Koodeksi

Sivu ”Hopearaamatusta”, Codex Argenteuksesta.

Koodeksi (lat. codex) on käsin kirjoitettu kirja, joka on tuotettu myöhäisantiikin ja keskiajan välisenä jaksona. Asteekkien koodeksit ja mayojen koodeksit kirjoitettiin 1500-luvulla.

Koodeksi oli kehittyneempi versio kääröstä, jonka se hiljalleen korvasi. Koodeksin syrjäytti myöhemmin painettu kirja.

Koodekseja tutkivia, tekstuaalitieteisiin kuuluvia tieteenaloja ovat muun muassa kodikologia ja analyyttinen bibliografia.

Historia

Koodeksien historia alkaa ensimmäiseltä vuosisadalta, jolloin Martialis kokeili menetelmää. Papyrusten huvilassa Herculaneumissa, joka hautautui tuhkaan vuonna 79, kaikki tekstit ovat kääröjä, mutta noin vuodelta 390 olevat Nag Hammadin tekstit ovat kaikki papyruskoodekseja. Todisteiden perusteella etenkin kristityt suosivat koodekseja.

Länsimaisessa kulttuureissa koodeksit vaiheittain korvasivat kirjakääröt. Useat teokset, joita ei käännetty kääröstä koodeksiksi 400-luvulta karolingisen renessanssin ajoille 800-luvulle, hävisivät jälkipolvilta. Koodeksi oli kirjakääröstä kehittyneempi versio monilla tavoin. Se pystyttiin avamaan miltä sivulta tahansa ja sivuille pystyttiin kirjoittamaan molemmin puolin. Lisäksi kestävien kuorien suojaama koodeksi oli tiiviimpi ja helpompi kuljettaa.

Koodeksit helpottivat myös dokumenttien järjestelyä kirjastoissa, sillä niissä oli kestävä selkä, johon voitiin kirjoittaa kirjan nimi. Keskiajalla kirjan selkään saatettiin kirjoittaa alkusanat, kunnes kehitettiin myös erillinen nimi teokselle.

Suurin osa ensimmäisistä koodekseista tehtiin papyrukselle, mutta tämä oli haurasta ja sitä tuotiin Egyptistä asti. Papyruksen tultua harvinaisemmaksi alettiin suosia kestävämpiä mutta kalliimpia pergamenttia ja veliiniä.

Esikolumbiaanisessa Mesoamerikassa koodekseja käytettiin samassa muodossa kuin Euroopassa. Ne tehtiin kuitenkin joko viikunapuun kuoresta tai kasvikuiduista.