Snappertuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Snappertuna
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Raasepori

vaakuna

sijainti

Sijainti 59°59′53.7″N, 023°39′08.5″E
Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uudenmaan maakunta
Kuntanumero 756
Perustettu
– emäpitäjä Karjaa
Liitetty 1977
– kuntiin Tammisaari
Karjaa
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1976)
– maa 176,9 km²
Väkiluku 1 373  [2]
(31.12.1976)
– väestötiheys 8,02 as./km²
Hangon ja Raaseporin kuntajako 1960-luvulla. Snappertuna liitettiin pääosin Tammisaareen ja osin Karjaaseen.

Snappertuna on Uudellamaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Snappertunan kunnan pääosa liitettiin vuonna 1977 Tammisaareen ja loput Karjaaseen. Vuodesta 2009 lähtien sen alue on osa Raaseporin kaupunkia. Snappertunan puukirkko on peräisin vuodelta 1688. Snappertunajoen–Fagervikin alue on yksi Suomen kansallismaisemista. Raaseporin linna sijaitsi Snappertunan kunnan alueella.

Snappertunan vaakunan suunnitteli A. W. Rancken ja se vahvistettiin vuonna 1951.[3] Snappertunan naapurikunnat olivat Inkoo, Karjaa (aiemmin Karjaan mlk), Pohja ja Tammisaaren maalaiskunta.

Snappertunan kunta oli yksikielisesti ruotsinkielinen; vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 92 prosenttia asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia. Snappertuna oli Uudenmaan läänin ruotsinkielisin kunta.[4]

Snappertunasta oli kotoisin muun muassa erityisesti 1920-luvulla valtakunnallista kuuluisuutta saanut saarnaaja Maria Åkerblom.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Snappertunassa ovat pronssikauden aikaiset hautakummut Rullarsbölen ja Totalin kylissä. Ensimmäiset pysyvät asukkaat tulivat 1200-luvulla Ruotsin Roslagenista ja Mälarenin seudulta. Rösundin kylä mainittiin asiakirjoissa jo vuonna 1392. Vuonna 1634 Snappertunan väkiluvuksi arvioitiin 834 henkeä.[5]

Snappertuna muodostettiin Karjaan kappeliksi vuoden 1688 tienoilla ja se itsenäistyi vuonna 1915. [6] Nykyisin seurakunta kuuluu Raaseporin seurakuntayhtymään ja Porvoon hiippakuntaan.

Snappertunan tärkeimmät elinkeinot ovat olleet maa- ja metsätalous sekä kalastus. Snappertunan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1878, säästöpankki perustettiin vuonna 1895 ja osuuskassa vuonna 1926. Kunnallishallinto alkoi vuonna 1865, jolloin valittiin kunnallislautakunta.[5]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alhov, Antby, Baggård, Berg, Björnböle, Boxby, Bredslätt, Bredäng, Broby, Båsa, Båsaböle, Dalkarö, Dragsvik, Fagernäs, Gammelboda, Gebbelby, Glamabacka, Grop, Gästans, Gästersjö, Halvskifte (Halstö), Harparbacka, Horsbäck, Höstnäs, Hurskusnäs, Lagmans, Langansböle, Lillbarsgård, Magnäs, Nissbacka, Norrby, Nothamn, Nyboda, Näseby, Persö, Prästholm, Raasepori (Raseborg), Repubacka, Rullarsböle, Rådsböle, Rösund, Skogby, Skräddarböle, Slipars, Snappertuna (Finnäs), Strömsö, Stubböle, Svartbäck, Söderby, Torsö, Total, Trångsund, Tvisäck, Västanby, Väster-Rösund, Västervik, Växär, Åsenby

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Snappertunassa ei ollut lainkaan taajamia.[7]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Snappertunan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.

Snappertunan väestönkehitys 1880–1975
Vuosi Asukkaita
1880
  
 2 540
1890
  
 2 590
1900
  
 2 573
1910
  
 2 512
1920
  
 2 235
1930
  
 2 191
1940
  
 1 984
1950
  
 2 004
1960
  
 1 683
1970
  
 1 376
1975
  
 1 367
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snappertunan alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Snappertunan ruotsinkielinen murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän länsi-uusimaalaisiin murteisiin.[9]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snappertuna kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Rannikkokunnassa kala on kuulunut päivittäiseen ruokavalioon. Tyypillisiä suolakaloja ovat olleet silakka ja lahna ja tyypillisin mauste ruohosipuli. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat rosollit, piimäjuustot ja laatikot. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös marjaviinituotanto, puutarhamarjat ja niistä tehdyt jalosteet.[10]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1976 (PDF) (sivu 14) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2016.
  2. ↑ Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976 (PDF) (sivu 17) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 151. Otava 1967, Helsinki.
  4. ↑ Avain omaan maahan − tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 24. Sanoma Osakeyhtiö 1964, Helsinki.
  5. ↑ a b Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 230. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  6. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 7. Helsinki: Otava, 1964.
  7. ↑ Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).
  8. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  9. ↑ Suomenruotsin murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.9.2024.
  10. ↑ Pojanluoma, Riitta: Perinnemakuja maakunnista, s. 77–79. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2764-8
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Snappertuna&oldid=22642938”