Sydney Pollack

Amerikkalainen elokuvaohjaaja ja tuottaja Sydney Pollack kuoli 73-vuotiaana kotonaan Los Angelesissa 26. toukokuuta 2008. Hänellä todettiin syöpä alle vuosi sitten.

Pollack syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen 1. heinäkuuta 1934 Lafayettessa, Indianassa. Käytyään lukion hän muutti New Yorkiin, jossa pääsi The Neighborhood Playhousen teatterikouluun. Ura käynnistyi 1950-luvulla ensin teatterissa ja sitten televisiosarjoissa, joita hän pian myös ohjasi.

Esikoiselokuvasta 30 minuuttia kuolemaan (1965) alkoi yli 40-vuotinen ohjaajanura, jolla Pollack kasvoi auteuriksi àla Hollywood.

Älyllisenä liberaalina tunnettu ohjaaja sivusi töissään monia ajankohtaisia tai historiallisesti tärkeitä aiheita, kuten rotusyrjintää, feminismiä tai CIA:n salaisia toimia. Hän osasi tehdä tyylikkäitä, sujuvia ja usein rakenteeltaan kiintoisia elokuvia, joiden skaala vaihteli trillereistä melodraamoihin ja komedioihin.

Jos Oscar-palkintoja pidetään arvostuksen mittana, 20 elokuvaa ohjanneen Pollackin hienoin työ oli kirjailija Karen Blixenin kaunis elämäkertaelokuva Minun Afrikkani (1985). Se kahmi seitsemän Oscaria, joukossa parhaan ohjaajan ja elokuvan palkinnot.

Tuottoisampi yleisön suursuosikki oli silti Tootsie – lyömätön lyyli (1982), jonka vetonaulana oli Dustin Hoffmanin kaksoisrooli miehenä ja naisena.

Pollack ohjasi Burt Lancasterin, Paul Newmanin, Jane Fondan, Barbara Streisandin ja Meryl Streepin kaltaisia tähtiä aikana, jolloin osaavat elokuvantekijät saivat vielä tehdä Hollywoodissa menestyselokuvia unohtamatta niiden taiteellisiakaan arvoja.

Pollackin suosikkinäyttelijä oli Robert Redford, jonka haaleasta charmista hän sai paljon irti elokuvissaan Silmä silmästä (1972), Parhaat vuotemme (1973), Korppikotkan kolme päivää (1975) ja Valaistu ratsumies (1979). Sen sijaan yhteistyö Harrison Fordin kanssa johti vain yllätysfloppeihin Sabrina (1995) ja Oikukkaat sydämet (1999).

Muita Pollackin töitä ovat vahva pulakauden kuvaus Ammutaanhan hevosiakin (1969) sekä pätevät poliittiset trillerit Firma (1993) ja Tulkki (2005).

Ikääntyessään yhä useammin näyttelijäksi palannut ohjaaja tuotti lukuisia toisten ohjaajien elokuvia. Pollackilta jäi vaimo ja kaksi tytärtä. Hänen ainoa poikansa kuoli lento-onnettomuudessa 1993.

Petri Immonen