Taboriitit
Taboriitit olivat hussilaisuuden jyrkimmän suunnan kannattajia: he kuuluivat pääasiassa alempaan papistoon, pikkuporvareihin ja talonpoikiin, korostivat apostolisen köyhyyden ihannetta sekä maallikoiden ehtoollista (tasoittaen näin pappien ja maallikoiden eroa) ja pitivät rikasta kirkkoa ja paavia antikristuksena.
Liikkeen historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taboriitit perustivat 1420 noin neljäntuhannen kannattajan voimin Táborin kaupungin Etelä-Böömiin. Siellä he halusivat elää alkuseurakunnan ihanteiden mukaisesti. Taboriitit hylkäsivät valtiokirkon ja vanhan kirkon tradition, pyhäinjäännökset, kiirastuliopin, ehtoollisleivän, sielumessut ja kuvien ja messuvaatteiden käytön. Ennen tappiotaan vuonna 1434 he muodostivat sotilaallisen kaupunkiliiton, joka odotti tuhatvuotista valtakuntaa antikristuksen kanssa käydyn ratkaisutaistelun jälkeen: kirkko eläisi vailla omaisuutta tasa-arvoisuudessa ja veljeydessä, sillä olisi uusitestamentillinen muoto, ja Raamattu olisi sen ainoa ohje.
Vaikutus reformaation liikkeisiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myöhemmin taboriitit liittyivät Unitas Fratrum -liikkeeseen. Taboriittien tappion jälkeen sen yhteiskunnallisesti vallankumouksellista, apokalyptistä julistusta levittivät Saksaan vaeltavat saarnaajat ja lentolehtiset, ja näin se vaikutti voimakkaasti reformaation radikaaliliikeisiin.