Mafia
Mafialla viitataan yleisnimenä kovaotteisiin järjestäytyneisiin rikollisjärjestöihin.[1] Italian mafioita ovat Sisilian Cosa Nostra, Calabrian ’Ndrangheta, Napolin Camorra ja Apulian Sacra corona unita. Lisäksi puhutaan muun muassa Yhdysvaltain mafiasta ja Venäjän mafiasta.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sana mafia tarkoitti Palermon murteessa alun perin piirrettä, johon kuuluvat 'kauneus', 'rohkeus' ja 'itsevarmuus'. Henkilöt, joissa on mafiaa, olivat mafiosoja. Sana alkoi saada rikollisuuteen viittaavia vivahduksia Sisilian murteella kirjoitetun, hyvin suosituksi nousseen näytelmän Vicarian vankilan mafiosot (I mafiusi di la Vicaria, 1863) myötä. Näytelmä kertoi palermolaisista vangeista, jotka kuuluivat rikollisjärjestöön. Kiertelevään teatteriseurueeseen kuuluneista kirjoittajista ei tiedetä paljoakaan, mutta näytelmän tiedot perustuivat kertoman mukaan rikollisuuteen sekaantuneen kapakanpitäjän sisäpiiritietoihin. Mafia-sanaa ei tekstissä käytetä lainkaan, ja mafiosot-sanaakin vain nimessä. Näytelmän suosion myötä sanoja alettiin kuitenkin käyttää niiden kuvaamista rikollisista.[2] Sanan ensimmäinen kirjallinen käyttö on Palermon prefekti Filippo Antonio Gualterion salaisessa raportissa Italian sisäministerille vuonna 1865. Nimitys levisi yleiseen käyttöön, kun raportti julkistettiin.[3]
Toisen teorian mukaan M.A.F.I.A. on akronyymi italiankielisestä lauseesta “Morte alla Francia, Italia anela!” (Kuolema Ranskalle, Italia voihkii!). Legendan mukaan sanonta on peräisin Ranskan hyökkäyksestä Sisiliaan vuonna 1282.[4]
Mafia organisaationa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mafian toiminta muistuttaa salaseuroja. Mafiassa jäsenet vannovat noudattavansa omertàa, jonka käyttäytymissäännöstö vaatii esimerkiksi vaikenemaan poliisikuulusteluissa. Mafian jäsentä kutsutaan mafiosoksi tai mafian sisällä kunnian mieheksi (uomo d'onore). Mafian jäsenet ovat usein lähtöisin köyhistä oloista, koska mafiaan liittyminen on tarjonnut heille mahdollisuuden saada turvapaikka ja menestystä elämässä. Mafia saattaa myös palkita uskollisia jäseniään esimerkiksi hankkimalla heille hyväpalkkaisen työpaikan. Mafiasta ei voi erota, ja kaikille jäsenille sääntöjen rikkomisesta seuraa poikkeuksetta kuolema. Luopioksi ryhtynyt mafioso eli pentito joutuu usein salamurhan uhriksi, ja toisinaan mafia saattaa kostaa myös ilmiantajan hyvinkin etäisille sukulaisille, vaikka nämä eivät olisi olleet edes tietoisia rikollisen sukulaisensa olemassaolosta puhumattakaan, että olisivat pystyneet vaikuttamaan tämän tekemisiin. Yhdysvalloissa tosin uransa aikana ansioituneen mafioson saattaa olla mahdollista päästä ”eläkkeelle” ja irrottautua rikollisesta toiminnasta muuttamalla toiseen paikkaan, mutta samat mafian säännöt koskevat heitäkin elämän loppuun asti.
Italiassa mafian toimintaan sisältyy huumekauppa, uhkapelit, ihmiskauppa ja rakennusteollisuuden rahanpesu ja laittomat investoinnit. Mafialla on yhteyksiä Italian poliittisiin puolueisiin.[5] Tuottoisin liiketoiminta on huumebisnes. Suuria ovat myös koronkiskonta, suojelurahat, asekauppa, prostituutio ja rakennusala.[6] Mafia on ollut Italiassa ”valtio valtiossa”, koska se on osallistunut poliittiseen päätöksentekoon ja hankkinut omaisuutta kavaltamalla rahaa maan hallitukselta ja Euroopan unionilta. Italiassa mafian vaikutusvaltaisuus johtuu pitkälti siitä, että Italian hallitus vähätteli mafian toiminnan laajuutta 1980-luvun alkupuolelle saakka lukuun ottamatta Mussolinin ja fasismin hallintokautta[7].
Yhdysvalloissa mafia on kontrolloinut arvokiinteistöjä, häirinnyt liittovaltion poliisin FBI:n toimintaa ja hankkinut tuloja laittomasti Las Vegasin kasinoiden kautta. Mafiosot ovat lahjoneet poliisipäälliköitä ja hallituksen virkamiehiä, jotta nämä eivät osallistuisi mafian vastaiseen toimintaan. Yhdysvaltain mafian toiminta on keskittynyt New Yorkin, Philadelphian, Detroitin ja Chicagon kaupunkeihin. Vuonna 1986 yhdysvaltalaiset viranomaiset julkaisivat raportin, jonka mukaan Yhdysvaltain mafiaan kuuluu arviolta 1 700 jäsentä ja tuhansia yhteistyökumppaneita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dickie, John: Cosa Nostra: Sisilian mafian historia. ((Cosa Nostra: A history of the Sicilian mafia, 2004.) Suomentanut Ruth Jakobson) Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7584-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ mafia. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Dickie 2008, s. 79–81.
- ↑ Dickie 2008, s. 84–85.
- ↑ Do you know the history behind the infamous word 'mafia'? economictimes.indiatimes.com. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ Part one: Corruption in construction, Earthquake destruction: corruption on the fault line, The Italian mafia’s legacy of high-rise death traps, 23-28, TI 2005
- ↑ Italian mafia hyötyy talouskriisistä HS 25.11.2008.
- ↑ Anthony Gigantino: Il Duce And the Mafia: Mussolini's hatred for the Mafia and the American Alliance with the Organized Crime (PDF) The Histories. La Salle University. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forgione, Francesco: Mafia export: Miten Cosa Nostra, Camorra ja ’Ndrangheta ovat valloittaneet maailman. ((Mafia export: Come 'ndrangheta, cosa nostra e camorra hanno colonizzato il mondo, 2009.) Suomentanut Taru Nyström) Helsinki: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-753-2
- Glenny, Misha: McMafia: Matka kansainväliseen alamaailmaan. ((McMafia: Crime without frontiers, 2008.) Suomentanut Jouko Vanhanen) Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-3198-2
- Lunde, Paul: Järjestäytynyt rikollisuus. ((Organized crime: An inside guide to the world's most successful industry, 2004.) Suomennos: Taina Nieminen) Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6637-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]