Białystokin ja Minskin taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Białystokin ja Minskin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toisen maailmansodan itärintamaa | |||||||
 Saksalaisten eteneminen itärintamalla 22. kesäkuuta - 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
750 000 sotilasta |
675 000 sotilasta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
276 lentokonetta, maavoimien tappiot ei tiedossa |
417 790 kaatunutta tai vangittua | ||||||
Białystokin ja Minskin taistelu oli toisen maailmansodan itärintamalla Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu kesäkuussa 1941 operaatio Barbarossan alussa. Taistelu alkoi 22. kesäkuuta 1941 keskustan armeijaryhmän aloitettua etenemisen Neuvostoliittoon Puolan ja Valko-Venäjän kautta ja se päättyi 1. heinäkuuta Saksan joukkojen vallattua Białystokin ja Minskin kaupungit. Saksalaiset piirittivät taistelun aikana Neuvostoliiton 10. armeijan Białystokin lähistölle ja 3. ja 13. armeijan Navahrudakin kaupungin lähistölle sekä osan 4. armeijasta. Taistelussa kaatui yli 400 000 neuvostosotilasta. Taistelu oli Saksan ensimmäinen suurvoitto itärintamalla.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marsalkka Fedor von Bockin johtaman Saksan keskustan armeijaryhmän tehtävänä oli hyökätä Puolasta Białystok–Minsk–Smolensk-akselilla kohti Moskovaa. Armeijaryhmään kuuluivat 4. ja 9. armeija sekä 2. ja 3. panssariryhmä. Yhteensä käytössä oli 33 jalkaväkidivisioonaa, yhdeksän panssaridivisioonaa, kuusi motorisoitua divisioonaa ja ratsuväkidivisioona. Armeijaryhmän tukena oli 2. ilma-armeija.
Armeijaryhmää vastassa oli puna-armeijan kenraali Dmitri Pavlovin komentama lännen rintama, johon kuuluivat rajalle sijoitetut 3., 4. ja 10. armeijat. Alueella oli lisäksi Stavkan reservinä 13. armeija, johon kuului lähinnä esikuntaosia ilman elimellisiä joukkoja. Yhteensä puna-armeijan joukkoja oli 25 kivääri- ja ratsuväkidivisioonaa, 13 panssaridivisioonaa ja seitsemän motorisoitua divisioonaa.
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puna-armeijan kahteen suureen mottiin jääneet joukot jatkoivat taistelua, jolloin saksalaiset kärsivät merkittäviä tappioita. Useat puna-armeijan sotilaat pakenivat moteista harvan saartorenkaan läpi. Lopulta 290 000 puna-armeijan sotilasta joutui sotavankeuteen ja 1 500 tykkiä sekä 2 500 panssarivaunua tuhoutui. Lähes 250 000 puna-armeijan sotilasta kykeni palaamaan omille linjoille.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Glantz, David: The Initial Period of War on the Eastern Front 22 June - August 1941. Portland: Frank Cass, 2001. ISBN 0-7146-4298-3 (englanniksi)