mahtava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]mahtava (10) (komparatiivi mahtavampi, superlatiivi mahtavin) (taivutus[luo])
- sellainen, jolla on mahtia eli kykyä vaikuttaa johonkin
- Kusille syntyi myös Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä. –1. Moos. 10:8
- upea, poikkeuksellisen suuri, kunnioitusta herättävä
- (matematiikka) mahtavuuden määrä: se, kuinka paljon alkioita joukolla on
- Erityyppiset joukot ovat usein keskenään yhtä mahtavia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑht̪ɑʋɑ/
- tavutus: mah‧ta‧va
Käännökset
[muokkaa]2. kunnioitusta herättävä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: mahtavasti
Vastakohta
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- mahtava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]mahtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mahtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mahtava | mahtavat |
| genetiivi | mahtavan | mahtavien (mahtavain) |
| partitiivi | mahtavaa | mahtavia |
| akkusatiivi | mahtava; mahtavan | mahtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mahtavassa | mahtavissa |
| elatiivi | mahtavasta | mahtavista |
| illatiivi | mahtavaan | mahtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mahtavalla | mahtavilla |
| ablatiivi | mahtavalta | mahtavilta |
| allatiivi | mahtavalle | mahtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mahtavana | mahtavina |
| translatiivi | mahtavaksi | mahtaviksi |
| abessiivi | mahtavatta | mahtavitta |
| instruktiivi | – | mahtavin |
| komitatiivi | – | mahtavine |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: mahtavasti
- substantiivit: mahtavuus