Lammas

Lammas
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Nautaeläimet Bovidae
Alaheimo:	Vuohet Caprinae
Suku:	Lampaat Ovis
Laji:	aries
Kaksiosainen nimi
Ovis aries Linnaeus, 1758
Katso myös
Lammas Wikispeciesissä   Lammas Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Lammas (Ovis aries) on vuohieläinten alaheimoon kuuluva nisäkäs, jota kasvatetaan etenkin sen villan, lihan ja maidon vuoksi.

Maailmassa oli 2000-luvun alussa arviolta yli miljardi lammasta. Australia, Uusi-Seelanti, Kiina, Intia, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Argentiina ja Turkki ovat suurimpia kaupallisia lampaanlihan tuottajia.

Nimityksiä

Täysikasvuisen uroslampaan yleisnimitys on pässi ja kuohittu uros on nimeltään oinas, kun taas kuohitsematon uros on jäärä. Täysikasvuisen, poikasia saaneen eli karitsoineen naaraslampaan nimitys on uuhi. Lampaan poikasta kutsutaan karitsaksi ja etenkin nuorta lammasta vuonaksi. Uuhikaritsa on naaraspuolinen poikanen ja pässikaritsa urospuolinen. Lampola on lammasnavetta eli lampaiden suojaksi tehty rakennus ja lampuri on lampaiden hoitaja tai lammaspaimen. Nykysuomen sanakirjan mukaan nimitys jäärä on vanhentuntunut, sen rinnakkaimuoto on jaara.

Ulkoisia ja ravitsemuksellisia piirteitä

Aikuinen lammas painaa 35–180 kilogrammaa. Lampaalla on tuuhea karva. Lampaalla on hajurauhaset kasvoissaan ja takaraajoissaan. Sillä on yleensä lyhyt häntä.

Lampaan pässeillä on jalostuksen seurauksena yleensä pienemmät sarvet kuin villien lammaslajien pässeillä. Lampaan karva kasvaa jatkuvasti, joten sitä voidaan keritä vuoden ympäri.

Rasvahappokoostumus

Vuonna 2021 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että perinteisten paljon laiduntavien lammasrotujen lihassa esiintyy vähemmän lihasten sisäistä rasvaa ja enemmän konjugoitua linolihappoa. Siinä havaittiin olevan myös parempi omega 6 ja omega 3 -rasvojen suhde. Vähiten laiduntaneiden lampaiden lihaksissa oli keskimäärin 60 prosenttia enemmän sisäistä rasvaa. Eniten laiduntaneiden lampaiden rasvassa esiintyi lisäksi seitsenkertainen määrä konjugoitua linolihappoa. Tyydyttyneen rasvan osuus oli eniten laiduntavilla lampailla keskimäärin 44 prosenttia ja 40 prosenttia tehokkaampaan tuotantoon kehitettyjä rotuja edustavilla lampailla.

Käyttäytyminen

Lampaat laiduntavat yleensä laumassa. Lampaat ovat arkoja eläimiä ja lähes täysin suojattomia petoeläimiä vastaan.

Ravinto

Lammas on märehtijä, joka syö ruohoa ja muuta nurmikasvillisuutta, mieluiten lyhyttä ja hienoa, mutta joskus myös korkeaa ja karkeaa kasvustoa. Lammas syö kasvin tarkemmin kuin esimerkiksi lehmä, joten lampaat voivat ylilaiduntaa lehmää herkemmin.

Lisääntyminen ja ikä

Uuhi karitsoi kaksosia

Lammas saavuttaa sukukypsyyden noin yhden vuoden iässä ja lisääntyy yleensä puolentoista vuoden ikäisenä. Lampaalle syntyy yleensä yksi karitsa, joskus kaksi. Emo lopettaa imettämisen kun karitsa on neljän tai viiden kuukauden ikäinen. Suomenlammas on ainutlaatuisen hedelmällinen. Sille syntyy joka toisessa tiineydessä kolme karitsaa tai enemmän, ja pässit saavuttavat sukukypsyyden jo neljän kuukauden ikäisinä.

Lammas elää keskimäärin 10–12-vuotiaaksi. Vanhin lammas oli kuollessaan 23 vuoden 7 kuukauden ja 28 päivän ikäinen.

Historiaa

Lammas kehittyi luultavasti villistä muflonista. Lammas kesytettiin villilampaasta viimeistään 5000 eaa., ja lampaiden jäännöksiä on löydetty monesta varhaisesta asutuskeskuksesta Lähi-idässä, Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Suomessa lampaita tiedetään olleen jo 4 000 vuotta sittten, neoliittisen eli maatalouskivikauden loppupuolella.

Alun perin lammasta pidettiin lähinnä lihan ja maidon saamiseksi. Silloisen lampaan päällyskarva oli karkeaa, ja sen alla oli lyhyt aluskarva. Karva vaihtui keväällä. Nykyisen lampaan villa kasvaa jatkuvasti noin 2 000 vuotta sitten tapahtuneen mutaation vuoksi. Arkeologian aineistossa se todetaan siitä, että niihin aikoihin yleistyvät keritsimet ja villakammat häviävät.

Lampaan väri on valikoivan jalostuksen tuloksena muuttunut enimmäkseen valkoiseksi. Vielä pronssikaudella 1500 eaa. lammas oli pääasiassa tummanruskea. Etelä-Euroopassa lampaan väri muuttui harmaan kautta valkoiseksi antiikin aikana. Lampaan villa on jalostettu aina vain pehmeämmäksi.

Rodut

Lampaita on yli 200 rotua. Lammasrotujen määrää on vaikea määrittää, koska yleensä vain kehittyneet maat pitävät roturekistereitä. Rotujen kokonaismääräksi on esitetty jopa yli tuhatta. Millään toisella nisäkäslajilla ei rotuja ole yhtä paljon kuin lampaalla. Lammasrodut voidaan luokitella joko niiden ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaan (lihan tai villan tuotanto), niiden tuottaman kuidun tyypin mukaan tai niiden fyysisten tuntomerkkien mukaan. Joitain rotuja käytetään useampaan kuin yhteen tarkoitukseen.

Suomessa

Suomessa lampaita oli vuonna 2015 yhteensä 155 200, joista uuhia 73 800. Suomen selvästi yleisin lammasrotu on suomenlammas. Muita suomalaisia alkuperäisrotuja ovat kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas. Lihaksi Suomessa kasvatettavia rotuja ovat texel, oxford down, rygja, dorset, suffolk, itäfriisiläinen maitolammas, ruotsalainen turkislammas ja dorper.

Suomalaisissa alkuperäisrotujen lampaissa on Eurooppaan idästä ensimmäisenä tuotujen lampaiden perimää. Muualla Euroopassa lampaiden populaatiot ovat nuorempia, pääosin noin 5 000 vuoden ikäisiä.

Esimerkkejä yleisistä roduista

• 
  Merinolammas
• 
  Suffolk
• 
  Dorset
• 
  Suomenlammas
• 
  Itäfriisiläinen maitolammas
• 
  Texel
• 
  Lincoln
• 
  Jacob
• 
  Hampshire

Käyttö

Lampaasta saadaan villaa, maitoa ja lihaa sekä rasvaa. Lampaanrasvaa ei käytetä kokonaisuudessaan ihmisravinnoksi, koska osa siitä leikataan teurastamoissa pois. Tästä ylijäämärasvasta valmistetaan esimerkiksi uppopaistamiseen hyvin soveltuvaa talia, koiranruokiin käytettävää lihajauhoa tai esimerkiksi lääketeollisuudessa, saippuoissa, kosmetiikassa maaleissa ja biodieselissä käytettäviä rasvoja ja glyseridejä.

Lampaita käytetään myös laiduneläiminä. Ne hoitavat luontoa ja maisemaa säilyttäen maisemat avoimina ja pitäen yllä luonnon monimuotoisuutta. Lampaat torjuvat hyvin vesakkoja.

Eläintuotannon lisäksi lampaita pidetään joskus lemmikkeinä.

Haitat

Laiduntavat lampaat ovat joissain maissa kuten Keniassa ajaneet samasta ruoasta kilpailevia villieläimiä ahtaalle. Lampaat voivat myös aiheuttaa metsäkatoa ja makean veden puutetta.

Aiheesta muualla

• Suomen Lammasyhdistys ry – Valtakunnallinen paikallisjärjestöjen ja yksittäisten lampureiden sidosryhmä.
• Lammas verkossa (Arkistoitu – Internet Archive) – Laurea-AMK:n verkko-opetusmateriaali lampaankasvatuksesta.
• Ylen Elävä arkisto, Reijo Perälä, Lammas sanoo ”bää”