Lihas on uusi laiha, tiedättehän. Paitsi että nyt riittää pelkkä lihakin.

Salilaitetut, tiukat mieskropat ovat nyt out ja niiden tilalle tulevat sopivasti löllyvät "iskävartalot", väittää tuore nettimeemi. Viikonlopun aikana netti  villiintyi dad bodista.

Löysien miesvartaloiden ylistys sai alkunsa yliopisto-opiskelijoille suunnatulta The Odyssey -sivustolta, jolla naiskirjoittaja ylisti miesvartaloita – termillä, joka on ollut käytössä vuosia, mutta joka ei aiemmin ole saanut laajaa huomiota.

Kirjoitus lähti kiertämään maailmaa sosiaalisessa mediassa:

The dad bod says, "I go to the gym occasionally, but I also drink heavily on the weekends and enjoy eating eight slices of pizza at a time."
It's not an overweight guy, but it isn't one with washboard abs, either.

Dadbodissa ei siis kyseessä ole ylipainoinen, vaan vain hieman löysää omaava mies.

Alkuperäisen kirjoittajan mukaan tällainen vartalo "ei pelota" (koska siihen ei tarvitse verrata itseään) ja myös ateriat ovat maukkaampia, kun proteiineja ei tarvitse vahdata – ja seurustellessa "tietää, mille hän tulevaisuudessa näyttää".

Miesten aikakaus- ja tyylilehti GQ julisti ilmiön ja vartalohäpeän häivyttämisen hyväksi, kunhan dadbod ei lipsu liian ylipainon puolelle. Toisaalla "iskävartalo" nimettiin "harmaaksi alueeksi timmin kunnon ja läskiyden välillä – se, jolla isäsi on aina ollut".

Slate ehti haastattelemaan termin esitellyttä opiskelijaa (palautetta kuulemma satelee erityisesti nuorilta miehiltä, jotka ovat aiemmin kokeneet olevansa vääränmallisia), ja jopa Washington Post uutisoi ilmiöstä.

Termi alkoi elää omaa elämäänsä, mutta ainakin sosiaalisessa mediassa se sai kannatusta: miehet ilmoittivat hävenneensä hieman löysää vartaloaan, mutta uskaltautuivat kirjoituksen jälkeen puhumaan asiasta.

Twitterissä "iskävartalo" sai myös kritiikkiä: terveelliset elämäntavat ja laiha siluetti ovat kriitikoiden mielestä huomattavasti muita vaihtoehtoja viehättävämpiä – ja ennustavat pidempää ikää.

"Iskävartaloa" voi pitää myös jatkeena toiselle taannoiselle miestrendille, metsuriseksuaalisuudelle.

Metsuriseksuaaleiksi luetaan tuuheapartaiset ja ulkoilmatyyliin pukeutuvat miehet, jotka hakeutuvat kohti perinteisiä fyysisiä askareita (Nytin juttu täällä).

Siis: perinteinen miestyyli in, keikaribodari out?

Maaliskuussa pääkaupunkiseutu kohisi rikoksesta.

Nuori nainen raiskattiin kotimatkallaan Helsingin Tapanilassa. Nuorisojoukko aloitti ahdistelun lähijunassa ja seurasi naista kun tämä nousi junasta.

Teosta on epäiltynä viisi somalialaistaustaista nuorta miestä.

Kohinan keskellä esille astui nuori nainen, nimeltään Ujuni Ahmed. Hän antoi HS:lle haastattelun, jossa vaati somaliyhteisöä ottamaan teot tosissaan ja tutkimaan, mistä ne johtuvat.

HS haastatteli Ujuni Ahmedia maaliskuussa.

Näin hän sanoi HS:n jutussa:

"Ystäväni, jota pyysin mukaan videolle, kirjoitti, että odotetaan, jospa tää menisi nopeasti ohi”, Ahmed sanoo Helsingin Kampissa sijaitsevassa kahvilassa ja huokaa syvään.

”Kaikki lähtee siitä, että myönnetään faktat faktoina: näin on tapahtunut. Sitten on mietittävä, miten tähän tilanteeseen on päädytty, ja panostettava ennaltaehkäisyyn."

Kannanoton jälkeen Ahmedille on suorastaan tulvinut kannustavaa palautetta, niin somalitaustaisilta kuin kantasuomalaisiltakin.

Yleisönosastokirjoituksissa on kiitelty nuoren naisen rohkeutta ottaa kantaa ja haastaa yhteisönsä käsittelemään näin vaikeaa aihetta.

Moni somalinuori tai oikeastaan lapsi on tullut repimään hihasta kadulla ja kysynyt, mistä on oikein kyse.

”Asia on jäänyt heitä vaivaamaan. Silloin olen selittänyt esimerkiksi, mitä raiskaus tarkoittaa."

Ujuni Ahmed kasvoi Itä-Helsingin Kivikon kerrostalolähiössä, missä arki oli sangen värikästä.

"Kuin suoraan Salkkareista”, hän sanoo.

Ahmedin isä työskenteli insinöörinä ja äiti oli kotona. Perheeseen syntyi lapsia lopulta kahdeksan ja vanhimpana tyttönä Ahmed joutui auttamaan äitiään mikä ehti, esimerkiksi viemällä pikkusisariaan tarhaan.

Kerrostalon pihapiirissä kulttuurierot purskahtivat aika ajoin esiin.

”Kerran naapurin täti kysyi äidiltä oikein kunnioittavasti, että jos poikasi kiroilee, voinko pestä hänen suunsa saippualla. Äiti ei kai oikein tajunnut, mistä oli kyse, ja sanoi, että joo joo. Puolen tunnin päästä veli tuli itkien kotiin ja äiti suuttui kovasti", Ahmed kertoo.

"Se oli äidille niin vierasta!"

Ala-asteella Ahmed viihtyi hyvin, mutta yläasteella Myllypurossa oli toisin. Luokassa oli hyvä yhteishenki, mutta kahdet säännöt: maahanmuuttajataustaisia oppilaita ei kannustettu menemään lukioon, vaikka loppuarvosana olisi riittänyt.

”Oli sellainen meno, että kaikki amikseen, amikseen! Koin, että luokanvalvojamme jotenkin luovutti. Hän aliarvioi meitä eikä odottanut meistä mitään parasta”, Ahmed sanoo.

Luokanvalvoja jätti tulematta jopa päättötodistusten jakotilaisuuteen.

”Se jäi ikuisesti mieleen.”

Ahmed meni lukioon kaikesta huolimatta, muttei koskaan saanut lakkia. Väliin iski murrosikä, ja ennen kotona viihtyneellä tytöllä alkoi vahva kapinointi- ja etsintävaihe.

17-vuotiaana Ahmed "lähti hatkoihin" eli karkasi kotoa.

"Mentiin vain kaverille pariksi päiväksi hengaamaan ja katsomaan leffoja. Isoveli kavereineen haki lopulta kotiin."

Pari vuotta vanhempi isoveli, joka opiskelee tätä nykyä Romaniassa lääkäriksi, on ollut Ahmedille suurena tukena.

Ympärillä olleet ystävät alkoivat jakautua kahteen leiriin. Toiset menivät naimisiin, mikä vastasi monen vanhempien odotuksia. Toiset taas alkoivat kapinoida, bilettää viikonloppuisin ja valehdella menoistaan vanhemmilleen.

Kumpikaan leiri ei kuitenkaan tuntunut täysin sopivan Ahmedin omiin arvoihin.

”Elin kuin kahden kulttuurin välissä, joista kumpikin on oikeasti sitä omaa kulttuuriani. Tuntui, ettei ollut ketään, kenelle puhua."

Lopulta Ujuni Ahmed löysi tiensä Hakaniemessä sijaitsevaan Tyttöjen taloon. Se on 10–28-vuotialle tytöille tarkoitettu harrastetila, jossa panostetaan "kulttuurisensitiivisyyteen" eli pyritään ottamaan huomioon eri kulttuurien erityispiirteitä.

"Siellä sain pohtia ja kysyä rohkeasti. Tyttöjen talossa vietetty aika auttoi löytämään oman itseni", hän sanoo.

Myöhemmin Ahmed pääsi työstämään elämänkokemuksiaan näyttelemällä Pinja Hahtalon käsikirjoittamassa Mikä elämä -näytelmässä, jota on esitetty muun muassa Q-teatterissa vuosina 2012–2013.

Ahmedia, amatööriä, pyydettiin näytelmän pääosaan kesken Lontoossa suoritettujen mediaopintojen.

Oikeisiin elämäntarinoihin perustuva näytelmä kertoi samassa rapussa asuvista naapureista: suomalaisesta erakkorouvasta ( Eija Ahvo ), somaliäidistä ( Fay Eskin ) ja tämän perinteisiä sukupuolirooleja vastaan kapinoivasta tyttärestä (Ahmed).

Siis samanlaisesta naapurustosta, missä Ahmed vietti lapsuutensa.

"Tuli äkillinen herätys. Tajusin, että olin ajatellut aiemmin vain minä-minä-minä", Ujuni Ahmed sanoo.

Hän huomasi samastuvansa voimakkaasti somaliäitiin, joka oli tuonut lapsensa Suomeen, koska halusi näille vain parasta. Samaten Ahmed ymmärsi yllättävän syvästi suomalaisrouvaa, joka ei ollut saanut opiskella mitä halusi, koska "ennen vanhaan Suomessakin vain miesten koulunkäyntiä tuettiin".

Toisen asemaan samaistumista Ujuni Ahmed kaipaisi nyt myös suomalaisilta ja somalialaisilta.

Tapanilan tapaus nosti jännitteet taas pinnalle: vantaalaisessa lehdessä julkaistiin vaalimainos, jossa kehotettiin äänestämään "somalien kotiinpaluun" puolesta (lehti pahoitteli).

Perusta-ajatushautomo taas julkisti tutkimuksen, jossa todettin somalialaistaustaisten ihmisten aiheuttavan yhteiskunnalle eniten kuluja.

Kun ympärillä olevassa yhteiskunnassa kirjoitellaan "rikoksiin syyllistyneiden somalialaisten palauttamisesta sinne minne kuuluvat", se luo somalialaisnuorille arvottomuuden tunnetta, Ahmed arvioi.

Rettelöitsevien nuorten lähtökohdat ovat usein aika samanlaiset kulttuurista riippumatta, Ahmed on huomannut. Mutta kantaväestön ulkopuolelta tulevat voivat lisäksi kokea, etteivät kuulu kunnolla oikein mihinkään kulttuuriin.

Sillä on vaikutusta.

"Tapanilan tapauksessa luulen, että epäillyt ovat kuin tavallisia suomalaisia nuoria, jotka ovat jääneet vaille hyvää kasvuympäristöä ja tekemistä ja tukea. Tämän lisäksi epäillyistä luultavasti vielä tuntuu, että he ovat kakkosluokan kansalaisia", Ahmed sanoo.

Hänellä on paljon ehdotuksia, miten eri kulttuureista tulevien kotouttaminen Suomeen hoidettaisiin nykyistä paremmin.

Suomessa kannattaisi käyttää enemmän hyväksi jo Suomeen hyvin kotoutuneiden ulkomaalaisten tietotaitoa.

"Se alentaisi esimerkiksi perheenäitien kynnystä hakea apua, jos sosiaalitoimiston tiskin toisella puolella on joku, joka on ollut samassa tilanteessa", hän sanoo ja muistuttaa, että ympäristö muokkaa aina ihmistä.

"Jos tekisin täällä rikoksen, eihän se voisi johtua vain ja yksinomaan siitä, että olen Somaliasta kotoisin alunperin."

Englannissa asuessaan Ahmed myös huomasi, että yliopistoura ja työssäkäynti oli paikallisille somalinaisille ihan normaalia.

Täällä Suomessa niin ei aina ole. Kaupan kassalla ollessaankin hän sai kuulla, että "sähän oot päässyt hyvään duuniin".

"Halutaan, että tähdätään korkealle, mutta sitten ehkä vähän ihmetellään jos näytetään pärjäävän liian hyvin", Ahmed sanoo.

Hänestä somalijärjestöjen, erityisesti somalinuorisojärjestöjen, pitäisi itse lähteä panostamaan enemmän nuorisotyöhön.

"Yritän itse kannustaa nuoria opiskelemaan, menemään töihin ja tekemään ylipäätään omia valintoja. Että sä teet oikein jos haluat vaikka pitää välivuoden ja miettiä, mitä elämälläsi tekisit", Ahmed sanoo.

"Mitä mä laitan päälle, kenen kanssa menen naimisiin tai mitä päätän opiskella, nämä ovat kaikki asioita, joista en tingi."

Hollywood-näyttelijä Ryan Gosling on kuvannut videon syöpään kuolleen skottimiehen muistoksi.

Kuusisekuntisella videolla Gosling syö muroja.

Kyllä, luit oikein: muroja.

Gosling halusi kunnioittaa eleellä vain 27-vuotiaana luusyöpään menehtynyttä skotlantilaista Ryan McHenryä.

McHenry tuli tunnetuksi "Ryan Gosling ei syö murojaan" –meemistä, jota myös itse Ryan Gosling kommentoi moneen otteeseen mediassa.

Alkuperäinen meemi syntyi tarinan mukaan vuonna 2013 kun McHenry söi muroja ja katsoi Goslingin tähdittämää Drive-elokuvaa.

Kuusi sekuntia pitkissä videopätkissä McHenry työntää murolusikkaa televisioruudulla näkyvää Goslingia kohti. Useimmiten video päättyy siihen, että Goslingin esittämä hahmo vetäytyy pois lusikan suunnasta.

Samoihin aikoihin kun McHenrystä tuli seurattu ja rakastettu Vinessä, hänellä todettiin pahanlaatuinen luusyöpä.

Idolinsa puolesta huolehtineet Vine-käyttäjät perustivat jopa joukkorahoituskampanjan ja onnistuivat keräämään yli 10 000 dollaria McHenryn rahalliseksi tueksi, mutta se ei estänyt syövän leviämistä.

Vinen virallisella Twitter-tilillä kunnioitettiin sunnuntaina Ryan McHenryä uudelleenjulkaisemalla Vine-video, jossa McHenry matkustaa junalla Skotlannissa.

Myös Ryan Gosling ilmaisi osanottonsa McHenryn omaisille:

My heart goes out to all of Ryan McHenry's family and friends. Feel very lucky to have been apart of his life in some small way.

— Ryan Gosling (@RyanGosling) 5. toukokuuta 2015

Sitten Gosling jakoi Vine-videon itsestään syömässä muroja:

Suomirokkari Jussi69 avaa yhtiökumppaneiden kanssa oman baarin Helsinkiin.

The Riff -niminen ravintola avaa Iso Roobertinkadulla helatorstaina aattona 13. toukokuuta. Ravintolasta luvataan "rockia rakastavan yleisön olohuonetta".

Jussi69:n kumppaneina hankkeessa ovat Veikka Moilanen ja Oskari Kovalainen. Kumppaneiden tiedotteen mukaan uudessa Riffissä on kiinnitetty erityistä huomiota äänentoistoon.

Riff saanee haastajan esimerkiksi samoilla kulmilla olevasta Loosesta, joka myös on rock-yleisön suosiossa.

Jussi69:n paikka avautuu Iso Roobertinkatu kolmoseen, jossa toiminut gaybaari Hugos Room sulkeutuu. Hugos Roomissa vietettiin viimeisiä bileitä vappuaattona, baari kertoo Facebookissa.

Muistatko Nokian matopelin?

Siis sen ensimmäisen, vuonna 1997 julkaistun Nokia 6110 -kännykän matopelin? Mustavalkoisella näytöllä liikkuvaa viivaa eli matoa – tai käärmettä, sillä pelin englanninkielinen nimi oli Snake– ohjailtiin numeronäppäimillä 90:n asteen kulmissa. Matoa kasvatettiin ruudulle ilmestyviä palloja syömällä, ja samalla yritettiin välttää seiniin ja madon häntään törmäämistä.

Samaa yksinkertaista ideaa oli käytetty video- ja tietokonepeleissä iät ja ajat, ensimmäisen kerran jo vuoden 1976 Blockade-kolikkopelissä. Nokia toi kuitenkin konseptin suuren yleisön tietoisuuteen. Miljoonille kännykänkäyttäjille levinneestä koukuttavasta pelistä tuli ilmiö, jota räplättiin kotona ja kouluissa. Matopelin SM-kisojakin järjestettiin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Nokian vanhaa matopeliä muistellaan edelleen lämmöllä– ehkä nostalgiasyistä, mutta kuitenkin. Nykykännyköillekin on koodailtu erilaisia kunnianosoituksia vuoden 1997 klassikolle.

Nyt matopeli on tekemässä virallisen comebackin uusille älypuhelimille. Virallisen siksi, että mukana on alkuperäisen Nokian Snaken koodannut Taneli Armanto. Snake Rewind julkaistaan 14. toukokuuta iOS:lle, Androidille ja Windows Phonelle.

Paimiossa asuvalle, nyt viisikymppiselle Armannolle Snake Rewind on paluu juurille, sillä hän ei ole työskennellyt kännykkäpelien parissa tunnetuimman tuotoksensa jälkeen.

Vuoden 1997 matopeliäkin hän päätyi suunnittelemaan väärinkäsityksen seurauksena.

"Olin tullut Nokialle pari vuotta aiemmin ohjelmistosuunnittelijaksi. Markkinoinnista tuli tiimillemme viesti, että uuteen puhelinmalliin tarvittaisiin pari pientä peliä. Minua pyydettiin siihen, koska minulla oli kuulemma kokemusta pelinteosta – joku Nokialla oli nähnyt sukulaispoikani koodaaman tietokonepelin, ja luuli sitä minun tekemäkseni."

"Eli sain homman vähän ansiottomasti, mutta otin sen mielelläni vastaan", Armanto nauraa.

Esa Kulmala

Nokian matopelin isä Taneli Armanto vuonna 1999.

Armanto oli kokeillut pelien koodausta opiskeluaikoinaan, eli aivan kylmiltään hommaan ei tarvinnut lähteä. Kun hän mietti, millainen peli teknisesti rajoittuneen puhelimen pienelle näytölle sopisi, mieleen tuli matopeli.

"Olin joskus pelannut sellaista vanhalla pönttö-Macilla. Koodailin ja tiimikaverit testailivat, ja pian totesimme että tämähän voisi toimia."

Armanto teki myös 6610:n mukana tulleet Memory-muistipelin ja Logic-logiikkapelin. Jättisuosioon noussut matopeli siirrettiin sellaisenaan moniin muihin Nokia-puhelimiin. Myöhempiä kehittyneempiä Snake-versioita Armanto ei enää ollut tekemässä. Hän työskenteli Nokialla muissa tehtävissä, kuten soittoäänten ja Symbian-sovellusten parissa vuoteen 2011 asti.

Matopeli ei kuitenkaan jättänyt miestä rauhaan.

Niinpä hän alkoi pyöritellä ajatusta uudesta Snake-versiosta vanhojen Nokia-kollegoidensa perustama Rumilus Design -kännykkäpelifirman kanssa.

Tuloksena syntyi Snake Rewind. Peli on vanhaa Nokia-matoa monipuolisempi eri kenttineen ja bonuksineen, mutta grafiikka ja äänet ovat retrohenkisiä ja itse matokin tutun kulmikkaasti etenevä viiva. Nostalgiantunteisiin yritetään siis vedota tietoisesti.

Jos Snake Rewind otetaan riittävän hyvin vastaan, aikoo Armanto jatkaa mobiilipelialalla. Muitakin peli-ideoita muhii jo mielessä.

Oli vanhasta Nokia-madosta mitä mieltä hyvänsä, ei sen tietynlaista ikonista asemaa käy kiistäminen. Pari vuotta sitten sitä suunniteltiin lisättäväksi jopa New Yorkin modernin taiteen museon MoMan videopelikokoelmaan.

"Ei peliä tehdessä osannut ajatella, että siitä mikään ilmiö tulisi. Mietti vaan, että toiset tekee kännykkään laskinta, toiset kalenteria ja minä tällaista", Armanto pohtii.

"Ja on vaikea sanoa, moniko ihminen Nokian matopeliä lopulta on pelannut. Mutta ainakin niitä puhelinmalleja, joissa se peli oli, myytiin satoja miljoonia."

Armanto sanoo olevansa ylpeä vanhasta luomuksestaan, vaikkei viitsikään matopelimenneisyyttään kummemmin mainostaa.

"Mutta kaverit kyllä aina fiilistelevät tapaamilleen muille ihmisille, että tässä on tämä matopeliäijä. Ja tyttäreni kuulemma jaksaa hehkuttaa opiskelukavereilleen asiasta. Kaipa se on monien mielestä mainitsemisen arvoinen saavutus", hän naurahtaa.

Helsinkiin avataan pian uusi vaatelainaamo, josta voi hakea kotimaisia designvaatteita ja asusteita käyttöönsä kahdeksi viikoksi kerrallaan. Vaaterekki-nimiselle liikkeelle haettiin joukkorahoitusta Mesenaatti-palvelussa– minimitavoite 2 500 euroa ylittyi, ja Vaaterekki avataan Vaasankadun Made in Kallion yhteyteen 12. toukokuuta.

Vaatteita pääsee lainaamaan hankkimalla Vaaterekkiin kuukauden tai puolen vuoden jäsenyyden. Vaasankadun lainaamo on auki tiistaisin.

Vaatelainaamoja on muutamalla paikkakunnalla Suomessa. Esimerkiksi Järvenpäässä toimii Vaatepuu ja Tampereella Luottovaate. Helsingissäkin toimi muutaman vuoden ajan Vaatelainaamo, mutta se sulki ovensa viime kesänä.

Vaaterekin omistajat Emmi Malmström ja Veera Tuominen avasivat toimipisteen Riihimäelle jo helmikuussa. Sen toiminta lähti hyvin liikkeelle, joten kaksikko päätteli tilausta olevan myös Helsingissä.

"Ja tiedän, että Helsingissä moni jäi kaipaamaan aiempaa vaatelainaamoa. Konsepti on siis monille jo sieltä tuttu", Malmström sanoo.

Vaaterekin valikoimissa on toistaiseksi noin kolmenkymmenen suomalaisen suunnittelijan vaatteita ja asusteita. Mukana olevia merkkejä ovat esimerkiksi Ainokainen, Camilla Mikama, MEM by Paula Malleus, Miia Magia, Uhana Design sekä lainaamon pyörittäjien omat merkit Emmi Malmström Shoes ja RARA.

Vaatteiden lainaus ja vuokraus on kasvattanut viime vuosina suosiotaan, vaikka Suomessa kyse onkin vielä melko pienimuotoisesta liiketoiminnasta. Ilmiötä käsiteltiin Helsingin Sanomien viimejouluisessa artikkelissa.

Malmströmin mielestä vaatteiden lainaus on kätevä tapa tutustua pienten kotimaisten suunnittelijoiden tuotoksiin, sekä tietysti ekologista.

"Erityisesti tällä voi välttää turhia heräteostoja. Onhan ihan älytöntä ostaa esimerkiksi joku vaate yksiä kekkereitä varten."

Jäseniä Vaaterekillä on tällä hetkellä kaikkiaan kuutisenkymmentä, joista miehiä nolla – valikoima kun koostuu lähinnä naisten vaatteista.

"Nyt mukana olevista vaatemerkeistä vain muutamalla on tarjolla miehillekin sopivia unisex-vaatteita. Miesten vaatteita aiotaan kyllä ehdottomasti lisätä valikoimiin. Tiedän, että jotkut jäsenemme ovat jo lainanneet vaatteita poikaystävilleen."

Entä aiotaanko Vaaterekin toimintaa levittää edelleen muihin Suomen kaupunkeihin?

"Kyselyjä on kyllä tullut, esimerkiksi Turun suunnalta ja Kokkolastakin. Mutta koska teemme tätä kahdestaan, ei olla ainakaan ihan heti laajentamassa", Malmström sanoo.

Torille, korkkareissa!

Vasta viime viikolla uutisoimme, että Hollywood-näyttelijä Meryl Streep esiintyi Samujin bleiserissä.

Nyt myös yhdysvaltalainen supertähti, Suomessakin esiintynyt laulaja-lauluntekijä Lady Gaga on ikuistettu suomalaisissa design-kengissä.

Gaga, oikealta nimeltään Stefani Joanne Angelina Germanotta, toimi emäntänä sunnuntaisen Metropolitanin oopperan hyväntekeväisyysgaalan jatkoilla ja veti sitä varten jalkaansa punaiset, sushi-teemaiset korkokengät, jotka ovat suomalaisen kenkäsuunnittelijan Minna Parikan käsialaa.

Parikka julkaisi tiistaina Facebook-sivuillaan kuvan Gagasta punaisissa korkokengissä sekä tekstin:

"Lady Gaga wearing Minna Parikka Raw Stiletto."

Sushi-kengät vetivät puoleensa runsaasti huomiota kansainvälisessä mediassa:

lukuisat muotisivustot, Buzzfeed mukaan lukien, ihastelivat ja kummastelivat värikkäitä kenkiä, jotka imitoivat sushiannosta. Kenkien kuvioinnissa näkyy selvästi raakaa lohta, merilevärullia sekä perinteinen japanilainen munakas.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Lady Gaga pukeutuu parikkaan. Pop-diiva esiintyi jo vuonna 2012 Parikan lahjoittamissa, sarjakuva-aiheisissa kengissä kun julkkisvalokuvaaja Terry Richardson ikuisti Helsingissä konsertoineen laulajan koko kiertueen kuviin.

Parikka suunnitteli myös vain kolmen päivän varoitusajalle Lady Gagalle vuonna 2010 myönnetyn tuplaplatinalevypalkinnon, joka tuli The Fame Monster -albumista.

Tämä on jo tosiystävyyttä!