Mujajoki
| Mujajoki ven. Мга, Mga |
|
|---|---|
 |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Korotka |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Mujajoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 754 km² |
| Yhtyy | Neva |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Maaluksanjärvi |
| Laskupaikka | Paulova, Korotka |
| Sivu-uomat | Voittolanjoki, Berjozovka |
| Mittaustietoja | |
| Pituus | 93 km |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mujajoki[1] tai Mujanjoki (ven. Мга, Mga) on Nevan eteläinen sivujoki Leningradin alueella Venäjällä. Sen pituus on 93 kilometriä ja sadealue 754 neliökilometriä. Joki saa alkunsa Maaluksanjärvestä ja virtaa Tusinan ja Kirovskin piirien läpi laskien Nevaan lähellä Paulovan taajamaa.
Joen nimi on itämerensuomalaista perua (”mutainen”). Keskiajalla seutu oli osa Järvisaaren pogostaa. 1600-luvulla alueelle muuttaneet inkerinsuomalaiset kuuluivat samannimiseen luterilaiseen seurakuntaan. 1800-luvun lopulla joen yläjuoksulle perustettiin ortodoksinen munkkiluostari siellä aiemmin sijainneen erämaaluostarin paikalle. Toisen maailmansodan aikana seudulla kulki Saksan ja Neuvostoliiton välinen rintamalinja, ja Solokuupoin kylän lähellä on suuri saksalaisten hautausmaa. Mujan varrella sijaitsevat Namkun ja Paulovan taajamat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 146. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).