”Lennart Meri vakuutti meille heti, että kaappauksesta ei tule mitään”, historian professori Seppo Zetterberg palaa vaaran päiviin elokuussa 1991.
Itsenäisyysmies Meri oli sattumalta Helsingissä Janajevin juntan kaapatessa vallan Moskovassa. Zetterberg lukeutui virolaiskulttuuria edistävän Tuglas-seuran johtoon, ja Meri perusti tukikohtansa seuran toimistoon Mariankadulle. ”Meri tunsi neuvostomenon niin läpikotaisin.”
Ulkoministeri Meri jäi operoimaan Helsinkiin samalla kun Edgar Savisaar pyyhälsi Kolera-altaalta moottoriveneellä Tallinnaan. Kiihkeä prosessi huipentui pian Viron itsenäisyyden palauttamiseen.
Seppo Zetterbergille Viro ja virolaiset ovat merkinneet puolta elämää – kenties enemmänkin. Hänen tuotantonaan on painava pino tutkimuksia veljeskansamme historiasta.
Mutta alussa oli lapsuus ja nuoruus Töölössä.
”Oltiin niitä suuria ikäluokkia, ja joka talossa juoksi kymmeniä tenavia. Virikkeitä ei järin tyrkytetty vaan ne etsittiin itse. Hesperianpuisto ja Taivallahti alkoivat jo avartaa mielikuvitusta”, hän muistelee.
Viron-asialle Zetterberg heräsi historianopiskelijana: ”Joulukuussa 1966 tutustuimme Sota-arkistoon jonka hoitaja Veli-Matti Syrjö valisti ryhmää, että heimosotien arkisto on heillä siellä avoinna. Siitä sain vahvan idean suunnata kohti Viron historiaa.”
Aie ei juuttunut vain ideaksi, vaan jalostui teoiksi. Hän kirjoitti rivakasti Viron ja Suomen poliittisia suhteita 1917–19 kaivelevan väitöskirjansa, mutta arkailevalla 1970-luvulla piti tottua muuhunkin kuin ihastuneisiin huudahduksiin.
”Yksi professori kysyi minulta: Etkö ajattele tulevaisuuttasi?”
Zetterberg nauraa nyt, että ei hän tosiaan osannut tai halunnut tuolloin asiassa laskelmoida – itsenäinen tutkimusaihe ajoi muun ohi. Hän omaksui viron kielen ja loi jo 1970-luvulta asti pitäviä yksityisiä virolaiskontaktejaan. Mieleenjääneitä varhaisia ystäviä olivat Tarton yliopiston historianprofessori, ”vakaumuksellinen kommunisti” Karl Siilivask, sekä Ea Jansen, ”Viron kansallisen liikkeen fantastinen tutkija”.
Virolaisia nöyryytettiin 1970–80-luvuilla kansakuntana yhä pahemmin, kunnes vihdoin neuvostoglasnost raotteli portteja vapauden tuulille. 1980-luvun lopulta Suomikin antoi varoen jo naamioitua materiaalista apua.
”Suomi ajoi kaksilla rattailla. Virallinen Suomi oli vain se kylmä isoveli – tätä kuvaa vaalitaan yhä paljon Virossa – mutta samalla tiskin alta ujutettiin monta avustushanketta perille.”
Zetterberg nostaa kiittäen esiin opetusministeriön kansainvälisen osaston päällikön Kalervo Siikalan rohkean päättäväisyyden. Kaikki meni lopulta onnellisesti, ja Viro palasi itsenäiseksi.
Sitä vastoin Viron itsenäisyyden menetys puolivuosisata aiemmin panee Zetterbergin miettimään.
”Päämäärähän syksyllä 1939 oli, että kansakunta halutaan säilyttää tekemällä väliaikaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle. Siksi annettiin tukikohdat ja haluttiin luottaa Stalinin ja Molotovin lupauksiin – toki tänään arvioiden sinisilmäisesti.”
Hän ei tutkijana villiinny spekulaatioihin, mutta pitää todennäköisenä, että Viron armeija ei pitkään olisi pärjännyt Narva-joen takana valmiina odottaneelle puna-armeijalle.
”Sota olisi merkinnyt sankarillista itsemurhaa, mutta olisi se totta kai estänyt sen neuvostovalheen, että sovjetisointi oli vapaaehtoinen.”
Viron poliittisessa eliitissä ilmeni 1930-luvun lopulla tiukempaakin asennetta, mutta Zetterbergin mukaan presidentti Konstantin Päts ja armeijan komentaja Johan Laidoner ratkaisivat alistumisen. Mielipiteenvaihto oli olemattoman kapeaa.
Nyky-Viroa professori silmäilee huolestuneenakin. Uusi yhteiskunta piti tietysti neuvostoajan perään jälleenrakentaa nollilta, mutta nykyiseen vastuun- ja velvollisuudentuntoon Zetterberg toivoo kohennusta. Hän katsoo uusien eliittien paljolti ajavan vain omaa etuaan.
”Onneksi debatti on avointa, ja journalistit valppaita ja riippumattomia. Lehdet alinomaa pöyhivät ja paljastavat kähmintöjä.”
Pian viisikymmenvuotista tutkija- ja yliopistouraansa Zetterberg ei aio lopetella: ”Tykkään luennoida ja tutkia historiaa. Se on vaan niin loputtoman mielenkiintoista.”
Kerkeä aikaansaava mies, joka ottaa pian taas suunnan arkistoihin Tallinnassa.
Kirjoita kommentti