Vaikka päivä onharmaa, Santtu-Matias Rouvali on kuin sisään lennähtänyt kevätpörriäinen. Niin ei yleensä kuvailla aikuista miestä, jolla on jo puolitoistavuotias lapsikin, mutta Rouvali ei olekaan kuin muut. Hän on 29-vuotias kapellimestarilahjakkuus, joka valloitti ainakin puoli valtakuntaa johtaessaan itsenäisyyspäivän konsertin presidentin vastaanotolla Tampere-talossa puolitoista vuotta sitten.
Tänään hän on Ainolassa, Lars Sonckin suunnittelemassa Jean Sibeliuksen kodissa, juhlistamassa sitä, että suuren säveltäjän syntymästä on kulunut 150 vuotta. Rouvali esittelee kevätmuotia Sibeliuksen hengessä museona toimivassa Ainolassa. Valokuvamalli Anu Koskella on Aino Sibeliuksen rooli.
Heti alakerran työhuoneessa kapellimestari törmää kahteen Sibeliukseen: säveltäjään ja pukeutujaan. Työpöydällä on neljännen sinfonian nuotit, joista Rouvali tunnistaa yhdellä silmäyksellä alun selloteeman.
"Uskomatonta, onko tämä se pöytä, johon Sibelius on koskenut. Ovatko nämä alkuperäiset nuotit", kapellimestari kysyy vaikuttuneena.
Kun Rouvali kääntyy ympäri, seinällä hänen edessään roikkuu valkoinen villapuku. Siihen Sibelius pukeutui vielä 90-vuotiaana, mutta puku olisi muotia tänäänkin. Kokonaisuuteen kuuluu kaksirivinappinen takki, liivi ja leveät housut, joiden lahkeissa on upslaakit.
Asu on miesfashionistojen märkä uni.
Sibelius teetti pukunsa, koska hänen elinaikanaan valmisvaatteita ei juuri ollut. Rouvalikin käyttää räätälinpalveluja, mutta eri syystä. Hänen silkkiset esiintymisfrakkinsa tehdään Thaimaassa, sillä 166-senttinen Rouvali on niin pienikokoinen, ettei sopivia löydy kaupoista.
"Farkut joudun ostamaan lastenosastoilta", Rouvali sanoo ja nauraa.
Muusikkokavereista on kuulemma huvittavaa, että Rouvali on tänään mallikeikalla.
"Ne tietävät, etten todellakaan ole vaateihminen. Mutta mulla on hyvät metsästysvaatteet ja hienoja metsurintakkeja."
"Ostan ne Erätukusta."
Jean Sibelius sen sijaan oli aito dandy. Saatuaan apurahoja hän teetätti usein ensimmäiseksi uudet puvut ja kävi kuvauttamassa itsensä.
Kun säveltäjä vei perheensä Italiaan kolmannen tyttären kuoleman jälkeen, seurue pysähtyi Berliinissä. Siellä Sibeliukselle teetettiin puku ja silinterimäinen korkea hattu.
Aino Sibelius puolestaan ompeli vaatteensa itse ja pukeutui naisellisesti muttei hörhelöihin. Hän valmisti jopa kodin tekstiilit nenäliinoista pyyhkeisiin.
Aino oli suuren luokan kaunotar, sivistynyt ja henkevä aatelisnainen. On selvää, mihin Sibelius ihastui, mutta entä toisinpäin? Lahjakkuuden lisäksi Ainoon teki vaikutuksen säveltäjän kirkkaansinisten silmien terävä katse. Ja sitä Aino arvosti, että hänen miehensä pukeutui kotona maaseudullakin parhaimpiinsa.
Sibeliuksen tyylitaju ei pettänyt edes silloin, kun hän meni naapurissa asuneen taidemaalari Pekka Halosen kanssa kalaan. Halosella oli flanellipaita, pussihousut ja saappaat, mutta Sibelius istui veneessä hienossa puvussa ja italialainen borsalino-hattu päässään.
Kerran säveltäjä tilasi taksin, ja joku tyttäristä kysyi, miksi isä oli pyytänyt korkean auton.
"Katsos, että hattuni mahtuu autoon", kuului Sibeliuksen vastaus.
Salin nurkassa on musta flyygeli, jonka Sibelius sai syntymäpäivälahjaksi ihailijoiltaan. Sen ääreen Rouvali istahtaa sinisessä kukkapaidassaan. Sen tapaiset kuosipaidat ovat nyt muotia. Monissa muissa kuvissa Rouvalin yllä on pellavaa, joka on jälleen tehnyt paluun.
Myös Rouvali itse on nyt muodissa. Hän toimii Tampere Filharmonian suosittuna ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Rouvalia pyydetään johtamaan myös kuuluisia orkestereita ulkomailla.
Kesken kuvausten englantilainen agentti soittaa. Hän haluaisi puhua Rouvalin tulevasta ohjelmistosta. Sanomattakin on selvää, että tänä vuonna suomalaiselta toivotaan Sibeliusta.
"Saksassakin on haluttu Sibeliusta, vaikkeivat he siellä olekaan Sibelius-faneja."
Tampereella Rouvali esittää orkesterinsa kanssa Sibeliuksen kaikki sinfoniat.
Nykyisin kapellimestari jo pitää Sibeliuksen musiikista, mutta nuorempana se ei kuulunut hänen suosikkeihinsa – yllättävästä syystä.
"Suomessa luullaan, että Sibeliuksen musiikki on helppoa, mutta se on päinvastoin."
Vaikeuksia tuottavat kuulemma harmonian käsittely ja suvantovaiheiden yhteensovitus.
"Omaa partituuria lukemalla soittajille ei selviä kokonaisuus eikä musiikin rakenne."
Eikä Sibeliuskaan ollut erehtymätön.
"Hän opiskeli fuugan käyttöä Saksassa, muttei hän oikein oppinut sitä. Ensimmäisessä sinfoniassa hän kokeili fuugaa, mutta täytyy sanoa, että hän epäonnistui."
Rouvali kertoo myös toisesta äskettäin johtamastaan Sibeliuksen teoksesta. Se syntyi Wienissä 1890-luvun alussa.
"Sibelius kaipasi Wienissä Ainoa hirveästi. Mutta sitten hän meni bordelliin."
Sibelius tunnusti tekonsa kirjeessä. Rouvali kertoo säveltäjän kirjoittaneen Ainolle, ettei ole enää puhdas.
Bordellikäynnistä syntyi Balettikohtaus-niminen sävellys.
"Sibeliuksen nuiva mieliala kuuluu teoksesta. Se on kamalaa musiikkia."
Ainolassa Jean Sibelius on puutteistaan huolimatta jalustalla – esimerkiksi salin nurkassa ja yläkerran makuuhuoneen kaakeliuunin päällä. Tunnetut kuvanveistäjät tallensivat säveltäjän piirteet pronssista ja kipsistä.
Jean Sibelius kuoli vuonna 1957, ja Aino eli Ainolassaan lähes kuolemaansa saakka vuonna 1969. Talossa kaikki on yhä samoilla sijoilla kuin silloin. Jokainen maljakko, matto ja arvotaulu.
Ainolan sisustus on ollut kuin sulava sekoitus kartanotyyliä ja aikansa muotoilua. Ainola on murrettujen ja pehmeiden värien talo, jolle tummat hirsiseinät antavat jyhkeät raamit.
Sibeliukset asuivat Ainolassa vuodesta 1904, ja talo eli perheen elämänvaiheiden mukana. Aluksi asuttiin vain alakerrassa, jossa lämpötila saattoi laskea yhdeksään asteeseen. Siksi hirsitalo verhoiltiin myöhemmin laudoilla.
Kun yläkerta valmistui ja isäntäpari sai sinne makuuhuoneen, Sibeliuksen työhuoneesta tehtiin sali ja pirtistä ruokasali. Seiniin on avattu aukkoja ja ovien paikkoja on siirretty.
Kun Sibeliuksen tyttäret aikuistuivat, Heidi-tyttären puoliso, arkkitehti Aulis Blomstedt, suunnitteli entisestä lastenhuoneesta kirjaston – 70-vuotislahjaksi säveltäjälle.
Kuvauspäivän päättyessä Santtu-Matias Rouvali sanoo, että oli hienoa viettää päivä Sibeliuksena. Kokemukseen kuului esimerkiksi se hetki, kun Rouvali istahti sibeliusmaisessa kevätasussaan kirjaston tuoliin. Siinä säveltäjä usein poltteli fanien lähettämiä havannalaisia.
"Jos uskoisin henkimaailman juttuihin, ajattelisin, että Sibelius olisi täällä. Ehdottaisin, että poltetaanpa sikarit. Sitten hän kertoisi, mitkä konsertit olen johtanut hienosti ja mitkä ovat menneet perseelleen. Hänellä olisi varmaan pilkettä silmäkulmassa, sillä hän saattaisi innostua mun hurjista tulkinnoista."
Kirjoita kommentti