Jalkahiki

Jalkahiki on jalkaterästä peräisin oleva hiki ja tämän aiheuttama tuoksu, jota pidetään usein epämiellyttävänä. Jalkahiki syntyy pidettäessä jalkaterää kauan ilmastoimattomassa tilassa kuten sukassa ja kengässä. Jalassa on tiheään hikirauhasia, joiden synnyttämä hiki yhdessä bakteerien kanssa muodostaa tuoksun. Mahdolliset karvat jalkaterässä voimistavat jalkahien hajua suurentamalla jalkaterän pinta-alaa, johon bakteerit levittyvät.

Sukkien materiaali voi vaikuttaa jalkahien voimakkuuteen. Polyesteri ja nylon ovat yleisiä sukkamateriaaleja, jotka eivät hengitä yhtä hyvin kuin esimerkiksi puuvilla, ja voimistavat jalkahien tuoksua. Sukat imevät jonkin verran hikeä, joten kenkien pitäminen ilman sukkia lisää hien määrää jalkaterässä, mikä lisää tuoksua aiheuttavia bakteereita.

Tuoksu ja koostumus

Jalkahien tuoksua kuvaillaan esimerkiksi tukevaksi ja juustoiseksi, etikkamaiseksi ja ammoniakkimaiseksi. Sinihomejuustojenkin valmistuksessa käytettyjä Brevibacterium-sukuun kuuluvia bakteereita pidetään suurimpina jalkahien aiheuttajina, sillä ne käyttävät ravintonaan etenkin jalkapohjien ja varpaanvälien kuollutta ihoa. Tässä prosessissa metioniini muuttuu metyylimerkaptaaniksi, jolla on rikkimäinen tuoksu.

Myös propionihappoa on havaittu jalkahiessä. Sen lähteenä ovat propionibakteerit, jotka viihtyvät talirauhaskanavissa. Tätä pidetään etikkamaisen jalkahien tuoksun lähteenä, sillä propionihappo on kemiallisesti samankaltainen etikkahapon kanssa.

Jalkahien torjunta

Jalkahien välttämiseksi on vaihdettava sukat ja kengät tarpeeksi usein, käytettävä hengittäviä sukkamateriaaleja ja pestävä jalat säännöllisesti.

Jalkahien torjuntaan voidaan käyttää erityisiä jalka- ja kenkädeodorantteja. Varhaisimpiin kenkädeodorantteihin kuului maustepippuri, jota venäläiset sotilaat laittoivat 1800-luvulla saappaisiinsa. Lisäksi on kehitetty erilaisia jauheita sekä aktiivihiiltä hyödyntäviä pohjallisia (hajunsyöjiä) pitämään jalkaterät kuivina.