Jäähdytys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jäähdytys tarkoittaa lämpöenergian siirtämistä säteilyn, johtumisen, konvektion tai haihtumisen avulla. Jäähdytystä käytetään runsaasti esimerkiksi rakennusten ilmanvaihdon yhteydessä, jolloin helteelläkin tilojen lämpötila voidaan pitää miellyttävänä. Myös elektroniikassa jäähdytys on merkittävä toiminto, sillä jäähdyttämällä komponentteja, esimerkiksi mikroprosessoreja, niiden kellotaajuutta eli nopeutta voidaan nostaa. Jäähdytys liittyy myös esimerkiksi polttomoottoreiden toimintaan; jäähdytyksen avulla varmistetaan moottorin turvallinen käyntilämpötila.

Jäähdytysmenetelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäähdytystapoja on useita. Yksinkertaisin on ilmajäähdytys, jolloin jäähdytyskohteesta siirretään lämpöä ympäröivään ilmaan. Nopeuttamalla ilmavirtausta ilmajäähdytyksen teho paranee, toisaalta myös esimerkiksi erilaiset kohteeseen kiinnitetyt metallirivastot lisäävät jäähdyttävää pintaa, ja näin ollen myös jäähdytystehoa. Ilmajäähdytys on yleinen esimerkiksi tietokoneissa ja muussa elektronisten laitteiden jäähdytyksessä.

Nestejäähdytyksessä lämpöä siirretään kohdetta ympäröivään nesteeseen. Nesteen ilmaa suurempi lämmönjohtavuus parantaa jäähdytystehoa. Esimerkiksi ydinvoimaloiden polttoainesauvat ovat kiertovesialtaassa, jolloin ne ovat tehokkaasti jäähdytettyjä.

Rakennusten ilmanvaihdossa ja esimerkiksi kylmäkoneissa käytetään jäähdytyksessä hyväksi sähköllä toimivaa lämpöpumppua, jonka avulla saadaan laitteissa kierrätettävän ilman, kaasun tai nesteen lämpötila laskemaan alle ympäristön lämpötilan. Kylmä ilma tai neste jäähdyttää kohdetta tehokkaasti.

Muun muassa sisämaassa sijaitsevia ydinvoimaloita sekä kuumia jätevesiä jäähdytetään haihduttamalla vettä ympäröivään ilmaan.