Taloyhtiölaajakaista voi olla halpa, muttei ongelmaton

Yhä useampi taloyhtiö tilaa taloyhtiölaajakaistan, koska se on halpa. Palvelun kolme valtakunnallista operaattoria Dna, Elisa ja Sonera tarjoavat sen peruslaajakaistaliittymää selvästi halvemmalla.

Soneran myyntijohtaja Esko Korkalo sanoo, että taloyhtiölaajakaista alentaa laajakaistan kuukausikustannuksia noin puolella normaaleihin kuluttajahintoihin verrattuna.

Listahintoja ei ole, vaan operaattorit neuvottelevat hinnan jokaisen taloyhtiön kanssa. Esimerkiksi suosittu 10 megabitin yhteys maksaa keskimäärin 5–10 euroa kuukaudessa huoneistoa kohden. Jos laajakaistaliittymän hankkisi itse vastaavalla nopeudella, kuukausimaksu olisi noin 25 euroa.

Hintaan vaikuttaa moni asia. Yksi on taloyhtiön koko. Mitä enemmän talossa on huoneistoja, sitä edullisemmaksi taloyhtiölaajakaista tulee. Myös sijainti näkyy hinnassa. Hinta on halvempi kiinteistössä, jonka saa liitettyä helposti valokuitu- tai kaapeliverkkoon.

Valokuituverkko tarjoaa nopeimman yhteyden, mutta se ei ulotu vielä joka paikkaan. Korkalon mukaan noin 70 prosenttia pääkaupunkiseudun taloyhtiöistä on valokuituyhteyden päässä.

Jos valokuituyhteyttä ei ole, yhteyden rakentaminen maksaa taloyhtiölle muutamia tuhansia.

Kolmas hintaan vaikuttava asia on kilpailu: kun kiinteistöön on mahdollista saada useamman eri operaattorin palveluita, hinta laskee.

Palveluntarjoajat eivät kerro taloyhtiölaajakaistojen tarkkoja lukuja. Dna:n mukaan osuus on kymmeniä prosentteja laajakaistakannasta. Soneralta sanotaan, että taloyhtiölaajakaista on käytössä sadoissatuhansissa asunnoissa ja määrä kasvaa.

Operaattorit pystyvät tarjoamaan taloyhtiölaajakaistan huokealla, koska palvelun avulla ne saavat yhdestä talosta kerralla paljon asiakkaita.

"Kun kiinteistö tekee sopimuksen, saamme siitä sadan prosentin markkinaosuuden, jolloin voimme tarjota edullisemman hinnan", Dna:n kuluttajaliiketoiminnan johtaja Pekka Väisänen sanoo.

Operaattorin kustannukset myös laskevat, kun jokaiselle asukkaalle ei tarvitse lähettää erillistä laskua. Lasku menee taloyhtiölle, joka kerää maksut asukkailta vastikkeissa.

Tarjolla on kaksi perusnopeutta: kahden ja kymmenen megabitin liittymä. Kymmenen megabittiä on suositumpi.

Kahden megabitin liittymä riittää peruskäyttöön, kuten asiointiin verkkopankissa. Elokuvien katsomiseen pitää olla vähintään kymmenen megabitin liittymä.

Halutessaan taloyhtiölaajakaistan käyttäjät voivat nostaa nopeutta lisämaksulla. Lisänopeudet maksavat viidestä eurosta ylöspäin. Ne operaattori laskuttaa perinteisellä laskulla kultakin asukkaalta.

Talon yhteiset nettiliittymät eivät ole ongelmattomia. Kuluttajan suojaa koskevat säännökset eivät päde, kun operaattori myy laajakaistan suoraan taloyhtiölle. Kuluttajaviranomainen saa säännöllisesti asukkaiden yhteydenottoja erilaisista taloyhtiölaajakaistaan liittyvistä ongelmista. Viranomainen on asiassa kuitenkin kädetön.

Lakimies Miina Ojajärvi Kilpailu- ja kuluttajavirastosta sanoo, että liittymien määräaikaisuus on iso ongelma.

Monella on itse hankittu laajakaistayhteys, jota ei aina saa peruttua kesken määräajan, vaikka taloon tulisi taloyhtiölaajakaista. Se tarkoittaa, että asukkaat voivat joutua maksamaan päällekkäistä laajakaistamaksua.

Jos taloyhtiölaajakaista tulee Dna:lta tai Soneralta ja asukkaalla on määräaikainen liittymäsopimus saman operaattorin kanssa, sopimuksen voi purkaa.

Elisa suostuu purkamaan määräaikaisen sopimuksen tällaisessa tapauksessa, jos asiakas tilaa lisänopeutta tai viihdepaketin taloyhtiölaajakaistaan.

Asukkaiden asemaa pitäisi kuluttaja-asiamiehen mukaan parantaa uusimalla lainsäädäntöä: taloyhtiölaajakaistaa täytyisi koskea samat säännökset kuin muita kuluttajasopimuksia.

"Taloyhtiölaajakaistasopimuksia ei koske edes kahden vuoden määräaika. Se on huono asia, sillä ihmisten tilanteet ja tarpeet muuttuvat. Sopimuksesta kannattaa neuvotella mahdollisimman joustava", Ojajärvi sanoo.

Jos kuluttaja tilaa operaattorilta lisänopeutta perusnopeuden päälle, lisänopeussopimuksen määräaika saa olla enintään kaksi vuotta. Tarjolla on silti oltava myös vuoden sopimuksia, Ojajärvi muistuttaa.

Toinen ongelma on operaattoreiden mainonta. Ojajärven mukaan asukkailla ei ole aina riittävästi tietoa taloyhtiölaajakaistasta, kun he yhtiökokouksessa päättävät hankkia sen.

Juttua varten on haastateltu myös Elisan liiketoimintajohtajaa Matias Castrénia.