Aikuisten animaatiosarja Archerin kuudes tuotantokausi on juuri ilmestynyt Suomen Netflixiin.

Vuonna 2009 alkanut sarja on ollut Yhdysvalloissa arvostelumenestys ja noussut kultti-ilmiöksi. Suomessa sarja on toistaiseksi melko tuntematon.

Se on vääryys, sillä Archer on kaikin puolin poikkeuksellinen animaatio.

Sarjan idea on seuraava: Sterling Archer on salainen agentti, joka työskentelee äitinsä Maloryn johtamassa ISIS-tiedustelupalvelussa. Archer on ”maailman paras vakooja”, vaikka hän torpedoi jokaisen peiteoperaation ryyppäämällä, naimalla ja seuraamalla vastuuttomia impulssejaan.

Tiedustelupalvelun muut työntekijät ovat yhtä sekavia, ja Malory joutuu jatkuvasti korjaamaan apinalauman aiheuttamia tuhoja. Mallory itse on narsistinen alkoholisti, joka harrastaa puhelinseksiä kansainvälisten sotilasjunttien kanssa.

Kyseessä on siis eräänlainen läpimätä James Bond -muunnelma. Archerin huumori perustuu seksismin, rasismin, sekakäytön ja hävyttömyyksien aiheuttamalle kauhuefektille. Kaasu pohjassa etenevät jaksot pitävät katsojan jatkuvasti varpaillaan.

Sarja ei varmasti sytytä kaikkia. Se on ennen kaikkea meille, joiden mielestä on hauskaa kuvitella natsikemisti naimassa radioaktiivista sikaa.

Archer on myös hokemien juhlaa.

Sarjan fanin tunnistaa viimeistään siitä, että hän vastaa jokaiseen vähänkin kaksimielisesti tulkittavaan lauseeseen ”Phrasing!".

Törkeilevä aikuisten animaatio ei ole ilmestynyt tyhjästä. Erityisesti South Park ja Family Guy ovat vieneet animaatiohuumoria sykäyksittäin yhä kieroutuneempaan suuntaan jo toistakymmentä vuotta. Niiden rinnalla ikivihreä Simpsonit on aikapäiviä sitten alkanut vaikuttaa turhankin kiltiltä.

Törkyhuumorin siivellä South Park on puolustanut sananvapautta ja satirisoinut terävästi länsimaista yhteiskuntaa. Family Guyn suosio perustuu samankaltaiseen tabujen rikkomiseen, mutta ote on sketsimäisempi ja viihteellisempi.

Animaatiosarjoissa on havaittavissa jopa jonkinlaista kilpavarustelua.

Kuka keksii hävyttömimmän jutun?

Archer on uusi harppaus kohti epäkorrektiuden mustaa kurimusta. Family Guyn ja South Parkin kaltaisia sarjoja ei voi sanoa kesyiksi sen rinnalla, mutta Archerin suhde yhteiskunnallisiin arvoihin ja normeihin on ratkaisevasti erilainen.

Nämä kolme asiaa erottavat Archerin aiemmista animaatiohiteistä:

1. Archer ei tarjoa rauhoittavaa loppuratkaisua

Kaiken sekoilun ja pilkkaamisen jälkeen South Park tarjoaa yleensä viisaan opetuksen. Maailma nähdään päähenkilöiden eli lasten kautta, mikä kannattelee viattomuutta ja uteliaisuutta.

Rasvaisesta huumorista ja anarkiastaan huolimatta Family Guy uskoo vahvasti ydinperheeseen. Sarjan hahmot eivät esimerkiksi petä kumppaneitaan. Perheenisä Peterin sekoilu katkeaa aina, kun hän ymmärtää avioliittonsa ja perheensä tärkeyden.

Archerissa kunnollisuuteen kannustavaa arvopohjaa ei ole. Malory haukkuu lapsenlastaan läskiksi ja syöttää vauvalle vain viskilasista poimittuja jäälastuja. Laboratorioekspertti Krieger rakentelee kellarissa koneita ja geenimuunneltuja olentoja, joiden pääasiallinen tehtävä on palvella hänen omia seksuaalisia perversioitaan.

Kaikki pettävät, juonittelevat ja ajattelevat vain omaa nautintoaan. Lopussa ei ole opetusta vaan Jägermeisterin makuinen röyhtäisy.

2. Archerin maailma on riippuvuuksien ja aistinautintojen sanelema

Viina, irtoseksi, huumeet, sodomia, hyväksikäyttö ja muut paheet ovat sarjan huumorin polttoainetta. Sterling Archer on täysin action-elokuvien mytologiasta riippuvainen henkinen lapsi, joka saattaa herätä kobraviinan ja ladyboy-huorien keskeltä Bangkokista ja ryntää muina miehinä uusiin seikkailuihin.

Viittä minuuttia ei kulu ilman, että sarjassa vitsaillaan hahmojen hyperseksuaalisuudella, addiktioilla tai oudoilla fetisseillä. Työpaikalla ryypätään aamusta iltaan.

3. Archerin hahmot eivät ole pidettäviä

Archerin henkilögalleria muodostuu läpeensä pinnallisista, itsekkäistä ja seksuaalisesti häiriintyneistä juopoista ja kokkelipäistä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä vähemmän hahmoilla näyttää olevan toivoa.

Tässä mielessä Archerilla on yhtymäkohtia toiseen Netflix-sarjaan, huippusuosittuun ja palkittuun Sukuvikaan (eng. Arrested Development). Erityisesti sarjan hirviömäinen äitihahmo on vaikuttanut Sterlingin äidin Maloryn hahmoon.

Hahmoilla on muuten jopa sama ääninäyttelijä, Jessica Walte r.

Sukuvian tavoin myös Archer saa katsojan pohtimaan: olisikohan koko maailmalle parempi, jos kaikki sarjan hahmot vain tukehtuisivat äkisti pimeällä kujalla?

Ainakin siitä olisi iloa Cherylille, liimaa haistelevalle pyromaanisihteerikölle, joka kiihottuu väkivaltaisesta kuristamisesta.

Se on niin nätti, ettei sitä tohtisi tärvellä.

Jere Vihervaaran, 23, tekemä cocktail nimittäin. Sen nimi on Hamask.

Siinä on piimää, rosmariinia, kanamuna ja päällä poltettua tomusokeria.

”Tämä on Crème Brûléen cocktail-versio”, Vihervaara kertoo.

Tällä cocktaililla Vihervaara kilpailee 10. kesäkuuta Tukholmassa pohjoismaisen Linie Award -kilpailun finaalissa. Kyseessä on pohjoismainen kilpailu nuorille keittiö- ja baarimestareille.

16-vuotiaana Vihervaara päätti valita kolmesta eri alasta: muoti, sisustus tai ravintola-ala. Hän päätyi viimeiseen.

Hän ei kuitenkaan opiskellut alaa missään, vaan oppi sen työn kautta. Heti lukion jälkeen hän pääsi töihin Kokomoon, sieltä Groteskiin ”pöytätykiksi” ja myöhemmin Liberty or Deathiin baarimikoksi.

Tavallisemman yökerhomeiningin hän kävi katsastamassa Le Bonkissa, jossa työskenteli pääbaarimikkona.

”Yleensähän se menee niin, että ensin painetaan yökerhoissa ja sitten siirrytään cocktailien pariin. Minä menin vähän perse edellä puuhun.”

Yökerhossa oli omalla hektisellä tavallaan mukavaa, mutta enemmän Vihervaara on kotonaan cocktailien parissa nyt, työskenneellessään cocktailbaari 100 Dogsissa.

Cocktail-kulttuuria leimaavat huoliteltu palvelu ja tietynlainen hienostuneisuus, mikä voi hiukan pelottaa joitakuita.

Vihervaaran mielestä asia on nurin kurin, jos asiakasta jännittää.

”Homman pitää olla asiakaslähtöistä. Jos menet cocktailbaariin ja tekee mieli olutta, niin miksei voisi tilata olutta?”

Hänellä itsellään suosikkijuomat menevät tilanteen mukaan. Ennen juhlavaa tilaisuutta on mukavaa ottaa Dry Martini, kuumana kesäpäivänä Margarita. Martinez taas sopii mihin hetkeen vaan.

Helsingistä saa erittäin laadukkaita cocktaileja, sanoo Vihervaara.

”Olin Amsterdamissa ihan innoissani siitä, että täällä saa varmaan jotain ahaa-elämyksiä cocktaileista. Kun niitä joi, tulikin fiilis, että eihän tämä ole yhtään sen parempaa kuin kotona.”

Kippis sille!

Tony’s Cornerin paneer masala (13,90 e)

Intialainen ravintola, jota kehuvat Suomessa asuvat intialaisetkin. Peruslistalta toimii esimerkiksi paneer masala, eli kotitekoista juustoa sipuli-inkivääri-chili-kastikkeessa. Etukäteen tilaamalla saa myös erikoisempia annoksia.

Mäntyviita 6. Ma 11–14.30, ti–pe 11–21, la–su 12–21.

Kilimin turkkilainen lounasbuffet (ma–pe 10 e, la–su 21,90 e)

Vuonna 1999 perustettu turkkilainen ravintola löytyy nykyisin Kino Tapiolan vierestä. Runsaan ja hyvätasoisen lounasbuffetin äärelle vaelletaan Keilarannan toimistokolosseista asti.

Mäntyviita 2. Lounas ma–pe 10.30–15, la–su 12–18.

Kalabaarin lohikeitto (8 e)

Heikintorin kehutusta kalakaupasta saa lounasaikaan simppeleitä ja maistuvia kalaruokia, kuten lohikeittoa. Kala on tuoretta niin lautasella kuin myyntitiskissäkin. Annoksia myydään myös mukaan.

Kauppamiehentie 1. Lounas klo ma–la 9–15.

Grilli Ribiksen lehtipihvi (16,80 e)

Ronskeja liharuokia tarjoava paikka, jonne ei mennä kauniin sisustuksen takia. Annokset ovat kokoluokkaa ”rekkakuski” ja kasviksia on lautasella lähinnä näön vuoksi.

Kauppamiehentie 1. Ma–pe 10–17, la 11–16.

Kaisan Cafén korvapuusti (pieni 1,70 e, iso 2 e)

Perheyrityksen pyörittämän leipomo-kahvilan korvapuusteja kehutaan Espoon ja jopa koko pääkaupunkiseudun parhaiksi.

Itätuulenkuja 8. Ma–pe 7.30–18.

Tämän vuoden drinkkitrendejä ovat muun muassa ruoka, rentous ja pullottaminen. Parhaiten asiakkaille maistuu kuitenkin gini.

Gini, gini, gini. Helsingin baarimikot ovat hämmentävän yksimielisiä siitä, mikä on tämän hetken kuumin juttu cocktailmaailmassa.

Ravintola-asiakkaat janoavat nyt ginipohjaisia drinkkejä, etenkin gin toniceja. Tämä näkyy myös baarien valikoimissa. Kun ennen giniä oli vain muutamaa sorttia, nyt lähes joka paikasta alkaa löytyä iso lista vaihtoehtoja.

Hyvä esimerkki tästä on Kamppiin maaliskuussa auennut Steam Hellsinki. Sen hyllyssä on Suomen laajin ginivalikoima: 74 eri laatua. Makuvivahteita löytyy katajasta vadelmaan.

Tiskin takaa kerrotaan, että asiakkaat ovat ennen kaikkea uutuudenjanoisia. Steam Hellsinkiin tullaan maistelemaan sellaisia ginejä, joita ei olla aiemmin kokeiltu.

Asiansa osaavissa cocktail-baareissa saa tietysti myös valita tonic-vetensä usean vaihtoehdon joukosta.

Muidentämän kesän trendiainesosien ennustaminen on jo vaikeampaa. Maailmalla suosiota povataan niin erilaisille brandyille, sherryille, viskeille kuin mehikasvi agaavesta valmistetulle mezcalillekin.

”Aika moni juoma on nousussa. Nyt on vähän sellainen wait and see -tilanne. Konjakit ovat esimerkiksi menneet viime aikoina hyvin cocktaileissa, ei vain kahvin kanssa nautittuna”, sanoo hotelli Kämpin baarimestari Pirita Kallio.

Yksi vahva ehdokas seuraavaksi suosikiksi on vermutti, eli maustettu väkevä viini, jota valmistetaan varsinkin Italiassa ja Ranskassa. Sen nousua selittää osittain yksi cocktailmaailman isoista trendeistä: niin sanotut matala-alkoholiset drinkit.

Jos haluaa nauttia cocktaileja pitkin iltaa ja pysyä juhlakunnossa pikkutunneille asti, on syytä valita kevyempiä vaihtoehtoja. Silloin 16–18-prosenttisesta vermutista sekoitetut juomat toimivat paremmin kuin vaikka puolet vahvemmasta ginistä tehdyt.

”Ihmiset eivät halua sitä kaikkein vahvinta cocktailia, vaan ottavat ennemmin useamman juoman. Nyt haetaan makua”, Kämpin Kallio sanoo.

Pitkäänbaareissa juotiin pääasiassa vodkapohjaisia juomia, joiden korkea alkoholipitoisuus oli tärkeä valintakriteeri. Nyt vodkan suosio on alamäessä – ainakin tasokkaammissa cocktail-paikoissa.

”Klubeilla vodka pärjää varmasti loistavasti, mutta se ei ole trendikästä”, linjaa Bar Groteskin baarimestari Jarkko Issukka.

Joidenkin maailmalla suosittujen juomien nousua Suomessa jarruttavat alkoholikulttuurimme kansalliset erityispiirteet. Tämä koskee erityisesti tequilaa.

”Se ei tule olemaan ikinä suosittua täällä, koska kaikki on vetäneet tequila-överit abiristeilyllä”, Issukka toteaa.

Cocktail-lasissa maistuu nyt myös ruoka. Baarimestarit seuraavat tarkkaan keittiömestareiden tekemisiä ja ottavat vaikutteita ravintolamaailman ilmiöistä.

”Paikalliset raaka-aineet, kuten itse kerätyt villiyrtit ovat muodissa”, sanoo A21 Cocktail Loungen Timo Siitonen.

Siankärsämön ja ahomansikan lisäksi juoma voi saada makua myös hieman perinteisemmistä aineksista, kuten suolasta tai etikasta.

Raaka-aineista nousussa ovat myös maitotuotteet, esimerkiksi kefiiri, piimä ja jogurtti. Baarimestarin työ onkin yhä lähempänä kokin hommaa. Samat valmistustavat ja laitteet yleistyvät myös baaritiskeillä.

Valttia ovat nyt raaka-ainetietoisuus ja asioiden tekeminen itse. Valmiiden makusiirappien ja muiden valmistuotteiden käyttäminen on lähes häpeällistä.

Kämpissä tehdään omaan käyttöön esimerkiksi agavesiirappia ja rooibossiirappia. Jotkut paikat ovat valmistaneet itse myös tonic-vettä. Groteskissa on jopa jäähuone, jossa tehdään ja sahataan baarissa käytettävät jääpalat.

”Vesi laitetaan kylmälaukkuun, jossa se jäätyy ylhäältä alas. Ilmakuplat jäävät pohjalle ja se kohta sahataan pois. Näin saadaan täysin kirkasta jäätä, jossa ei ole kuplia”, Issukka kertoo.

Ruokapuolelta tuttu ilmiö on myös yksinkertaisuus. Siinä missä ravintolat tarjoavat nykyisin simppeliä bistromaista ruokaa, myös cocktailit ja niiden maut ovat yhä pelkistetympiä.

”Ennen raaka-aineita saattoi olla kahdeksan tai yhdeksän. Nyt niitä on vain kolme tai neljä, mutta ne ovat mietittyjä, laadukkaita ja itse tehtyjä”, Issukka sanoo.

Ja kun kokit pyrkivät käyttämään pientuottajien raaka-aineita, myös baarimikot haalivat kaappeihinsa pulloja ”mikrotislaamoilta” ja vastaavilta.

Sitten ilouutisia: tänä kesänä asiakas saattaa saada juoman eteensä entistä sukkelammin. Syynä tähän ovat pullotetut cocktailit.

Trendi sai alkunsa pari vuotta sitten lontoolaisesta White Lyan -baarista, jossa myydään vain valmiiksi sekoitettuja ja pullotettuja drinkkejä.

Nyt ei puhuta makeutusaineilla kyllästetyistä limuviinoista, joita näkee supermarkettien hyllyillä. Tasokkaissa baareissa pullotteiden laatu on yhtä hyvä kuin muidenkin cocktailien.

”Pullotetut juomat ovat tasalaatuisia ja nopeita tarjoilla. Niiden suosio on nyt kasvussa Suomessa. Muutama paikka on niitä jo tehnytkin”, Groteskin Issukka sanoo.

Tämän trendin ansiosta laatucocktaileja voi myös saada yllättävissä paikoissa. Helsinkiläinen, useita cocktailpaikkoja pyörittävä Son of a Punch -yritys on esimerkiksi tehnyt cocktaileja Bulevardin Indigo-designhotellin minibaareihin.

Pullojen lisäksi ovat yleistyneet myös cocktail-hanat. Ei siis pidä yllättyä, jos lähivuosien trendijuoma Aperol Spritz valutetaankin kesäterassilla suoraan hanasta lasiin.

Oma lukunsa ovat pullossa tai tynnyrissä kypsennetyt juomat. Baarit saattavat antaa cocktailien tekeytyä usean päivän tai jopa vuosien ajan. Ajan kanssa ainesosat sekoittuvat paremmin ja muodostavat yhden makukokonaisuuden.

Tuoreita, helposti pilaantuvia raaka-aineita ei luonnollisesti voi käyttää pullotetuissa cocktaileissa.

Tulevan kesän trendeistä on syytä mainita myös rentous ja hauskuus. Ryppyotsaisuus on nyt poissa muodista.

”Aiemmin tehtiin hyvin klassisia cocktaileja tarkkojen ohjeiden mukaan. Enää ei tarvitse noudattaa mitään oppikirjaa”, Kämpin Kallio sanoo.

Samaa mieltä on A21:n Siitonen.

”Asioiden ei tarvitse olla niin vakavia. Nyt ei tehdä pelkkää whisky souria tai pelkästään hämmennettyjä juomia.”

Hän uskoo, että tämän trendin ansiosta cocktail-listoille palaavat myös retrohenkiset, muodista pois menneet juomat.

”Henkilökohtainen missioni on elvyttää Piña Colada. Se on ultimaattinen kesäjuoma. Olen inhonnut sitä vuosia, mutta kun se tehdään aidosta kookoksesta ja ananaksesta, siitä tulee älyttömän hyvä.”

Siitonen aikoo tuoda takaisin myös toisen takavuosien inhokin: sinisen Curacao-liköörin.

”Sen maine pilattiin täysin 1970- ja 80-luvuilla. Mutta siitä saa hauskoja cocktaileja.”

Näitä sinisiä drinkkejä pääsee kuulemma maistelemaan A21:n heinäkuussa aukeavalla kesäterassilla.

Entäpä sitten olut, joka on tällä hetkellä varsinainen trendijuoma? Juodaanko kesällä 2015 myös olutpohjaisia cocktaileja?

”Se on tulevaisuuden juttuja. Olemme kyllä tehneet niitä jo vuosia ja ne maistuvat todella hyvältä. Mutta ei vielä tänä kesänä”, Siitonen uskoo.

Lue myös:

Tässä ovat kesän 2015 trendijuomat

Näitä drinkkejä Helsinki juo

Jo 16 ihmistä on kuollut tuhoisassa maanjäristyksessä, joka ravisteli Malesian Kinabalu-vuorta perjantaiaamuna. Voimakkuudeltaan 6.0 magnitudin maanjäristys irrotti vuoresta suuria kalliolohkareita ja aiheutti maanvyöryjä 4 095 metrin korkuisen Kinabalu-vuoren rinteeseen. Etsinnät jatkuvat paikalla edelleen.

Lauantaina korkea-arvoinen malesialaispoliitikko syytti tuhosta turistiryhmää, joka oli riisuutunut ja poseerannut alasti pyhänä pidetyllä vuorella muutamaa viikkoa aiemmin. Kuvia riisuutuneesta ryhmästä on jo levinnyt sosiaalisissa medioissa.

Syytöksen esitti tiedotustilaisuudessa Malesian toiseksi suurimman osavaltion Sabahin varapääministeri Tan Sri Joseph Pairin.

"Vuori on pyhä ja siihen ei voi suhtautua kevyesti", Pairin sanoi Malay Mail Online -lehden mukaan.

Pairinin mielestä turistiryhmän riisuutumisen ja maanjäristyksen välillä on "lähes varmasti" yhteys.

"Tämä on muistutus siitä, että paikallisia tapoja ja uskomuksia täytyy kunnioittaa."

Kymmenen hengen turistijoukosta – johon kuuluu kanadalaisia, hollantilaisia ja saksalaisia – viisi on tiettävästi edelleen Malesiassa, ja viranomaiset ovat kieltäneet heitä poistumasta maasta. Pairinin mukaan heidät pitää tuomita "säädyttömästä" teosta paikallisten lakien mukaan.

Asiasta kertoi muun muassa CBS-uutiskanava nettisivuillaan.

Kaakkois-Aasian korkeimpiin vuoriin kuuluva, Borneon saarella sijaitseva Kinabalu on suosittu vaelluskohde ja yksi Malesian puoleisen Borneon keskeisimmistä turistikohteista. Perjantainen maanjäristys on yksi Malesian tuhoisimmista vuosikymmeniin.

Maailman huonoimmaksi elokuvaohjaajaksi tituleerattu Uwe Boll haukkuu kaikki vihaisella Youtube-videollaan.

Flopanneista videopelielokuvista (Alone in the Dark, Farcry) tunnettu saksalaisohjaaja yritti kerätä 50 000 euroa joukkorahoituksen avulla uutta elokuvaansa varten.

Rampage 3 on kerännyt Kickstarterissa vain 22 526 euroa.

Jäljellä on enää neljä päivää, eli tarvittaisiin ihme, jotta tavoite täyttyisi.

Bollkin on tajunnut tämän, sillä hän julkaisi sunnuntai-iltana puolitoistaminuuttisen videon nimeltä "fuck you all".

Myös Bollin kaksi aiempaa joukkorahoitushanketta on kaatunut, joten elokuvantekijä ei säästellyt videolla sanojaan:

Nuoruudessaan nyrkkeilyä harrastanut Boll, 49, on kuvannut pätkän kotonaan, sillä taustalla näkyy kehystettyjä nyrkkeilyvalokuvia.

Boll, 49, on tunnettu tempauksistaan, joissa hän haukkuu kollegojaan ja kerää näin huomiota elokuvilleen. Bollin mukaan esimerkiksi ohjaajat Michael Bay ja Eli Roth ovat "vajaaälyisiä".

Hän on myös haastanut elokuviaan haukkuneita kriitikoita nyrkkeilymatseihin. Vuonna 2008 Boll lupasi jopa lopettaa elokuvien tekemisen jos miljoona ihmistä allekirjoittaisi nettiadressin.

Sekin epäonnistui.

Facebookin suosittuun Roskalava HKI -ryhmään postattiin sunnuntaina kuva mahtavasta roskalavalöydöstä. Helsingin Pohjois-Haagassa sijaitsevan taloyhtiön roskikseen oli heitetty valtava määrä vanhoja VHS-elokuvia.

Kasetit bongasi naapurissa asuva Tuulikki Kortelainen.

"Kuvassa näkyy elokuvista vain osa. Niitä oli todella paljon, ehkä satoja", Kortelainen kertoo.

Videokasetteja ei ole ollut leffavuokraamojen valikoimissa enää vuosikausiin (dvd-vuokrauskin alkaa olla kuihtunut bisnes) – todennäköisesti joku yksityinen keräilijä on siis päättänyt luopua kokoelmastaan ja heittänyt nauhansa tylysti roskikseen.

Roskalava HKI -ryhmän kuvan perusteella pohjoishaagalaisesta roskiksesta löytyy esimerkiksi kulttikomedia Rosalie lähtee ostoksille, ydinsotadraama Seuraava päivä,  Jean-Luc Godardin ranskalaisen uuden aallon klassikko Hullu Pierrot sekä Robocop.

Kortelainen sanoo napanneensa läjästä itselleen muutaman nauhan, muun muassa pari Humphrey Bogart -elokuvaa, mutta paljon jäi vielä odottamaan ottajaansa. Roskalava HKI -ryhmässä eräs paikalla käynyt kommentoi:

VHS-formaatti jäi historiaan 2000-luvun alussa, mutta sillä on edelleen kannattajakuntansa. Suomessakin muutamat elokuvaharrastajat keräilevät yhä videoelokuvia – eivät tosin mitä tahansa, vaan lähinnä vanhoja 80-luvulla ilmestyneitä nauhoja. Harvinaisimmista tuon ajan videojulkaisuista saatetaan maksaa jopa satoja euroja. Yhdysvalloissa VHS-keräilystä on tehty viime vuosina dokumentit Rewind This! ja Adjust Your Tracking.

Kortelaisen ottamassa kuvassa ei näkynyt himoittuja keräilyharvinaisuuksia, mutta kuka tietää mitä kaikkea roskiksen uumenista paljastuisi?

Keräilen itsekin VHS-leffoja, joten sydäntä raastaa nähdä kokoelmallinen vanhoja nauhoja roskikseen hylättynä.

"Mene ihmeessä katsomaan, siellä niitä varmasti vielä on", Kortelainen kehottaa.