Yöllinen kauhukohtaus
Yöllinen kauhukohtaus (pavor nocturnus) eli unikauhuhäiriö on parasomninen unihäiriö, jossa henkilö herää äkillisesti kauhun valtaamana syvästä unesta yleensä henkeä haukkoen, vaikeroiden tai huutaen. Häntä on yleensä mahdotonta saada täysin hereille, ja kohtauksen jälkeen hän yleensä palaa nukkumaan heräämättä kunnolla välillä. Kohtauksia esiintyy useimmin lapsilla. Ilmiön syytä ei tunneta, mutta sille altistavia tekijöitä tunnetaan useita.
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yöllisiä kauhukohtauksia ilmenee lähinnä 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta joskus myös aikuisilla.[1] Lapsista 15 prosenttia kokee kohtauksen ainakin joskus. Joillakin kohtaukset ovat lähes jokaöisiä.[2]
Kohtauksen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yöllinen kauhukohtaus ilmenee yleensä iltayöstä syvän NREM-unen aikana univaiheessa IV, viidestätoista minuutista yhteen tuntiin nukahtamisesta. Mitä kauemmin henkilö on ollut NREM-unessa, sitä enemmän hän on kauhuissaan kohtauksen aikana.[1][3] Kohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.[1]
Yöllisen kauhukohtauksen aikana henkilö voi nousta kiihtyneenä ylös, heilua ja metelöidä sekä kulkea ympäri huonetta. Hänen silmänsä ovat auki, mutta häntä on vaikea herättää tai rauhoittaa.[1] Kohtauksesta kärsivän henkilön koskettaminen voi pahentaa kohtausta, eikä häntä pysty saamaan täysin hereille. Seuraavana aamuna henkilö ei yleensä muista kohtaustaan. Jos hän herää heti kohtauksensa jälkeen, hän saattaa olla hämmentynyt tai sekava.[2]
Altistavat tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmiön syytä ei tunneta.[4] Yöllisten kauhukohtausten ilmenemistä voivat lisätä stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly. Myös migreeni, aivovammat ja apnea voivat yhdistyä tavallista suurempaan kohtausten määrään. Lähisukulaisilla on keskimääräistä enemmän kauhukohtauksia.[1]
Hoito ja ehkäisy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauhukohtaukset eivät ole vaarallisia tai edellytä mitään hoitoa. Ne häviävät yleensä iän myötä. Toistuvat kohtaukset voivat häiritä unta ja aiheuttaa päiväväsymystä. Unissakävely ja huitominen voivat altistaa loukkaantumisille.[1]
Usein toistuvia kohtauksia voidaan aikuisilla vähentää bentsodiatsepiineilla tai masennuslääkkeillä.[1] Myös hypnoosista on ollut apua.[5] Kohtauksia vähentävät myös säännöllinen uni–valverytmi ja iltojen rauhoittaminen. Makuuhuoneen turvallisuuteen voidaan kiinnittää huomiota toistuvissa tapauksissa.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Matti Huttunen: Yöllinen kauhukohtaus Lääkärikirja Duodecim. 30.11.2018. Viitattu 9.3.2019.
- ↑ a b Piia Turunen: Yöllisen kauhukohtauksen syy on tuntematon 26.8.2013. Studio55. Viitattu 9.3.2019.
- ↑ David W. Richards: More Information Night Terrors Resource Center. Arkistoitu 10.4.2021. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Yöllinen kauhukohtaus Helsingin yliopisto, psykologian laitos. Arkistoitu 1.12.2009. Viitattu 18. helmikuuta 2009.
- ↑ Hannu Lauerma: Hypnoosi- ja suggestiohoidot Duodecim Terveyskirjasto. 6.7.2009. Viitattu 9.3.2019.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Night Terror Resource Center (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- eMedicine Health: Night Terrors (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- National Institutes of Health, Medline Plus: Night Terrors (englanniksi)
- National Library of Medicine - Medical Subject Headings: Night Terrors (englanniksi)