Tracy Chapman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tracy Chapman
Tracy Chapman esiintymässä vuonna 2009.
Tracy Chapman esiintymässä vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt30. maaliskuuta 1964 (ikä 60)
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1986–
Tyylilajit pop, rock, folk, blues rock
Soittimet laulu, kitara, huuliharppu
Levy-yhtiöt Elektra Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Tracy Chapman esiintymässä Human Rights Now! -konsertissa Unkarissa vuonna 1988.

Tracy Chapman (s. 30. maaliskuuta 1964 Cleveland, Ohio) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, joka tunnetaan parhaiten kappaleista ”Fast Car”, ”Talkin’ Bout a Revolution”, ”Baby Can I Hold You”, ”Give Me One Reason” ja ”The Promise”. Hän on myynyt moninkertaista platinaa ja voittanut useita Grammy-palkintoja.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracy alkoi soittaa kitaraa ja kirjoittaa lauluja jo lapsena. Hänet hyväksyttiin A Better Chance -ohjelmaan, joka tunnistaa, värvää ja kehittää lahjakkaita vähemmistöihin kuuluvia oppilaita. Tämän ansiosta hän pääsi yksityiseen, yliopistoa varten valmentavaan Wooster Schooliin ja lopulta Tuftsin yliopistoon Medfordissa, Massachusettsissa.

Opiskeluaikanaan Chapman alkoi esiintyä kaduilla ja soitti kitaraa Cambridgen kahviloissa. Valmistuttuaan hän sai sopimuksen SBK Recordsilta ja julkaisi ensimmäisen albuminsa Tracy Chapman (1988). Kriitikot ylistivät albumia ja hän aloitti kiertueen saadakseen kuulijakuntaa. Pian kesäkuussa 1988 televisioidun Nelson Mandelan 70-vuotisjuhlakonsertin jälkeen "Fast Car" lähti nousuun Yhdysvaltain listoilla. Albumi ja singlet myivät hyvin ja albumi myi moninkertaista platinaa sekä voitti neljä Grammya. Rolling Stone valitsi albumin 1980-luvun kymmenen parhaan rocklevyn joukkoon[2].

Vuoden 1988 lopulla Chapman oli mukana Amnesty Internationalin Human Rights Now! Tour -kiertueella. VH1-kanavan nettisivujen mukaan hänen albuminsa auttoi pistämään alulle poliittisen korrektiuden aikakaudenselvennä ja, kuten 10,000 Maniacsilla ja R.E.M:llä, hänen liberaalilla asenteellaan oli suuri vaikutus amerikkalaisilla yliopistokampuksilla 1980-luvun lopulla.[3]

Seuraava albumi Crossroads (1989) sai vähemmän suosiota. Vuoden 1992 julkaisun Matters of the Heart aikoihin Chapman soitti enää pienelle omistautuneelle yleisölle, mutta monien yllätykseksi vuonna 1995 julkaistu New Beginning oli menestys ja sitä myytiin jo pelkästään Yhdysvalloissa kolme miljoonaa kappaletta. Albumilta tuli hitti "Give Me One Reason", joka voitti parhaan rock-kappaleen Grammyn vuonna 1996. Vuonna 2000 julkaistiin Telling Stories, joka edusti enemmän rocktyyliä kuin folkia. Single "Telling Stories" sai paljon radiosoittoa Euroopassa. Vuoden 2002 albumi Let It Rain oli kuudes, ja Chapman kiersi Yhdysvaltoja ja Eurooppaa vuonna 2003 promotoidakseen sitä.

Where You Live julkaistiin vuonna 2005 ja Chapman kiersi sen yhteydessä suurimpia Yhdysvaltain kaupunkeja. Loppuvuodesta hän kiersi myös Eurooppaa.

"Where You Live" -kiertuetta pidennettiin vuodelle 2006 ja kesällä pidettiin 28 konserttia muun muassa seuraavissa maissa: Saksa, Italia, Ranska, Ruotsi, Suomi, Norja, Britannia ja Venäjä. 5. kesäkuuta Chapman esiintyi myös viidennessä Gala of Jazz -tilaisuudessa Lincoln Centerissa New Yorkissa.

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1988 – Tracy Chapman

(US #1) RIAA: (USA: 6x Platinaa) (UK #1)
"Fast Car" (USA #6, UK #5)
"Talkin' 'Bout A Revolution" (USA #75)
"Baby, Can I Hold You?" (USA #48)

  • 1989 – Crossroads

(USA #9) RIAA: (USA: 1x Platinum) (UK #1)
"Crossroads" (USA #90, UK #61)
"Subcity"
"All That You Have Is Your Soul"

  • 1992 – Matters of the Heart

(USA #53) RIAA: (USA: Kultaa) (UK #19)
"Bang Bang Bang"
"Dreaming On A World"

  • 1995 – New Beginning

(USA #4) RIAA: (USA: 5x Platinaa)
"Give Me One Reason" (USA #3)
"New Beginning"
"Smoke and Ashes"
"The Promise"

  • 2000 – Telling Stories

(USA #33) RIAA: (USA: Kultaa)
"Telling Stories"

  • 2001 – Collection

(UK #3)

  • 2002 – Let It Rain

(USA #25)
"You're The One"
"Another Sun"

  • 2005 – Where You Live

(USA #49)
"Change"
"America"

  • 2008 - Our Bright Future

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tracy Chapman Allmusic.com. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Lehtinen, Leena: ”1980-luku oli ensimmäinen vallankumoukseton rockvuosikymmen”. Helsingin Sanomat, 21.11.1989, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. ↑ Tracy Chapman (Arkistoitu – Internet Archive) VH!

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tracy_Chapman&oldid=21482438”