Pietari I Julma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pietari I Julma

Pietari I Julma (esp. Pedro I, el Cruel); (30. elokuuta 1334 Burgos[1] – 23. maaliskuuta 1369, Montiel, Ranskan kuningaskunta[2]) oli Kastilian ja Leónin[2] kuningas vuosina 1350–1369.[3][4]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vamhempansa olivat Kastilian kuningas Alfonso XI ja Portugalin prinsessa María de Portugal (1313–1357), joka oli Portugalin kuningas Afonso IV:n ja Kastilian prinsessa Beatrizin tytär. Hän oli heidän pojistaan ainoa aikuiseksi asti elänyt.

Hänen isällään Alfonso XI:llä ja rakastajatar Leonór de Guzmán y Ponce de Leónilla (1310–1351) oli kymmenen aviotonta lasta, ja nämä sisarukset tulivat aiheuttamaan surua ja sekasortoa Pietari I:n valtakaudella.[5] Hänen velipuolensa oli hänen seuraajansa Henrik II Äpärä.

Nájeran taistelu vuonna 1367. Vasemmalla englantilaiset joukot Mustan prinssin johdolla sekä Pietari I:n kastilialaiset joukot, oikealla Henrik de Trastámaran kapinalliset sekä ranskalaiset, joita johtaa Bertrand du Guesclin. Taistelussa du Guesclin jäi vangiksi.

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän seurasi isäänsä Alfonso XI:tä kuninkaana 15-vuotiaana, ja Ranskan kuningas Jean II näki mahdollisuuden pakottaa Kastilia sotilasliittoon Englantia vastaan. Liitto solmittiin vuonna 1352.[2]

Pietari kohtasi heti joukon aviottomia velipuolia, joita johti Henrik de Trastámara (Henrik II Äpärä). Saadakseen tukea hän julisti itsensä magnaattien etuoikeuksien puolustajaksi valtakunnan ja kruunun kasvavaa valtaa vastaan. Johdettuaan useita kapinoita, jotka Pietari joukkoineen murskasi voimalla, Henrikin ei onnistunut saavuttaa kansasuosiota ja hän pakeni Ranskaan vuonna 1356 sekä tarjoutui palvelemaan Ranskan kruunua veljeään vastaan.[2]

Pietari I:n noustua valtaan leskikuningatar María de Portugal vangitutti ja surmautti miehensä rakastajattaren Leonór de Guzmánin vuonna 1351. Teko suututti Alfonso XI:n ja Leonór de Guzmánin aviottomat lapset, joista vanhin Henrik de Trastámara nosti kapinalipun kuningasta vastaan.[6]

Ranskan ja Kastilian välinen liitto rikkoontui, ja Pietari I asettui satavuotisessa sodassa englantilaisten puolelle ja haki liittolaista Gascognea hallussaan pitäneestä Edvard Mustasta prinssistä, Englannin kuningas Edvard III:n pojasta.[7][8] Englantilaisten tuella Pietari I voitti ranskalaisten avustaman velipuolensa Henrik de Trastámaran, mutta kun Pietari ei halunnut maksaa luvattua summaa Mustalle prinssille, prinssi liittyi ranskalaisten puolelle ja Pietari I jäi lopulta tappiolle.[9][10]

Vuosina 1356–1366 Pietari kävi katkeraa sotaa Aragonian kuningaskuntaa vastaan, jonka kuningas Pietari IV oli Henrikin tukija. Pietarin joukot saavuttivat monia voittoja Aragonia vastaan, eikä Henrik de Trastámaran propaganda heikentänyt kastilialaisten uskollisuutta tätä kohtaan. Pelastaakseen Aragonian valtauksen Ranskan kuningas Kaarle V, paavi Urbanus V ja Aragonian kuningas Pietari IV maksoivat vuonna 1365 belgialaisen sotapäällikkö Bertrand du Guesclinin johtamille ranskalaisille palkkasotureille, jotka tulivat Espanjaan ja kukistivat Pietarin joukot ja korvasivat tämän Henrikillä Kastilian hallitsijana.[2]

Pietari pakeni Gascogneen ja pyysi Englannilta apua 22. kesäkuuta 1362 solmitun Anglo-Kastilian liiton perusteella. Edvard Musta prinssi syrjäytti Henrik de Trastámaranin joukot ja heidän ranskalaiset liittolaisensa Nájerassa 3. huhtikuuta 1367, ja Pietari palasi hallitsijaksi. Kaarle V lähetti Henrikin takaisin Espanjaan lisää ranskalaisia ​​joukkoja, ja siitä seurasi pitkä sisällissota. Lopulta Pietarin joukot voitettiin Montielissa ja velipuoli Henrik murhasi hänet omakätisesti.[2]

Henrik II Äpärä surmaa omakätisesti velipuolensa Pietari I:n[11]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana liittoa Ranskan kanssa Pietari pakotettiin avioituimaan vuonna 1353 ranskalaisen Blanche de Boubonin, Bourbonin herttua Pierren tyttären kanssa, vaikka hän oli jo rakastunut María de Padillaan (k. 1361), jonka oli määrä jäädä hänen rakastajattarekseen ja josta kenties tulisi hänen laillinen puolisonsa. Hän hylkäsi Blanchen heti avioliiton jälkeen. Kuningatar Blancan Pietari I sulki Toledon linnaan, eivätkä aviopuolisot nähneet enää koskaan toisiaan.[12][13][2] Tämä johti siihen että Ranskan ja Kastilian välinen valtioliitto rikkoutui.[2]

Jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakastajattarensa María Díaz de Padillan (n. 1334 – heinäkuu 1361) kanssa:

  • Beatriz (1353–1369),[14] nunna Santa Claran luostarissa Tordesillasissa[15]
  • Constanza (1354–1394), avioitui 1371 Lancasterin herttua John of Gauntin kanssa, joka oli Englannin kuningas Edvard III:n poika,[16] heidän tyttärensä oli Kastilian kuningatar Catalina de Lancaster
  • Isabel (1355–1392), avioitui 1372 Yorkin herttua Edmund of Langleyn kanssa, joka oli Englannin kuningas Edvard III:n poika; Isabelin uskottomuuden vaivaamassa liitossa syntyi kolme lasta.[17]
  • Alfonso (1359–1362), Kastilian infante. Pietari pakotti cortesin eli säätykokouksen tunnustamaan Alfonson lailliseksi perilliskseen 29. huhtikuuta 1362. Alfonso, joka oli erittäin sairas lapsi, kuoli kuitenkin kolmivuotiaan, vain kuukausia kruununprinssiksi tunnustamisensa jälkeen.

Juana de Castron kanssa:

  • Juan (1355–1405), naimisissa doña Elvira de Erilin kanssa, heillä oli jälkeläisiä.[18]

María de Henestrosan, María de Padillan serkun kanssa:

  • Fernando de Castillo (1361–1362)[19]

Isabel de Sandovalin, poikansa Alfonson lapsenhoitajan kanssa:

  • Sancho de Castillo (1363–1371)
  • Diego de Castillo (1365–1440), jonka pojanpoika Pedro de Castilla y Fonseca "el mozo" oli Portugalin kuningatar Joanan rakastaja.

Teresa de Ayalan, Pero López de Ayalan veljentyttären kanssa:

  • María de Castillo, joka teki äitinsä kanssa pitkän uran Santo Domingo el Realin dominikaaniluostarissa Toledossa ja piti yllä kirjeenvaihtoa Trastámara suvun kanssa.[20]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari I Julmaa seurasi valtaistuimelle velipuoli Henrik de Trastámara, hallitsijana Henrik II Äpärä (1369–1379).[21] Pietari I:n ja Maria de Padillan tytär prinsessa Constanza avioitui Lancasterin herttua John of Gauntin kanssa.[22] Heidän tyttärensä Catalina de Lancaster nai Henrik II Äpärän pojanpojan Henrik III:n, mikä yhdisti Pietari I Julman ja hänen velipuolensa Henrik II Äpärän sukuhaarat.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)
  • O´Callaghan, J.F: Reconquest and crusade in Medieval Spain. Philadelphia: University of Pennsylvania, 2003. ISBN 0-8122-1889-2 (englanniksi)
  • The New Encyclopaedia Britannica. (Volume 9, Micropaedia) Chicago: Encycopaedia Britannica Inc., 1986. ISBN 0-85229-434-4 (englanniksi)
  • Tietosanakirja. (Osa 7) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1915. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The New Encyclopaedia Britannica, s. 328
  2. ↑ a b c d e f g h Peter | Reign of Ferdinand III, Reconquista, Iberian Union | Britannica www.britannica.com. Viitattu 17.11.2024. (englanniksi)
  3. ↑ O´Callaghan 2003, s. 7
  4. ↑ O´Callaghan 1975, s. 681
  5. ↑ O´Callaghan 1975, s. 417
  6. ↑ O´Callaghan 1975, s. 419
  7. ↑ Tietosanakirja, palsta 563
  8. ↑ O´Callaghan 1975, s. 425
  9. ↑ Tietosanakirja, palsta 564
  10. ↑ O´Callaghan 1975, s. 426
  11. ↑ O´Callaghan 1975, s. 524
  12. ↑ O´Callaghan 1975, s. 420
  13. ↑ O´Callaghan 1975, s. 423. kuningas surmautti vuonna 1361 25-vuotiaan puolisonsa ja seuraavana vuonna 1362 kuoli myös Maria de Padilla 28-vuotiaana. Pietari I selitti menneensä de Padillan kanssa salaisesti naimisiin kymmenen vuotta aiemmin, jolloin heidän yhteiset lapsensa julistettiin aviollisiksi ja oikeutetuiksi kruununperimykseen.
  14. ↑ Bartlett, Robert: Blood Royal: Dynastic Politics in Medieval Europe. Cambridge University Press, 2020. S. 161
  15. ↑ Beatriz de Castilla | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 17.11.2024.
  16. ↑ MacKay, Angus. "Catalina de Lancaster". Teoksessa: Gerli & Armistead (2003), s. 215.
  17. ↑ Leese, Thelma Anna: Blood royal: issue of the kings and queens of medieval England, 1066-1399. Heritage Books, 2007. S. 149
  18. ↑ Ivrea 8 genealogy.euweb.cz. Viitattu 17.11.2024.
  19. ↑ Cañas Gálvez, Francisco de Paula (2012). "Don Sancho de Castilla (1363-1371): Apuntes biográficos de un hijo ilegítimo de Pedro I." S. 1126 ja alaviite 1.
  20. ↑ Estow, Clara: Pedro the Cruel of Castile (1350-1369). Boston: BRILL, 1995. ISBN 978-90-04-47809-1. OCLC 1299382209. Ss. xvi, alaviite 5.
  21. ↑ O´Callaghan, s. 427
  22. ↑ O´Callaghan 1975, 526. Juhana vaati vaimonsa kanssa Kastilian kruunua.
  23. ↑ O´Callaghan 1975, s. 534
Edeltäjä:
Alfonso XI 		Kastilian kuningas
1350–1369 		Seuraaja:
Henrik II
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pietari_I_Julma&oldid=22831378”