Amerikkalaisia autoja harrastavien keskuudessa käytetään monia termejä, joista tavallinen kuolevainen ei ymmärrä mitään. Hot rodit ovat riisutunnäköisiä, suuritehoisia jenkkiautoja. Rodien läpimurto tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Street rodeiksi kutsutaan ennen vuotta 1948 valmistettuja ja myöhemmin rakenneltuja autoja. Perus -hot rodeista poiketen street rodeissa on vielä muun muassa lokasuojat paikoillaan. Kustomoinnista puhutaan, kun tarkoitetaan korimuodoiltaan muunneltuja autoja. Lisäksi alan asiantuntijoiden suusta sinkoilee sanoja kuten lowrider, street machine, pro street tai stock. Termistö ei tarvitse olla hallussa pystyäkseen ihastelemaan hot rod -kulttuurin helmiä.
Yksi helmistä on helsinkiläisen Esa Haajasen Ford Coupe vuodelta 1931. Hot rod -autot eli hottentotit, kuten monet harrastajat autojaan nimittävät, veivät Haajasen sydämen jo nuorena miehenalkuna. "Pääsin jo 1970-luvun puolessavälissä kiinni tähän harrastukseen", Haajanen muistelee menneitä. Vähän vanhemmat kaverit ajelivat jenkkiautoilla naapurustossa. "Sehän oli nuorelle kundille kuin kultakaivos."
Rodimiehen kesään kuuluvat erilaiset ajotapahtumat. Eniten mielessä polttelee lähestyvä Saksan reissu. Haajasen kimppatallista lähtee Rostockin lähellä järjestettävään Rust´n dust -tapahtumaan 4–5 rodia. Reissun aikana arjen huolet jäävät pölypilvien vietäviksi. "Ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin keskittyä ajamiseen. Nämä eivät ole mitään maailman mukavimpia ajaa." Harrasteautolla ajamisen ei tarvitse aina olla välttämättä helppoa. Mutta hauskaa sen pitää olla.
Kirjoita kommentti