haluaisin itsekin vastauksen!”, Forsgård toteaa.

Kiinassa joulua ei vietetä samalla tavalla kuin Suomessa, vaan pidempi loma ja perheen kanssa syöty juhla-ateria kuuluvat helmikuun alkuun sijoittuvaan kiinalaiseen uuteen vuoteen.

”Joulu on tuontijuhla, vähän enemmän sellainen kuin Valentine’s Day, iso hulabaloo. Ruoka saattaa olla tavallista parempaa.”

Forsgård on käytännössä jumissa asemapaikassaan. Lähin kylä Beiji on parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, eivätkä paikalliset päästä länsimaista sinne yksin.

Tarina kertoo, että Forsgårdia edeltävä pukki halusi aina vapaapäivänään kylälle. Hän sai nopeasti hankalan pukin maineen.

Pyykinpesukonetta ei ole, vaan Forsgård joutuu pesemään vaatteensa käsin. Suihkukin toimii vähän niin ja näin.

Työ ei ole hyvin palkattu. Bonuksena kaiken, minkä Forsgård tienaa, hän saa laitettua säästöön. Paikan päällä ei kulu rahaa, koska sitä ei oikein saa mihinkään kulutettua. Työpaikka tarjoaa asumisen ja ruokailut. Vapaa-ajan Forsgård kuluttaa Kindlelle lataamiaan kirjoja lukien ja Netflixiä katsoen.

Forsgård syö yhdessä muiden työntekijöiden kanssa kolme kertaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen. Se toimii niin, että jokainen ottaa riisiä oman ruokakuppinsa pohjalle, nappaa tikut käteen ja poimii pöydistä löytyvistä yhteisöllisistä ruoka-astioista lihaa tai kasviksia päälle.

Jos ei ehdi jostain syystä yhteisille aterioille, ruokaa ei tipu. Haastattelun takia Forsgård ei ehdi illalliselle.

Seuraavan kerran ruokaa saa aamulla.

”Kyllä mä pärjään”, Forsgård vakuuttelee.

”Ainoa, mikä multa puuttuu, on vesi.”

Selviää, että pari viikkoa duunia painaneella Forsgårdilla ei ole enää pullovettä jäljellä. Uutta saisi lähikylästä, jonne pitäisi saada erikseen kyyti. Hanavettä hän ei voi juoda, koska paikallinen bakteerikanta laittaisi vatsan sekaisin.

Viime päivät Forsgård on käynyt pyytämässä teevettä keittiöstä ja odottanut, että se jäähtyy.

Kun lopettaa asioiden haluamisen, nykytilaan tottuu nopeasti. Sen Henrik Forsgård on jo oppinut.

Edellisten pukkien virittämä netti toimii tarpeeksi hyvin, että yhteys ulkomaailmaan, Netflixiin ja Suomessa olevaan tyttöystävään säilyy.

”Sisällä on lämmin, mulla on tekemistä, en kuole tänne”, hän sanoo.

”Tavallaan mulla on kaikkea, mitä tarvitsen.”

Kulunut vuosi on ollut suurten myllerrysten aikaa.

Eikö ole hassua ajatella, että vielä vuoden alussa puhuttiin pakolaisista vain veroasioissa. Sellaisista kuin Nalle Wahlroos, joka siirsi veroteknisistä syistä kirjansa Ruotsiin. Tai Karl Fazerin perillinen Karl Fazer, joka teki samoin.

Näin jälkikäteen on houkuttelevaa ajatella, että rahamiesten hermostuneesta liikehdinnästä olisi voinut aavistaa mihin myllerrykseen Suomi on joutumassa.

Monessa muussa Euroopan maassa käänne parempaan päin oli jo selvästi tapahtunut tai tapahtumassa, mutta Suomi ei onnistunut punnertamaan itseään ylös.

Samaan aikaan, mutta toisella puolella maapalloa, arabikeväästä ja Yhdysvaltain Irakin-sodasta liikkeelle lähtenyt tragedian hyökyaalto oli saavuttamassa korkeimmat kuohut. Niiden harjalla ulos kodeistaan huuhtoutui miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä.

He aloittivat vaivalloisen ja vaarallisen merimatkan kohti Eurooppaa.

Tässä kohtaa Suomessa avattiin vaaliuurnat.

Loppuhan on historiaa, ja vielä lähihistoriaa. Kansakunta jakautui kahtia. Äärimmäiset äänenpainot nousivat poliittisen kentän molemmissa laidoissa, oli kyse sitten pakolaisista, työmarkkinoiden toiminnasta, perustuslaista, mistä vain.

Jopa valtiovarainministeri Alexander Stubb kommentoi asiaa tällä viikolla pitämässään puheessa: ”Moni pohtii, tunnistaako enää koko Suomea tästä vastakkainasettelun ja synkkien uutisten kierteestä?”

Stubb kysyy, onko Suomi nykyään sellainen, missä vainoa pakeneva kohtaa rasismia, naiset joutuvat pelkäämään väkivaltaa, talous ei kasva ja toisesta ihmisestä puhutaan epäkunnioittavaan, jopa vihaavaan sävyyn.

Se oli Stubbilta sellainen todella pirtsakka joulupuhe.

Tässä vuoden viimeisessä Uutisraportissa yritämme tarjota keinon tämän kahtiajaon parantamiseksi: mitä jos edes joulun ajaksi tehtäisiin sovinto?

Puoliksi fiktiivisessä joulutarinassa kokeilemme, löytyykö kansanedustaja Pentti Oinosen ja hänen useasti uhkailemiensa kikkelien välille sovintoa.

Entä suostuuko liike-elämän taustavaikuttaja Risto E.J. Penttilä armahtamaan velkaantuvaa kansaa ja sammuttamaan velkakellonsa?

Ja ehkäpä, ehkäpä Finlandia-voittaja Laura Lindstedt voisi pyytää anteeksi, että kehtasi kommentoida talousasioita ja politiikkaa, vaikka on vain nainen.

Mistä on kyse? Katso jakso ylhäältä niin tiedät!