niin
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]niin
- sillä tavalla
- Niin tähän päädyttiin.
- (myöntösana) kyllä, "niin se oli"; sana, jolla vahvistetaan tai myönnellään (joko omaa tai toisen puhujan) aiempaa lausetta tai olettamaa
- Täälläkö hän asui?. – Niin.
- Olit siis vankilassa?. – Niin. Monta vuotta.
- Hänkö pakeni tuohon suuntaan? – Niin. Juuri sinnepäin.
- Ihana kukkapenkki! – Niin, panin siemenet itämään jo maaliskuussa.
- Niin, tämä on ennennäkemätön oikeusjuttu Suomessa.
- siinä määrin
- Söin niin paljon, että melkein halkesin.
- sen seurauksena
- Niin Iisak jäi asumaan Gerariin. –1. Moos. 26:6
- Niin elävät he onnellisina, kuka tietää kuinka kauan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈniːn/
- tavutus: niin
Etymologia
[muokkaa]Sana on instruktiivimuoto sanasta ne. Vastaavia adverbeja sukukielistä ovat karjalan niin, vepsän nin, vatjan nii ja viron nii.[1]
Ilmauksissa ei niin mitään/kukaan/missään esiintyvä käyttö voi olla lainaa venäjän ни-etuliitteestä[2].
Käännökset
[muokkaa]4. sen seurauksena
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- niin Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 362, 819, 1219 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Konjunktio
[muokkaa]niin
- (rinnastuskonjunktio) niin kuin
- Syyllisiä olivat niin Matti kuin Pekkakin.
- aloittaa joskus ehtolauseen jälkeisen väitteen
- Jos yöllä on selkeää, niin tulee kova pakkanen.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]niin että, niin ikään, niin ja näin, niin kuin, noin, näin, niin sanottu, ns.
Pronomini
[muokkaa]niin
- (demonstratiivinen, taivutusmuoto) instruktiivimuoto sanasta ne
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana niin.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 69