Uskonnonvastaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uskonnonvastainen symboli.

Uskonnonvastaisuus tarkoittaa kaikenlaisen uskonnon ja siihen kuuluvien uskomusten ja instituutioiden vastustamista. Se voi olla yksilön henkilökohtainen kanta tai jonkin liikkeen tai poliittisen ryhmän kanta.[1]

Uskonnonvastaisuuteen sisältyy yleensä antiklerikalismia, jossa vastustetaan järjestäytyneen uskonnon valtaa yhteiskunnassa. Ateismista uskonnonvastaisuuden erottaa se, että vaikka ateisti ei uskokaan jumaliin, hän saattaa silti suhtautua uskontoihin myötämielisesti.[1]

Historiassa merkittävimpiä uskonnonvastaisia liikkeitä ovat olleet esimerkiksi Ranskan vallankumous sekä useat kommunistiset valtiot. Neuvostoliiton valtio takavarikoi ja tuhosi uskonnollisia rakennuksia ja tukahdutti uskonnollisuutta eri tavoin. Vuonna 1958 NKP:n keskuskomitea käynnisti Neuvostoliitossa uskontojen vastaisen kampanjan. Albaniassa kaikki uskonto kiellettiin 1940-luvulla ja Kambodžassa 1970-luvulla. Kiinan kommunistinen puolue kieltää jäseniltään uskonnonharjoittamisen virassa ollessaan. Kiinan kulttuurivallankumoukseen 1960-luvulla kuului uskonnollisia vainoja, sillä uskonto nähtiin maolaisuuden vastaisena.[1][2]

Uskonnonvastaisuuden luonne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi Julian Bagginin mukaan ateistit ovat uskontojen vastustajia välttämättä vain yhdessä asiassa: he ajattelevat, että uskonnot ovat epätosia. Jonkin asian vastustaja ei ole välttämättä pelkästään siksi, että on eri mieltä. Ateistin uskonnonvastaisuus on olennaisesti uskonnon pitämistä epätotena.[3] Toisaalta fundamentalistinen uskonto saattaa herättää vastustusta sekä ateisteissa että uskovaisissa.[4]

Aktiivisesti uskontovihamielistä ateismia on saatettu kutsua taistelevaksi ateismiksi. Taisteleva ateismi on enemmän kuin jyrkkä erimielisyys uskonnon kanssa, siinä on pyritty kaikkien uskonnon muotojen hävittämiseen yhteiskunnasta.[4] Poliittisessa valtioateismissa uskonto on pyritty hävittämään tarvittaessa voimakeinoin ja siihen yhdistyy valtion totalitarismi.[5]

  1. a b c Cline, Austin: Antireligion and Anti-Religious Movements Learn Religions. 25.6.2019. Viitattu 27.1.2020. (englanniksi)
  2. Savonen, Tuomas: Moskovan mies vakoilun verkossa. Amerikansuomalaisen Gus Hallin erikoinen elämä, s. 205. Otava, 2023. ISBN 978-951-1-47146-2
  3. Baggini 2005, s. 95.
  4. a b Baggini 2005, s. 105.
  5. Sillfors, Mikko: Jumalattomuus ja hyvä elämä. Ateistinen henkisyys vaihtoehtona monoteistiselle uskonnolle 2000-luvun länsimaissa. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. ISBN 978-952-345-063-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.