Täydellisen päivän eläminen sujuisi helposti. Herääminen muhkeissa lakanoissa kullan kainaloon kaivautuen. Sängystä ylös intohimon raukaisemana, ja silkkitakissa kohti aurinkoterassia. Ranskalainen aamiainen katettuna kedonkukkien keskelle, pannullinen tuoretta espressoa vaahdotetulla maidolla. Rapisevia croissantteja maalaismarmeladin kera.
Laiskaa käyskentelyä vedenviivalla varpaat hiekkaan upoten, kepeästi naurahtava rakas ja auringon suutelemat kasvot. Unelmaisen rakastelun jälkeinen vaahtokylpy, kera kuohuvan. Luja kokovartalohieronta, jonka jälkeen kohti pirskahtelevia puutarhajuhlia parhaiden ystävien kera. Kyllä elämä on ihanaa!
Mutta perusarkipäiviä on elämässä hiukkasen useammin, ellei jopa lähes aina. Niissä croissantin sijaan rapisevat lähinnä rähmäiset silmät ja hiekat eteisen lattialla. Laiskaa käyskentelyä näkyy työstä väsyneiden askeleissa ja cavan sijaan kuohuvat liian heikot hermot.
Ystäväni, pastori Kari Kanala on viisaasti sanonut, että arki on extreme-laji. Arki on sitä vaikeinta huippua ja kovinta extremeä, josta moni parisuhde, perhe tai yksilö ei tahdo selvitä. Vaikka huikeita kokemuksia haetaankin Mount Everestiltä, benji-hypyistä sekä huippuseminaareista, ei mikään haastane kuten tavanomainen perusarki.
En ollenkaan väheksy yksittäisten huippumuistojen luomista. Ei siltikään ole kummoinen kyky järjestää yksi mahtava rakkausilta, mutta on valtavasti suurempi taito rakentaa pysyvä ja hyväksyvä parisuhde. Ei vaadi erityisiä lahjoja organisoida lapsille hupipäivä hoplopeissa, mutta kysyy sitkeää vanhemmuutta kohdata viisaasti uhmaraivoa tuhannetta kertaa samalla viikolla. Eikä ole vaikeaa kokea ystävän kanssa loistava shoppailupäivä Pariisissa, mutta on lahjomaton onni säilyttää ystävyys läpi kovimpien kriisien.
Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä.
Arki on todellakin aikamme vaikein extreme-laji, jota kukaan ei pääse pakoon. Aina on mahdollista ottaa ilokylpyjä luksuksessa, mutta todelliset arvot kasvavat arjen rakenteiden varassa. Jos arki ei kanna, ei luksuksesta ole tilannetta korjaamaan.
Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Elämäsi perusta on rakentunut jauhelihakastikkeelta tuoksuviin perusruokiin ja arki-iltojen nukkumaanmenohetkiin.
Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea. Turvallisen tasaista junan tuksutusta, jossa kumppanin silmät levähtävät rakkaassaan kesken vessanpesun. Toivo toistuvasti aukeavaa syliä, johon kavuta hetkeksi iltauutisten ajaksi. Toivo lapselle vanhempaa, joka jaksaa kulkea yhdessä läpi pettymysten, eikä vain rakentaa huikeita leikkihetkiä. Toivo ystävää, joka soittaa arkisia kuulumisia, eikä vain postaile selfieitä superlomiltaan.
Vaikka arki on ennemminkin harmaan viisikymmentä väriä kuin kirkasta ilotulitusta, sillä on kultaisemmat reunukset kuin yhdelläkään huippuhetkellä. Arki on sitä, minne mieli kaipaa pitkiltä lomilta, minne sydän turvaa hädässä. Se on kädenojentamista, sadastuhannes hiekkakakku, uudelleen samojen sotkujen siivoamista ja juhlamokkien tavallista tuoksua aamunpimeässä keittiössä.
Kysy Maaretilta
Psykoterapeutti Maaret Kallio vastaa joka viikko yhteen lukijakysymykseen Lujasti lempeä –blogin video-osuudessa. Mitä sinä haluaisit kysyä rakkaudesta ja parisuhteesta?
Kysy Maaretilta
Psykoterapeutti Maaret Kallio vastaa joka viikko yhteen lukijakysymykseen Lujasti lempeä –blogin video-osuudessa. Mitä sinä haluaisit kysyä rakkaudesta ja parisuhteesta?
Kirjoita kommentti