Vic Elford
| Vic Elford | |
|---|---|
.jpg) Vic Elford Watkins Glennissä vuonna 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1935 Lontoon City, Englanti, Iso-Britannia |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 2022 (86 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1968–1969, 1971 |
| Talli(t) |
Cooper McLaren BRM |
| Kilpailuja | 13 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 8 |
| Ensimmäinen kilpailu | Ranskan Grand Prix 1968 |
| Viimeinen kilpailu | Saksan Grand Prix 1971 |
.jpg)
Victor Henry Elford (10. kesäkuuta 1935 Lontoon City, Englanti, Iso-Britannia – 13. maaliskuuta 2022[1])[2][3] oli brittiläinen F1-kuljettaja.[2][3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän osallistui kolmeentoista F1 osakilpailuun kausilla 1968–1969 ja 1971 sekä kilpaili myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa.[2][3] Hän saavutti yhteensä 8 MM-pistettä ajamalla pisteille kahdesti vuosina 1968–1969 ja oli parhaimmillaan neljäs heti ensimmäisessä kilpailussaan Ranskan GP:ssä 1968.[3][2][4] Vuoden 1969 Saksan GP:ssä Elford osui autollaan radalla olleeseen romuun, kolaroi ja mursi kätensä, mikä aiheutti hänen uransa hiipumisen.[2]
Elford voitti rallin EM-sarjan mestaruuden (ryhmä 3) Porsche 911:lla vuonna 1967.[5] Hän voitti myös Monte Carlon kilpailun vuonna 1968, viikkoa myöhemmin Daytonan 24 tunnin ajon ja samana vuonna hän voitti myös Targa Florion kilpailun Umberto Magliolin kanssa, vaikka menetti 18 minuuttia ensimmäisellä kierroksella rengasrikon takia.[2][5][6] Elford voitti vuoden 1971 12 tunnin Sebringin kilpailun ja Nurburgringin 1000 kilometrin ajon.[2][5][7][8] Elford voitti Le Mansin 24 tunnin ajoissa GTS-luokassa vuonna 1973.[9] Hän kilpaili myös CanAm ja Daytonan 500 -kilpailussa NASCARissa.[5] Hän sai lempinimen Quick Vic useista rataennätyksistään.[5]
Elford muistetaan vuoden 1972 Le Mansin kilpailusta siitä, että nähtyään palavan Ferrarin edessään hän pysähtyi auttamaan kuljettajaa, joka oli ehtinyt jo pois autosta.[5] Elford huomasi pian toisen auton törmänneen puuhun ja ryntäsi pelastamaan Jo Bonnieria, joka kuoli onnettomuudessa. Elfordin teot saatiin nauhalle, ja Ranskan presidentti Georges Pompidou myönsi hänelle Ordre national du Mériten chevalierin arvon.[5]
Kilpauransa jälkeen Elford piti ajokoulua Yhdysvalloissa, toimi kilpatallien tallipäällikkönä sekä kirjoitti kirjoja kilpa-autoilusta.[2][5] Vuonna 2015 Elford palkittiin Yhdysvalloissa RRDC:n (Road Racing Drivers Club) Phil Hill -palkinnolla saavutuksistaan katuautoilun parissa.[10]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Formula 1
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1968 | Cooper Car Company | Cooper T86B | BRM | RSA | ESP | MON | BEL | NED | FRA 4 |
GBR Kesk. |
GER Kesk. |
ITA Kesk. |
CAN 5 |
USA Kesk. |
MEX 8 |
18. | 5[2][3] |
| 1969 | Antique Automobiles Racing Team |
Cooper T86B | Maserati | RSA | ESP | MON 7 |
14. | 3[2][3] | |||||||||
| McLaren M7B | Ford | NED 10 |
FRA 5 |
GBR 6 |
GER Kesk. |
ITA | CAN | USA | MEX | ||||||||
| 1971 | Yardley Team BRM | BRM P160 | BRM 3.0 V12 | RSA | ESP | MON | NED | FRA | GBR | GER 11 |
AUT | ITA | CAN | USA | - | 0[2][3] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Euwama, Davey: Obituary: Vic Elford Passes Away at 86 SportsCar365.com. 13.3.2022. John Dagys Media, LLC. Viitattu 13.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Vic Elford - Great Britain ESPN. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Vic Elford ChicaneF1.com. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
- ↑ 1968 French Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Biography - Vic Elford, April 1935! Biography. The Official Web Site of Race Legend Vic Elford. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
- ↑ McGrath, Ronan: In Search of the Targa Florio, Part Two: Vic Elford and Porsche: Vic Elford and Porsche Car-Life. 18.6.2012. Autoweek. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Sebring 12 Hours: A Win for the Martini Team Archive - Article. Motorsport Magazine. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Porsche 908/03 Spyder '71 Porsche Models. Stuttcars.com. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du mans 1973 - Groupe GTS 7.12.2012. 24h du mans. Viitattu 17.7.2016. (ranskaksi)
- ↑ Vic Elford Receives RRDC's Phil Hill Award for 2015 North American Racing. 23.1.2015. Racer. Arkistoitu 26.10.2017. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
| ||||||||||||||
