Thais

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thais
Θαΐς
Aleksanteri ja Thais. Ludovico Carraccin maalaus, 1611.
Aleksanteri ja Thais. Ludovico Carraccin maalaus, 1611.
Henkilötiedot
Syntynyt300-luku eaa.
Ateena
Ammatti hetaira
Lapset Leontiskos
Lagos
Eirene

Thais (m.kreik. Θαΐς, Thaïs; 300-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen hetaira, joka oli kotoisin Ateenasta.[1]

Thais. Joshua Reynoldsin maalaus, 1781.

Thaisin sanotaan liittyneen mukaan Aleksanteri Suuren sotaretkelle itään, tai ainakin hän oli paikalla eräissä aikakauden tapahtumissa. Hänet muistetaan ennen kaikka siitä, että hän olisi yllyttänyt Aleksanterin Persepoliissa vietetyn suuren voitonjuhlan yhteydessä sytyttämään Persian kuninkaiden palatsin tuleen. Ajatus tästä on tullut kuolemattomaksi John Drydenin kirjoittaman oodin Alexander's Feast myötä, mutta antiikin lähteistä se vaikuttaa perustuvan pelkästään Kleitarkhokseen, joka on yksi epäluotettavimpia Aleksanterin sotaretken historioitsijoista. Siksi kertomuksen todenperäisyyttä on epäilty.[1][2]

Aleksanterin kuoleman jälkeen Thais liittyi Ptolemaioksen seuraan. He saivat kaksi poikaa nimiltään Leontiskos ja Lagos, sekä tyttären nimeltä Eirene. Athenaioksen mukaan Thais ja Ptolemaios olisivat olleet jopa naimisissa, mutta tämä on kyseenalaista. Joka tapauksessa heidän välinsä vaikuttavat olleen läheiset ja Ptolemaios kohteli heidän lapsiaan kuin laillisina lapsina. Thaisin älykkyydestä ja nokkelista vastauksista kerrotaan useita anekdootteja, ja hän vaikuttaa olleen niistä yhtä tunnettu kuin kauneudestaan.[1][3]

Thaisista on saanut nimensä Jules Massenet'n oopperan Thaïs (1894) samanniminen päähenkilö, joka on myös kurtisaani, joskin myöhäisantiikin aikana.

  1. a b c Smith, William: ”Thais”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Kleitarkhos, teoksessa Athenaios: Deipnosofistai 13.576e; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 17.72; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Aleksanteri 38; Quintus Curtius Rufus: Historiae Alexandri Magni Macedonis 5.7.3–7.
  3. Athenaios: Deipnosofistai 13.576e, 13.585.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]