kuunari
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
- purjealus, jossa etummainen masto on saman mittainen tai lyhempi kuin taempi tai taemmat, ja jossa on pääasiassa pitkittäistakila, vaikka etummaisessa mastossa voi olla myös raakapurje
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːnɑri/
- tavutus: kuu‧na‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuunari | kuunarit |
| genetiivi | kuunarin | kuunarien kuunareiden kuunareitten |
| partitiivi | kuunaria | kuunareita kuunareja |
| akkusatiivi | kuunari; kuunarin |
kuunarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuunarissa | kuunareissa |
| elatiivi | kuunarista | kuunareista |
| illatiivi | kuunariin | kuunareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuunarilla | kuunareilla |
| ablatiivi | kuunarilta | kuunareilta |
| allatiivi | kuunarille | kuunareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuunarina | kuunareina |
| translatiivi | kuunariksi | kuunareiksi |
| abessiivi | kuunaritta | kuunareitta |
| instruktiivi | – | kuunarein |
| komitatiivi | – | kuunareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuunari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << englanti[2]
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuunari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.