Sirakin kirja

Sirakin kirja
Σοφία Ἰησοῦ Σειράχ
Raamattu Vanha testamentti Deuterokanoniset kirjat
Sirakin kirjaa Gutenbergin Raamatussa.
Synty ja käyttö
Kirjoittaja (perint.)	Jeesus Siirakin poika
Ajoitus	n. 180–175 eaa.
Käyttäjä	katolinen kirkko ortodoksinen kirkko
Teksti
Genre	viisauskirjallisuus
Alkukieli	heprea ja muinaiskreikka
Alkuperä	Septuaginta
Lyhenne	Sir.
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista
Infobox OK

Sirakin kirja tai (Jeesus) Siirakin kirja (m.kreik. Σοφία Ἰησοῦ Σειράχ, Sofia Iēsū Seirakh, lat. Ecclesiasticus) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.

Kirjan synty

Sirakin kirja on kirjoitettu noin vuosina 180–175 eaa. Sen kirjoittaja Jeesus Siirakin poika kirjoitti kirjan hepreaksi. Hänen pojanpoikansa käänsi sen kreikaksi ja lisäsi kirjaan esipuheen vuoden 132 eaa. tienoilla.

Kirja tunnettiin pitkään vain kreikankielisistä käännöksistä, joista tärkein sisältyy Septuagintaan. Sen hepreankielisen tekstin tunsi vielä 400-luvulla kirkkoisä Hieronymus, ja siihen on viittauksia myös rabbiinisessa kirjallisuudessa, mutta se joutui myöhemmin kadoksiin. Osia siitä löydettiin vasta 1890-luvulla Kairosta erään synagogan umpeen muuratusta varastohuoneesta. Niitä epäiltiin pitkään käännöksiksi kreikankielisistä teksteistä, kunnes myös Kuolleenmeren kääröjen joukosta ja Masadasta löydettiin heprealaisten tekstien katkelmia. Nykyisin tunnetut katkelmat käsittävät 68 % kreikankielisen Sirakin kirjan tekstistä.

Sisältö ja rakenne

Kirja on kokoelma eettisiä opetuksia. Se muistuttaa läheisesti Sananlaskuja, mutta eroaa siitä olemalla yhden kirjoittajan kirjoittama teos eikä kokoelma eri lähteistä koottuja ohjeita.

Kirja alkaa esipuheella, jossa todetaan sen olevan kreikankielinen käännös hepreankielisestä alkuteoksesta ja valitellaan vaikeutta kääntää viisauksia kielestä toiseen sanatarkasti. Kirjan varsinainen sisältö koostuu kahdesta pääosasta. Ensimmäiset neljätoista säettä käsittelevät Jumalan pelon tärkeyttä ja Hänen käskyjensä täyttämistä, joissa kirjan mukaan asuu todellinen viisaus. Osa jatkuu konkreettisina ohjeina käytännön elämälle, koostuen pitemmistä säkeistä. Toisen osan sisältö on enemmän yhdenmukaista, kuvaten kaikkivaltiasta viisautta luonnossa ja viisauden harjoittamista elämässä ja nostaen esiin esimerkkejä Israelin historiasta, Eenokista ylipappi Simoniin (jonka uskotaan olleen kirjoittajan aikalaisia). Kirja päättyy lyhyeen yhteenvetoon ja ilmaisee kirjoittajan tarkoituksen, minkä jälkeen kirjoittaja palaa kiittämään Jumalaa viisauden lahjoista.

Merkitys

Kirjan alkuperästä ja kirjoittajasta on kiistelty. Vaikka kirjaa ei hyväksytty Tanakiin, sitä lainataan silloin tällöin Talmudissa ja rabbiinisessa kirjallisuudessa.

Saksankielisen Sirakin kirjan kuvitusta 1700-luvulta

Kristillisessä perinteessä kirja on ollut ehkäpä vieläkin korkeammassa arvossa ja sitä pidetään eräänä peruspilarina kristillisen teologian synergismi-opille. Siihen viitataan vanhoissa kristillisissä teksteissä ja kirkkoisien, viittaajina usein varsinkin Klemens ja Origenes. Kirja onkin mukana sekä katolisessa että ortodoksisessa kanonisoidussa Raamatussa.

Katolisessa kirkossa Sirakin kirjan eräitä jakeita luetaan Neitsyt Marialle omistetuissa messuissa, sillä Mariaa ylistetään liturgiassa "viisauden istuimeksi". Kirjaa siteerataan myös katolisen kirkon katekismuksessa, jossa sillä muun muassa perustellaan neljättä käskyä ja perheenjäsenten velvollisuuksia. Ortodoksisessa kirkossa sen 44. luvussa oleva esi-isien ylistys luetaan toisena helluntain jälkeisenä sunnuntaina, jolloin muistellaan Athos-vuoren pyhiä kilvoittelijoita ja Venäjän kaikkia pyhiä.

Luterilainen kirkko ei pidä Sirakin kirjaa kuten ei muitakaan apokryfikirjoja ohjeellisina, mutta kylläkin uskonnollisesti rakentavina ja hyvinä ja hyödyllisinä lukea. Lutherin mukaan Siirakin kirja on "viisaan miehen kirjoittama oivallinen teos", joka opettaa lukijoilleen oikeaa suhtautumista Jumalan sanaan, muihin ihmisiin, ruumiin tarpeisiin ja omaisuuteen.

Suomessakin Sirakin kirja on ollut aikoinaan hyvin suosittu ja kansan­omaisestikin tunnettu, ja vanha kansa onkin usein vedonnut siihen, mitä "Syyrakki" jostakin asiasta sanoo. Kirjaa on myös siteerattu eräässä Frans Mikael Franzénin runossa, ja siihen on viittauksia muun muassa Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä sekä eräissä Pentti Haanpään teoksissa.

Sirakin kirja mainitaan sivumennen myös vanhimmissa Koraanin käsikirjoituksissa, joista se ei kuitenkaan ole levinnyt yleisesti muslimien keskuuteen ja tietoisuuteen.

Käännökset

Sirakin kirjan käännökset eri kielille on vanhastaan laadittu kreikankielisen tekstin pohjalta. Kun Suomen evankelisluterilainen kirkko vuonna 1999 asetti komitean Raamatun apokryfikirjojen suomentamiseksi, komitea päätti kuitenkin suomentaa erikseen sekä kreikkalaisen että heprealaisen Sirakin kirjan.

Suomessa Sirakin kirja on vanhastaan julkaistu muiden apokryfikirjojen tavoin joissakin Raamatun painoksissa erillisenä liitteenä Vanhan ja Uuden testamentin välissä. Kun uusi käännös vuonna 2007 valmistui, kirkolliskokous päätti, että osa apokryfikirjoista, muun muassa Sirakin kirjan kreikkalaista tekstistä suomennettuna, voidaan edelleen sisällyttää Raamatun painosten liitteeksi, heprealaisen tekstin suomennos on muutamien muiden kirjojen tavoin julkaista kokonaan Raamatusta erillisenä julkaisuna.

Katso myös

• Jeesus Siirakin poika
• Synergismi

Kirjallisuutta

• ”Sirakin kirja”, Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sirakin kirja Wikimedia Commonsissa

• Jeesus Siirakin kirja (vuoden 1938 suomennos). Finbible.
• Catholic Encyclopedia: Ecclesiasticus (englanniksi)