Kanadalaisyhtye Nickelback on niittänyt vuosien varrella menestystä, mutta radioystävällistä hard rockia soittavasta bändistä on tullut myös monien inhokki.

Nyt Australian Queenslandin osavaltion poliisilaitoskin on liittynyt Nickelbackin kustannuksella pilailevien joukkoon. Bändi esiityi Brisbanessa keskiviikkona, ja ennen keikkaan poliisilaitos julkaisi Twitterissä kieli poskessa tehdyn leikki-etsintäkuulutuksen, jossa kertoo etsivänsä Nickelbackia "musiikillisten rikosten vuoksi."

Urgent police warning: Men matching this description expected to be committing musical crimes in Boondall tonight. pic.twitter.com/iTI6ShuO2K

— QPS Media Unit (@QPSmedia) 20. toukokuuta 2015

Facebookissa laitos ilmoittaa Brisbanen Boondallissa liikkuvan "muusikkoja esittäviä henkilöitä" ja kehottaa välttämään alueella liikkumista, se kun saattaa olla vaarallista sekä kuulolle että katu-uskottavuudelle.

Nickelbackille kettuilevia nettikampanjoita on viime vuosina kehitelty useita. Muutama vuosi sitten Facebook-ryhmä yritti kerätä suolakurkulle enemmän faneja kuin Nickelbackilla on. Viime vuonna brittimies kampanjoi estääkseen bändin Lontoon-keikan ja helmikuussa amerikkalainen Jesse Carey alkoi kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen ryhtymällä ihmiskokeeseen, jossa kuunteli Nickelbackin musiikkia 168 tuntia putkeen.

Laulaja Chad Kroegerin johtaman Nickelbackin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa How You Remind Me ja Never Again.

[via i100]

Kuulostaa siltä, että nyt on ihan kaikkea.

On idea.”Tämä on suomalainen sosiaalinen media, joka keikauttaa Facebookin, Twitterin ja Instagramin.”

On kasvoja.”Tähän juttuun uskovat esimerkiksi Teemu Selänne, Jari Litmanen, Jarkko Nieminen ja Petteri Koponen. Ne ovat kaikki meidän sijoittajia.”

On rahaa.”Meillä on enkelisijoittajilta ja Tekesiltä kerättynä puoli miljoonaa euroa.”

On tekijöitä.”Me kaksi ja viisi koodaria. Me ollaan työnantajia, kelaa! Se on mahtavaa!”

On riski.”Jos ihmiset on liian juurtuneita vanhoihin tapoihinsa. Jos tästä ei tulekaan mitään, niin kaikki menee. Tässä on asunnot ja säästöt kiinni.”

Mistä siis on kyse? Uudesta suomalaiskaksikon kehittämästä sosiaalisesta mediasta, joka keskittyy urheiluun. Sportacam-sovelluksen takana ovat yrittäjät Tomi Kaukinen, 35, ja Aleksi Laakkonen, 40, ja miehet ovat niin innoissaan, että liki sylkevät puhuessaan – fingelska sekoittuu huitoviin käsiin, ja capslock kuuluu liki joka lauseessa, siihen vielä pari huutomerkkiä lauseen loppuun. Kun heitä kuuntelee, kaikki on aivan v*ttu todella mahtavan super, oikeesti!!!!

Mutta heillä on ihan oikeaa asiaakin. Puhutaan siitä.

Kyse on siis Sportacam-sovelluksesta, jonka voi ladata ilmaiseksi älypuhelimeen. Sportacam on sosiaalinen media, jossa kommunikoidaan videoviesteillä.

Sen, minkä Facebookissa tekisi kirjoittamalla, tehdään Sportacamissa kuvana tai videopätkänä. Esimerkiksi Jari Litmanen on postannut kuvan itsestään puutarhatöissä. Kuvaa on likettänyt 32 ihmistä ja videokommentin jättänyt yhdeksän tyyppiä. Kommentit ovat viiden sekunnin mittaisia. Esimerkiksi nimimerkki Fransin klipissä nuori mies näyttää kameralle littipeukkua ja toteaa, että on se Litti kova jätkä.

”Ajattele, Litti ei ole Facebookissa eikä Instassa, mutta tätä se ryhtyi heti käyttämään. Ehkä se vähän vielä harjoittelee tätä somea, postaa kerran viikossa, mutta silti!” Laakkonen ja Kaukinen nauravat.

Sportacamissa pääsee suomalaisten urheilijoiden ihon alle, kehittäjät lupaavat. Ja tosiaan, ei se edes vaikuta olevan edes pelkkää mainospuhetta – vaikka siihen sovelluskehittäjillä ei ole varsinaista valtaa. Urheilutähdet ovat käyttäjiä siinä missä muutkin, ja kukaan ei voi pakottaa heitä postaamaan. Sportacamin idea kuitenkin on, että sovellus luo sellaisen urheiluväen yhteisön, jonne postaaminen on yksinkertaisesti hauskaa.

Tiistaina Joensuun Katajan riveissä koripallokultaa voittanut Teemu Rannikko on postannut voitonjuhlista klipin, jossa hän on drinkillä pantterin eli mestaruuspatsaan kanssa. Tällaista näkee harvemmin perinteisessä mediassa.

”Mutta kaikkea ei ole pakko jakaa julkisesti, vaan seuraavassa versiossa voi myös luoda omia yksityisiä ryhmiä, joiden kanssa kommunikoi”, Kaukinen sanoo. ”Ja voi blokata ne tyypit, joiden kanssa ei halua jakaa mitään.”

Perustajien mielestä Sportacamia tarvitaan, koska Twitter on heittii ja Instagram feikkii. Laakkonen täsmentää: Sportacam on niin kuin sporttibaari. Siellä on portsari, ja jos möyhöää typeryyksiä ja häiriköi, portsari heittää ulos. Kaiken ydin on sellainen iloinen meininki.

Koko homma voi tietenkin rysähtää karille. Jos ihmiset eivät haluakaan kommentoida videoilla, jos nykyinen some riittää, jos kadulla ei kehtaakaan kuvata itsestään videota. Jos ihmiset eivät vain kiinnostu.

Mutta eivät Laakkonen ja Kaukinen ajattele niin! Taas volyymit nousevat, kun miehet kuvailevat sitä, mitä urheilu parhaimmillaan on. Intohimoa! Suuria tunteita! Silkkaa rakkautta!

Vähän ehkä kliseistä, joo, mutta Kaukinen ja Laakkonen uskovat todella, että tällä mennään. Ensin otetaan Suomi, seuraavaksi Espanja – ehkä jo syksyllä. Sitten loput maailmasta – mutta kaikki aikanaan.

”Me ollaan ryömitty niin paljon, että ollaan todella varovaisia. Me ollaan molemmat luovuttu sadantonnin vuosituloista, jotta voidaan tehdä tätä”, Kaukinen sanoo.

Kaikki sai alkunsa seitsemän vuotta sitten. Kauppatieteen maisteri Kaukinen teki töitä investointipankille, Laakkonen oli mainosalalla. He tapasivat työn kautta, synkkasi. Varsinainen alkusysäys tuli kuitenkin Oskari-nimiseltä kesäduunarilta muutamaa vuotta myöhemmin.

”Se oli meidän firmassa töissä, teki exceleitä ja nukahteli koneen ääressä, mutta torkkujen lomassa siltä tuli todella filosofisia ajatuksia. Juteltiin sen kanssa koko kesä kaikenlaista, ja kun kesä päättyi, sanoin sille, että ota yhteyttä, jos tulee ideoita”, Kaukinen kertoo.

Meni kaksi viikkoa, ja Oskari soitti. Oli idea. Meni puoli vuotta, kun Kaukinen hautoi ajatusta. Jutteli Laakkosellekin, ja lopulta homma eskaloitui tilanteeseen, jossa nousuhumalainen Laakkonen ilmoittaa Elmon sporttibaarista, että hän on ottanut loparit.

”Alkoi armoton yrittäminen. Mehän ei olla mitään perinteisiä sovelluskehittäjiä, koska me ei osata yhtään koodata”, sanoo Laakkonen.

Ensin yritettiin lyödä läpi kalenterisovelluksella. Se oli se Oskarin ajatus: kalenteri, joka toimii analogisen kellon tapaan. ”Se on musta vieläkin innovatiivinen ajatus, jota Apple nyt käyttää. Mutta ei se silloin vielä breikannut”, Kaukinen sanoo.

Ehkä aika oli väärä, mene ja tiedä. Mutta siitä tuli oppi numero 1: Älä aliarvioi ihmisten tottumuksia.

”Jos ihminen on vankasti tottunut käyttämään huonoa systeemiä, niin se ei helposti muuta tottumustaan, vaikka olisi parempi tapa tarjolla”, Kaukinen sanoo.

Seuraavaksi yritettiin Mun ottelut -sovelluksella. Se listasi urheilutuloksia kaikista mahdollisista sarjoista. Tuli oppi numero 2: tarvitaan vuorovaikutusta.

”Jotta joku skaalaa isosti ja kansainvälisesti, tarvitaan joku sosiaalinen elementti. Sovelluksessa pitää olla kommunikaatiota.”

Ja kolmas oppi oli yhdistelmä edellisistä kokeiluista: älä ulkoista koodausta. ”Nyt meillä on viisi omaa koodaria, ja homma todella toimii”, Kaukinen toteaa.

Tähän suomalaiseen someläpimurtoon on nyt satsattu aivan kaikki, miehet selittävät. Asunnot on kiinnitettynä, äidille velkaa ja luottokortit tapissa. Koodareille maksetaan parempaa palkkaa kuin itselle, mutta uhoa piisaa, ja uskoa.

”Mutta vaikka kaikki menisi, niin tää on ollut sen arvoista”, Laakkonen sanoo.

”Jos tää ei breikkaa, multa voi tulla tilaamaan big macin”, Kaukinen sanoo. ”No ei ehkä oikeasti, mä oon kuitenkin KTM koulutukseltani, mutta noin niin kuin vertauskuvallisesti.”

Internetissä on viime päivät ihmetelty Jari Aarnion oikeudenkäyntiin liittyvää merkityksellistä yksityiskohtaa: miksi Aarnion ja muiden oikeudessa läsnäolevien ihmisten nimikyltit on tulostettu Comic Sans -fontilla?

Miksi Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö ja huumerikoksista syytetty kovanaama on saanut eteensä kyltin, joka on tulostettu fontilla, jota yleensä käytetään päiväkotien pirtsakoissa tiedonannoissa?

Asiaa on ihmetelty viime päivinä laajalle levinneissä meemikuvissa ja sosiaalisessa mediassa.

Nyt.fi otti yhteyttä Helsingin käräjäoikeuteen asian tiimoilta.

Se, että kirjasinvalinta osui Comic Sansiin, oli inhimillinen sattuma, käräjäoikeudesta kerrotaan Nyt.fille. Tulostaja piti fonttia selkeänä ja siten tilaisuuteen sopivana.

Käräjäoikeuden toimistoväki ei ollut tietoinen Comic Sansin maineesta tai siitä, että joku saattaisi pitää fonttivalintaa kantaaottavana.

Käräjäoikeuden toimistoväki piti ylipäätään kyseenalaisena tietoa, että Comic Sansin koomisuus olisi yleisesti tiedossa.

Kyseenalaistus lienee aiheellinen –”Comic Sans” sanaparin voi nimittäin vapaasti kääntää sanapariksi, joka tarkoittaa nimenomaan ilman komiikkaa.

Tämä on tosin oikeastikin vapaa käännös: typografiassa sans tarkoittaa päätteetöntä kirjasintyypiä eli suorapiirteistä fonttia, jossa ei juuri ole koukeroita.

Comic Sans on tuhma fontti, joka on aiheuttanut kohuja ennenkin. Yksi tunnetuimmista kohuista syntyi, kun tiedemaailmaa muljauttaneen Higgsin bosonin löytymisestä kerrottiin Comic Sansilla.

Kyseinen fontti on yhdysvaltalaisen typografi Vincent Connaren luomus. Connare loi sarjakuvien käsinkirjoitettuja puhekuplia mukailevan kirjasintyypin vuonna 1994.

Fonttia on kritisoitu vuosien varrella kenties enemmän kuin mitään muuta kirjasintyyppiä, ja typografian ystävät ovat jopa perustaneet sen kieltämistä ajavan kansanliikkeen.

Comic Sans on yksi Microsoft Windowsin tunnetuimmista fonteista ja ”persoonallinen valinta”, kuten Connare itse kuvaili viime marraskuussa designlehti Dezeenin haastattelussa.

”Comic Sansin kritisoijat eivät ymmärrä designista mitään”, hän sanoi lehden haastattelussa.

”Jokaisella koneella on 200–300 fonttia, mutta ihmiset silti valitsevat Comic Sansin. Se on henkilökohtainen valinta. Ihan samalla tavalla voitaisiin kyseenalaistaa, miksi ihmiset tykkäävät Ugg-buutseista, pinkeistä verkkapuvuista tai Justin Bieberistä.”

Niinpä! Miksi?

Täydennetty 17.20: Vapaassa käänöksessä englannin ja ranskan sanan sans merkitys on ilman. Typografiassa se tarkoittaa päätteetöntä kirjasintyypiä, joka on ilman päissä olevia koukeroita tai käänteitä.

Itä-Suomesta muuttanut punk- ja rock-henkinen väki viihtyy tunnetusti hyvin Kallion suunnalla. Vaasankadun Pub Heinähatussa käy esimerkiksi paljon kouvolalaisperäisiä asiakkaita, joita kutsutaan leikkisästi "kouvoloideiksi".

Kurvin Loosisteriin taas lienee löytänyt tiensä moni lappeenrantalainen. Näin voisi ainakin päätellä siitä, että paikka otti hiljattain á la carte -listalleen perinteisen lappeenrantalaisherkun: vedyn.

Ruokalistalle se toki kuuluukin. Vaikka kyseessä on keitetyllä kananmunalla ja kinkulla täytetty lihapiirakka, se ei ole mikään nakkikioskituote, jota syödään vain aamuyön tunteina ja tukevassa humalatilassa.

Lappeenrannan kauppatorilla vetyjä tarjoavat kioskit sulkevat ovensa arkisin jo klo 17 ja viikonloppuisin klo 14. Niitä nautitaankin siellä yleensä pienenä välipalana tai iltapäiväruokana, maidon tai kahvin kera.

Sisartuote atomia (täytteenä joko kananmunaa tai kinkkua) ei Loosisterin listalla ole. Vegaaninen vety sen sijaan löytyy. Soijapihvi soijapiirakassa on kuitenkin jo aika kaukana vedyn alkuperäisestä ideasta.

Millainen sitten on rock-baarin vety? Testaamme tuotteen toisen entisen lappeenrantalaisen kanssa eräänä keskiviikkona.

Toisin kuin Lappeenrannassa, täällä ei kysytä kinkkuvaihtoehtoja (keitto/savukinkku) eikä mausteita. Paikan vety tarjoillaan automaattisesti savukinkulla; ketsupin, sinapin ja kurkkusalaatin kanssa.

Loosister käyttää lappeenrantalaisen Kesämäen leipomon lihapiirakoita. Se onkin ainoa oikea vaihtoehto. Mikään muu tuote ei tähän tarkoitukseen sovi. Kyseisissä piirakoissa on jäljittelemätön, pehmeän mehevä koostumus.

Lappeenrannassa vety valmistuu asiakkaan silmien alla minuutissa tai parissa. Nyt jonossa on pizzaa sun muuta ja odottelemme piirakoitamme noin 20 minuuttia. Vaikka baarissa ollaankin, maitolasillinen järjestyy ruokajuomaksi.

Viimein vedyt tuodaan pöytään. Ensin hyvät uutiset: se kaikkein tärkein raaka-aine eli lihapiirakka maistuu siltä miltä pitääkin: tuoreelta ja suussa sulavan herkulliselta. Mistään pakasteesta sulatetusta tavarasta ei ole kyse.

Mausteita sen sijaan on liikaa ja ne on lätkäisty kasaksi piirakan suuaukolle. Ensimmäinen suupala maistuukin vain sinappi-ketsuppi-kurkkusalaattisekoitukselle.

Väitän myös, että vety on parasta pelkän ketsupin kera. Näin lihapiirakan ja muiden ainesosien maut pääsevät esiin. Ensi kerralla siis pelkällä ketsupilla. Moitteita myös jääkaappikylmästä, liian kypsästä kananmunasta.

"Ota vety, et pety", Lappeenrannassa sanotaan. Pikkuvioista huolimatta mekään emme pety. Pääraaka-aine on juuri oikeanlainen ja mausteiden karsimisella lopputulos olisi jo varsin hyvä.

Koti-ikävää potevalle lappeenrantalaiselle Loosisterin vety onkin mainio korviketuote.

Jyväskylän jalkakäytäville on viime päivinä ilmestynyt jäätelöaiheisia mosaiikkeja.

Ne ovat chicagolaistaiteilija Jim Bachorin käsialaa. Bachor on tehnyt lukuisia mosaiikkiteoksia kotikaupunkiinsa ja ympäri maailmaa: teokset esittävät muun muassa kukkia, hedelmiä, muropaketteja, tupakka-askeja ja poliitikkoja. Katujen päällystevauriokuoppiin tehdyt installaatiot ovat Bachorin tunnusmerkkejä.

Viime viikolla Bachor oli Jyväskylässä tekemässä kaupungin keskustan alueelle kuusi mosaiikkia, joista useimpien aiheina ovat jäätelöt, esimerkiksi Puffet ja Amppari-mehujää. Angry Birds -hahmokin on päässyt yhteen teokseen. Jyväskylän kaupunki osallistui kaupunkitilaa elävöittävän katutaiteen kustannuksiin.

Yle teki asiasta jutun viime viikolla, Bachorin ollessa vielä työn touhussa. Artikkelin mukaan kolme kuoppaa jouduttiin kaivamaan varta vasten taiteilijan mosaiikkitöille sopiviksi, sillä päällystevauriokoloja ei löytynyt tarpeeksi – Jyväskylän kadut olivat siis liian hyväkuntoisia.

Bachorin teokset paljastettiin viime lauantaina Yläkaupungin yö -tapahtumassa.

Bachorin Suomen-vierailu huomattiin Yhdysvalloissakin.This is Colossal -sivusto kirjoitti Jyväskylän jäätelömosaiikeista alkuviikosta. Yhdessä teoksessa kuvattua Ampparia amerikkalaissivusto kuvaa termillä "local popsicle-like dessert."

Kuvia mosaiikeista alla:

Katja Ahonen

Katja Ahonen

Jan Olaussen

Jan Olaussen

Nyt juhlitaan nollaria, vuosina 2003–2010 vietettyä nostalgista ajanjaksoa! Listasimme muutamia valikoituja nollari-ilmiöitä – muistatko vielä nämä? Mutta miksi nollari ja miksi juuri nuo vuodet? Lue täältä!

Myspace

Muistatko monenkirjavan sosiaalisen median, jonka värejä saattoi muokata, ja jossa jokaisella oli kaverina valkoiseen t-paitaan pukeutunut perustaja Tom? Myspace oli some ennen somea, ja muuttui hetkeksi nollaribändien kodiksikin. Vuonna 2008 Facebook ohitti sen, ja Myspace vajosi netin syöveriin. Mutta muistamme sinut aina, Tom!

Myös: Friendster, MSN Messenger, Orkut

IRC-Galleria, "Galtsu"

Ihqsälä. Päiväkirjat. Ryhmät. Herutuskuvat. 2000-luvulla oli hetki, jolloin internet tarkoitti Suomessa vuonna 2000 perustettua Galtsua, jonka käyttäjämäärä nousi satoihintuhansiin. Sitten tulivat Facebook, ja sälät jäivät nurkkiin. Mutta ihq se oli!

Myös: ii2, Suomi24

Nokia 6680 pyöritti Symbiania, kaikkien suosikki-inhokkia.

Symbian S60

Oi aikaa, kun Nokian puhelimet olivat teknisesti edistyneitä ja muotoilultaan ylistettyjä. Ja nollarilla niitä pyöritti käyttöjärjestelmä nimeltä S60. Sitä ohjattiin kahdella näytön laidoilla olevalla napilla, joiden toimintoja ei koskaan ihan ymmärtänyt. Vuonna 2007 sitten kävi köpelösti, kun iPhone saapui. Mutta vielä hetken senkin jälkeen olimme maailman suurimpia!

Myös: Simpukkapuhelimet, Motorola Razr

Markku Uusipaavalniemi

Kotisohvilla oli vähällä loppua happi, kun aivan tavalliselta koti-isältä vaikuttanut karkkilalaismies harjasi yllättäen joukkueensa finaaliin Torinon olympialaisissa vuonna 2006. Miten makealta hopea silloin maistuikaan! Curling-kuume valtasi Suomen hetkeksi täysin, halleja nousi kuin sieniä sateella ja "Uusis" valittiin vuonna 2007 yhdeksi kaudeksi eduskuntaankin. Suomen kieleen jäi elämään termi "curling-vanhemmuus", joka tarkoitti lastensa tietä tasoittavia vanhempia.

Myös: Kimi Räikkösen MM-kulta vuonna 2007, jääkiekon maailmancup-hopeaa Teemu Selänteen kanssa.

BOB DAMICO / Everett

High School Musical, aina tyylikäs.

High School Musical

Disney Channelin trilogiaksi paisuneessa hittielokuvassa korisjätkä-Troy ( Zac Efron ) ja hikari-Gabriella ( Gabriella Montez ) tapaavat, ihastuvat ja osallistuvat yhdessä koulunsa kevätmusikaaliin. Vaikka Efronin ylimaallinen söpöys jätti joihinkin elinikäisiä vammoja, monen lempihahmoksi nousi pilalle hemmoteltu muotiguru Sharpay ( Ashley Tisdale ). Kun nollari vaihtui 2010-luvuksi, tv-sarja Glee jatkoi HSM:n menestyskonseptia.

Myös: Hannah Montana, Lizzie McGuire

Tissivyö

Kukapa ei ikävöisi nollarityttöjen ykkösasustetta - alun perin vyötärölle tarkoitettua paksua vyötä, jolla puristettiin tissit taivaisiin. Hakasella kiinnitettävään, venyvään ihanuuteen yhdistettiin tiukka toppi, legginsit ja huppari tai flanellipaita. Nykyään tissivöitä näkee lähinnä vaatekaappien perimmäisissä nurkissa ja epätoivoisten kirpparimyyjien pöydillä.

Myös: legginsit, pillifarkut, tunikat, farkkuminihameet

Wiitä pelattiin liikkumalla.

Nintendo Wii

Muistatko laitteen, jonka irto-ohjaimilla mätkittiin kotibileissä tennistä ja nyrkkeilyä? Laitteen, jota vietiin vanhainkoteihin ja kouluihin liikuntatunneille?
Tämä maaginen pelikonsoli oli Nintendo Wii, jota myytiin 2000-luvulla miljoonia ja taas miljoonia. Liiketunnistukseen perustuva konsoli teki videopeleistä lopullisesti valtavirtaa, ja se löysi tiensä sinnekin, missä pelejä oli aiemmin vierastettu. Ja ne pelit! Zelda! Mario Kart! Ja kymmenet, kymmenet muut.

Myös: Playstation 3, Nintendo DS, Playstation Portable, Xbox 360

Idols

Vuonna 2004 brittiläiseen tv-formaattiin perustuva laulukilpailu sai tuhannet nuoret jonottamaan koelauluihin ympäri Suomen. Ihkaensimmäisen kauden voitti lappeenrantalainen trukkikuski Hanna Pakarinen ja kolmoseksi tuli silloinen Rovaniemen Siwan kassa Antti Tuisku. Idols ennusti 2010-luvun tosi-tv-buumia: oli kyyneliä ja hysteerisiä naurukohtauksia, myötäelävät juontajat Heikki Paasonen ja Ellen Jokikunnas sekä tietysti tylyttävä tuomaristo, tähtenään Jone Nikula.

Myös: Popstars, Big Brother, Selviytyjät

handout

Justin Timberlake elokuvassa Alpha Dog vuonna 2007.

Justin Timberlake

Pyöriviä pyllyjä ja peilipalloja! Nollarilla amerikkalainen moderni r&b löi lopullisesti läpi myös Suomen radiokanavilla ja yökerhoissa. Tätä symboloi ehkä parhaiten Justin Timberlaken jättihitti SexyBack, toihan se nimensäkin mukaan "seksikkyyden takaisin." Musatrendi ei ole kadonnut mihinkään, ja jenkkipopin maailmassa Timberlaken mainitsemaa seksikkyyttä vedetään aina vain kovemmille kierroksille twerkkailuineen ja Anacondineen.

Myös: Usherin Yeah, The Black Eyed Peasin My Humps, Rihannan Umbrella

Ankkarock

2000-luku oli festareille tuottoisaa aikaa: esimerkiksi Provinssirock, Ruisrock, Ilosaarirock, Tuska ja Ankkarock kasvattivat kävijämääriään vuodesta toiseen. Edellämainituista Vantaan Korson Ankkarock ei kuitenkaan nollarilta selvinnyt, vaikka pääesiintyjinä nähtiin parhaimmillaan Nine Inch Nailsin kaltaisia nimiä. Huippuvuoden 2006 jälkeen kävijämäärät laskivat ja kesä 2010 jäi Ankkarockin viimeiseksi – osasyynä saattoi olla samaan viikonloppuun sijoittunut ja nollarin lopulla nousuun lähtenyt Flow.

Myös: Helsingissä 2002–2006 järjestetty Koneisto

Nightwish.

Nightwish

2000-luvun puolenvälin aikoihin Suomessa käynnistyi ennennäkemätön hevibuumi, jolloin metallimusiikista tuntui intoilevan koko kansa. Yksi syy oli tietysti Lordin euroviisuvoitto 2006, mutta merkittävä vaikutus oli myös Nightwishin kansainväliseksi suurmenestykseksi nousseella Once-albumilla. Pian seurannut laulaja Tarja Turusen tyly erottaminen nousi sekin isoksi uutisaiheeksi. Nightwish porskuttaa yhä, mutta hevibuumi kuoli. Monen mielestä alamäki alkoi vuonna 2007 Katri Helenan poseerattua Seura-lehden kannesta "hevileidinä."

Myös: Children of Bodom, Mokoma ja muu suomenkielinen hevi, HIM ja The 69 Eyes ja muu goottirock

Conan O'Brien rakensi kokonaisen sketsisarjan itsensä ja Tarja Halosen yhdennäköisyyden ympärille.

Conan O’Brien

Nykyään jenkkien huumori-talkshow’t ovat Suomen televisiossa peruskauraa, ja edelläkävijänä toimi NBC:n Late Night with O’Brien, jota Sub alkoi esittää 2000-luvun alussa. Conanin suhteesta maahamme muodostui nollarilla aivan erityinen, kun punapää huomasi suomalaisen fanikuntansa laajuuden (sekä yhdennäköisyytensä Tarja Halosen kanssa) ja alkoi heittää Suomi-läppää ohjelmassaan. Kaikki huipentui Conanin talviseen vierailuun Suomessa vuonna 2006.

Myös: Jay Leno, jonka Tonight Show -ohjelman Conan peri hyvin lyhyeksi aikaa nollarin lopussa

Timo Hämäläinen

Guitar Hero, tässä jo kolmososana.

Guitar Hero

Harva videopeli-ilmiö on nykyään niin täydellisesti unohdettu kuin nollarilla supersuosittu Guitar Hero, jossa "soitettiin" rokkibiisejä muovisella kitaraohjaimella. Metallican kaltaiset rock-dinosaurukset julkaisivat omia Guitar Herojaan ja kovimmat musapelidiggarit hankkivat Rock Bandin, johon kuuluivat myös leikkibasso, leikkirummut ja laulumikrofoni. 2010-luvulla Guitar Herot siirtyivät kauppojen hyllyiltä alennuslaareihin pölyttymään.

Myös: tanssipelit, SingStar

Dna:n mainokset nousivat nollarilla hokemiksi.

Elämä on

Muistatteko mainoksen, jossa nainen oli ostanut pihan täytteeksi 500 puutarhatonttua? Kun naapuri kysyy hintaa, nainen kertoo hinnaksi 24 miljoonaa euroa. ”Melko kallista”, naapuri toteaa. ”Elämä on”, vastaa nainen.
Vuonna 2004 matkapuhelinoperaattori Dna lanseerasi Elämä kallis, Dna halpa -mainoskampanjan. Slogan elämä on nousi välittömästi hittihokemaksi, ja sanotaan, että se saattoi pelastaa koko yrityksen. Lentävän lauseen keksi mainostoimisto PHS:n copywriter Markku Rönkkö. Elämä on sai inspiraationsa latinankielisestä lausahduksesta ars longa vita brevis (taide pitkä, elämä lyhyt).

Myös: mutsis oli, Madventures-termit kuten päräyttävä.

Photo: Peter Mountain

Harry Potterin jengi, koolla melkein koko nollarin.

Harry Potter

Nollarin lapset kasvoivat Harry Potterin tahdissa. J.K.Rowlingin luoman kirjasarjan ensimmäisten osien ilmestyessä hieman ennen vuosituhannen vaihdetta päiväkotien ja koulujen pihoilla alkoivat äkkiä raikua uudet termit huispauksesta jästeihin. Sarjan uusinta osaa jonotettiin kirjakauppojen edessä yötä myöten, velhokaapuihin pukeutuneena totta kai. Päähenkilöiden kasvaessa kirjat muuttuivat vakavammiksi. Moni tirautti kyyneleen, kun velhokoulu Tylypahkan rehtori Dumbledore kuoli sarjan toiseksi viimeisessä osassa, vuonna 2006 ilmestyneessä Puoliverisessä prinssissä. Räjähtävää Potter-buumia vauhdittivat kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat, joista ensimmäinen tuli teattereihin 2001.

Myös: Taru Sormusten Herrasta -elokuvat, uudet Star Wars-elokuvat, Pirates of the Caribbean

Lost

Alkuvuodesta 2006 Nelosella alkoi pyöriä yhdysvaltalainen draamasarja Lost, jossa lentokone putoaa salaperäiselle, trooppiselle saarelle. Lostin kaksiosainen pilottijakso oli sen aikaisen televisiohistorian kallein, 10–14 miljoonaa dollaria. Lost edusti uudenlaista tv-kerrontaa, jossa tarinaa seurataan joka jaksossa eri hahmon näkökulmasta, sekoitellen takaumia ja nykyhetkeä. Sarjan ensimmäistä tuotantokautta seurasi Yhdysvalloissa keskimäärin 15,69 miljoonaa katsojaa per jakso, ja sarja kahmi lukuisia palkintoja.

Myös: Täydelliset naiset, O.C., 24, Heroes

Itse valtiaat oli nollarin poliittinen avainohjelma. Sen äitihahmo oli Tarja Halonen.

Tarja Halonen

Piirroshahmo Itsevaltiaista, Miska ja Rontti -kissojen omistaja, Suomen tasavallan 11. presidentti vuosina 2000–2012. Kansan keskuudessa Tarja Halonen oli poikkeuksellisen suosittu presidentti. Halonen oli maan äitinä koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen, joten hän jos kuka on itseoikeutettu nollarin valtias. Halonen korosti usein demokratian, kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien merkitystä. Hän oli myös feministi. Sivujuonteena toki pitänee mainita myös käsilaukku – se, josta Halonen sai lempinimen muumimamma.

Myös: Matti Vanhanen, Anneli Jäätteenmäki

Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Crocsit, kova nollarilla.

Crocsit

Noin vuonna 2007 kaikkialla alkoi äkkiä näkyä kirkasvärisiä kumikenkiä, Crocseja. Villityksen alusta saakka Crocsit jakoivat mielipiteitä: muotipiirit inhosivat mutta toiset kehuivat kevyiksi ja käteviksi. Pian aidot Crocsit saivat kilpailijakseen myös erilaisia halvempia kopioita. Välillä Crocsien väitettiin aiheuttavan syöpää ja välillä huhuttiin niiden valmistajan joutuneen konkurssiin, mutta Crocsit selvisivät kuin selvisivätkin nollarilta. Suomessa niiden markkina-asema on yhä edelleen yksi Euroopan vahvimmista.

Myös: miesten fedora-hatut, päänmyötäiset pikkuletit, teräväkärkiset korkokengät

Japanibuumi

Nollarilla moni hurahti mangaan, animeen sekä japanilaiseen rockiin eli j-rockiin. Suomessa suosittuja japanilaisbändejä olivat esimerkiksi An Cafe ja Dir en Grey. Myös cosplay, jossa pukeudutaan anime- tai manga-hahmoiksi, oli iso juttu. Esimerkiksi lolita- ja gothic lolita -tyyleihin pukeutuneita teinityttöjä alkoi näkyä monien suomalaiskaupunkien katukuvassa.

Myös: sushin suosion kasvu, Pokémon

Riitta Supperi

PMMP vuonna 2005.

PMMP

Popstars-kilpailussa toisensa 2002 tavanneet Paula Vesala ja Mira Luoti valloittivat Suomen nollarilla. PMMP:stä tuli samanlainen koko kansan ilmiö, jollainen Ultra Bra oli ollut 90-luvulla. Kuinka monella kesälomareissulla nollarilla luukutettiinkaan PMMP:n Kesäkavereita tai Matkalaulua? Vuonna 2009 PMMP julkaisi albumin 2000-luku, joka sisälsi kaikki yhtyeen viisi siihen mennessä julkaistua albumia.

Myös: Irina, Indica

Mitä sinulle on jäänyt mieleen nollarista? Kerro kommenteissa tai Nytin somekanavissa (Facebook, Twitter, Instagram)! #nollari

Kirjoitus ilmestyi Hesarin mielipidesivulla.

Päivän Hesarissa julkaisiin paras mielipidekirjoitus hetkeen: keravalainen Rasmus Nätti on huolissaan suomalaisten Batman-tietoisuuden tasosta.

Arvostamme!

Näin kirjoituksessa todetaan:

Hesarin kaikki mielipiteet löytyvät täältä, suosittelemme!