Kaarle IX (Ranska)
| Kaarle IX | |
|---|---|
,_by_After_Fran%C3%A7ois_Clouet.jpg) Kaarle IX, François Clouet'n mukaan n. 1572 | |
| Ranskan kuningas | |
| Valtakausi | 5. joulukuuta 1560 – 30. toukokuuta 1574 |
| Kruunajaiset | 15. toukokuuta 1561 |
| Edeltäjä | Frans II |
| Seuraaja | Henrik III |
| Sijaishallitsija | Katariina de' Medici |
| Syntynyt |
Charles Maximilien 27. kesäkuuta 1550 Saint-Germain-en-Laye, Ranskan kuningaskunta |
| Kuollut |
30. toukokuuta 1574 Vincennesin linna, Ranskan kuningaskunta |
| Hautapaikka | Saint-Denis'n basilika |
| Puoliso | Elisabet Itävaltalainen |
| Lapset | Marie Isabelle |
| Suku | Valois |
| Isä | Henrik II |
| Äiti | Katariina de' Medici |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Kaarle IX (ransk. Charles IX); (27. kesäkuuta 1550 Saint-Germain-en-Laye'n linna – 30. toukokuuta 1574 Vincennes'n linna, Ranskan kuningaskunta) oli Ranskan kuningas vuosina 1560–1574.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle oli edellisen kuninkaan, 16-vuotiaana kuolleen Frans II:n nuorempi veli, ja Henrik II:n sekä Caterina de’ Medicin toiseksi vanhin poika.[1][3] Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista vanhin sisar Elisabet avioitui Espanjan kuningas Filip II:n kanssa, Henrik III:sta tuli vuorollaan Ranskan kuningas, Claudesta tuli Lothringenin herttuatar ja Margueritesta Ranskan kuningatar sekä kirjailija.
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle IX nousi valtaistuimelle 10-vuotiaana, ja hänen politiikkansa oli paljolti hänen voimakkaan ja kunnianhimoisen äitinsä ohjaamaa. Charles Maxilimien oli eloisa ja miellyttävä nuori mies, mutta hänellä oli heikko, intohimoinen ja fantasioiva luonne. Hänen hemmotteleva kasvatuksensa oli pilannut hänet. Hänelle sallittin mitä oudoimpia mielitekoja ja hän oli mieltynyt väkivaltaisiin harrastuksiin. Ylilyönnit, joille hän antautui, tuhosivat hänen terveytensä. Hänet julistettiin 13-vuotiaana täysi-ikäiseksi 17. elokuuta 1563, jolloin hän oli edelleen uppoutunut fantasioihinsa ja metsästysharrastukseensa ja alistui kuuliaisesti äitinsä auktoriteetille.[1][2] Hänen terveytensä oli huono ja henkinen tasapainonsa epävakaa.[3]
Hänen veljensä, Anjoun herttua Henrin (Henrik III) menestys hugenottien vastaisissa taisteluissa Jarnacissa ja Moncontourissa vuonna 1569 oli jo aiheuttanut hänessä kateutta. Kun hugenottijohtaja Gaspard de Coligny tuli hoviin vuonna 1571, hän otti tämän erittäin lämpimästi vastaan ja näytti aluksi hyväksyvän tämän ehdotuksen puuttumisesta espanjalaisia vastaan Alankomaissa.[1][3]
Kaarle IX:llä oli ongelmia kapinoivien hugenottien ja heidän johtajansa Gaspard de Colignyn kanssa. Tämä johti sijaishallitsijana toimineen äidin, Catherine de' Medicin ja vaikutusvaltaisen Guise-suvun masinoimaan hugenottien joukkomurhaan, pärttylinyön verilöylyyn, jossa Coligny ja tuhansia muita surmattiin.[1]
Kaarle ei ollut näissä olosuhteissa tekopyhä, vaan heikko, epäröivä ja epätasapainoinen. Lisäksi pärttylinyön verilöylyn kauheat tapahtumat, joihin hän oli ollut osallisena, muuttivat hänen luonnettaan. Hänestä tuli melankolinen, ankara ja hiljainen. "Pelätään, että hänestä tulee julma", sanoi Venetsian suurlähettiläs. Kuumeen horjuttamana hän oli jo 20-vuotiaana vanhan miehen näköinen, ja häntä ahdistivat painajaiset, joissa hän kuuli murhattujen hugenottien huutoja, öin ja päivin.[1]
Taiteiden suosija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle IX rakasti taiteita vilpittömästi, hän oli äitinsä tavoin runoilija Pierre de Ronsardin suojelija ja myönsi etuoikeudet ensimmäiselle runoilija Jean-Antoine de Baïfin perustamalle akatemialle, josta tuli myöhemmin Académie du Palais.[1][4] Vaikka Kaarle oli emotionaalisesti häiriintynyt, hän oli älykäs mies. Hänen koulutuksensa oli uskottu humanisti Jacques Amyotille, joka auttoi häntä kehittämään rakkautta kirjallisuuteen. Hän kirjoitti runoutta ja metsästystä käsittelevän teoksen ja oli Pléijadien, ranskalaisen kirjallisuuden edistämiseen omistautuneen kirjallisuusryhmän, suojelija kuten myös äitinsä sijaishallitsija Catherine de' Medici.[1][4]
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle avioitui 16-vuotiaan Elisabet Itävaltalaisen (1554–1592) kanssa vuonna 1570. Puoliso oli keisari Maksimilian II:n ja keisarinna Marian tytär.[1] Heille syntyi tytär Marie Isabelle (1572–1578), joka eli kuusivuotiaaksi.
Hänellä oli rakastajatar Marie Touchet, jonka kanssa hän sai vuonna 1573 yhden pojan, Angoulêmen herttua Charlesin.[1]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle IX kuoli 23-vuotiaana tuberkuloosiin toukokuussa 1574, ja häntä seurasi kuninkaana hänen nuorempi veljensä Henrik III.[2]
Kauan hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1625 julkaistiin hänen kirjoittamansa kirja metsästyksestä, La Chasse Royale. Se on arvokas lähde ajokoirien ja metsästyksen historiasta kiinnostuneille.[5] Kirja painettiin uudelleen vuonna 1859.[1]
| Edeltäjä: Frans II |
Ranskan kuningas 1560–1574 |
Seuraaja: Henrik III |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
- ↑ a b c d e f g h i j k 1911 Encyclopædia Britannica/Charles IX. (King of France) - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Charles IX | Huguenot Wars, St. Bartholomew’s Day Massacre & Valois Dynasty | Britannica www.britannica.com. 24.9.2024. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Charles IX | Huguenot Wars, St. Bartholomew’s Day Massacre & Valois Dynasty | Britannica www.britannica.com. 24.9.2024. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Frieda, Leonie: Catherine de Medici. London: Phoenix, 2005. ISBN 0-75-382039-0. ss. 54, 105
- ↑ Gerstein - University of Toronto: La chasse royale, composée par le roy Charles IX et dédiée au roy trèschrestien de France et de Navarre Louys XIII. Tres utile aux curieux et amateurs du chasse. Nouv. ed., précédée d'une introd. par Henri Chevreul. Paris L. Potier, 1857. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.11.2024).