Charles Péguy
Charles Péguy (7. tammikuuta 1873 Orléans Ranska – 5. syyskuuta 1914 Villeroy, Seine-et-Marne Ranska[1]) oli ranskalainen runoilija ja kirjailija, joka kaatui ensimmäisessä maailmansodassa.[2]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Péguy syntyi talonpoikaiseen sukuun Orléansissa. Hänen isänsä kuoli pojan ollessa vasta yksivuotias, äiti elätti perheen käsityöläisenä. Péguy omaksui jo nuoruudessaan sosialistisen maailmankatsomuksen, mutta päätyi sittemmin myös kristillisen vakaumuksen kannattajaksi. Kun hän ei ensin onnistunut suorittamaan tutkintoa École normale supérieure -koulussa, hän lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan, ja valmistui koulusta vasta sen jälkeen. Mentyään naimisiin Péguy osti kirjakaupan, perusti kustantamon ja ryhtyi toimittamaan Les Cahiers de la Quinzaine -aikakauskirjaa tammikuussa 1900. Liiketoimet eivät juuri menestyneet taloudellisesti, mutta aikakauskirja ilmestyi viisitoista vuotta. Ensimmäisessä maailmansodassa upseerina toiminut Péguy kuoli vihollisen luotiin vastahyökkäystä odotettaessa.[2]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen teoksensa, kolminäytöksisen noin 800-sivuisen näytelmän Jeanne d'Arcista Péguy laati 1897 ja kustansi itse sen tuhannen kappaleen painoksen.[2]
Esseitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- De la Raison, 1901.
- De Jean Coste, 1902.
- Notre Patrie, 1905.
- Situations, 1907–1908.
- Notre Jeunesse, 1910.
- Victor-Marie, Comte Hugo, 1910.
- Un Nouveau Théologien, 1911.
- L'Argent, 1913.
- L'Argent Suite, 1913.
- Note sur M. Bergson et la Philosophie Bergsonienne, 1914.
- Note Conjointe sur M. Descartes et la Philosophie Cartésienne (postuumisti)
Runoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Le Porche du Mystère de la Deuxième Vertu, 1912.
- La Tapisserie de Sainte Geneviève et de Jeanne d'Arc, 1913.
- La Tapisserie de Notre-Dame, 1913.
- Ève, 1913.
Näytelmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jeanne d'Arc. Paris: Librairie de la Revue Socialiste, 1897.
- Le Mystère de la Charité de Jeanne d'Arc, 1910.
- Le Mystère des Saints Innocents, 1912.
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chartresin tie. Charles Péguyn runoja, suom. pääosin Anna-Maija Raittila, toim. Osmo Pekonen, Minerva Kustannus, 2003.
- Suomennettuja runoja
- Kristuksen seuraamisesta, suom. Anna-Maija Raittila, teoksessa: Suurempi kuin sydämeni: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, toim. ja suom. Anna-Maija Raittila, Helsinki: Kirjapaja 1982 ISBN 951-621-339-1
- Omantunnon koellelemisesta (Je comprends bien, dit Dieu), suom. Anna-Maija Raittila, teoksessa: Lähteenkirkas hiljaisuus: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, suom. ja toim. Anna-Maija Raittila, Kirjapaja 1983 ISBN 951-621-403-7
- Paratiisi, suom. Anna-Maija Raittila, teoksessa: Lähteenkirkas hiljaisuus (Runo kokoelmasta Le Mystére des Saints Innocents, Gallimard 1929 )
- Tammi ja silmu (La Foi est un grand arbre), suom. Anna-Maija Raittila, teoksessa: Kutsut minua nimeltä: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, toim. ja suom. Anna-Maija Raittila, Kirjapaja 1981 ISBN 951-621-300-6 (Runo kokoelmasta Prières, Gallimard, Pariisi 1934)
- Toivo (Ésperance), suom. Anna-Maija Raittila, teoksessa: Kutsut minua nimeltä (Runo kokoelmasta Prières, Gallimard, Pariisi 1934)
- Viattomien lasten mysteerio (katkelma) (Le mystère des saints innocents (fragment)), suom. Saima Harmaja, teoksissa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Porvoo: WSOY, 1930 ja Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, WSOY 1974 ISBN 951-0-06216-2 ja 2004 ISBN 951-0-29121-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Charles Péguy Encyclopedia Britannica. 3.1.2022. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Eino Palola (toim.): Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: Charles Péguy, s. 355–360. Porvoo: WSOY, 1957.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Péguy Wikimedia Commonsissa
- Lisää luettavaa aiheesta Charles Péguy on Wikiaineistossa
- Tallgren-Kaila, Anna-Maria. Charles Péguy: ajankohtainen ja ajaton runoilija. Suomen kirjallisuuden vuosikirja, 1946, s. 41–63.