Betty Boop
Betty Boop on Max Fleischerin animaatiostudion luoma animaatiohahmo, joka oli suosittu 1930-luvulla. Hahmo sai vuonna 1932 oman sarjansa, johon tehtiin yhteensä 89 jaksoa. Bettystä on tehty myös sarjakuvia.
Bettyn tärkein luoja oli ilmeisesti joko Max Fleischer itse tai Fleischerien pääanimaattori Grim Natwick, mutta muillakin animaattoreilla on saattanut olla osuutensa.[1]
Betty Boop esiintyi ensimmäisen kerran Max ja Dave Fleischerin Talkartoons-animaatiosarjan elokuvassa Dizzy Dishes (1930). Siinä hän oli vielä koira, ranskalainen trimmattu puudeli, jonka pätkän sankari, koiranpentu Bimbo tapaa. Seuraavissa lyhytelokuvissa Bettystä tehtiin ihminen. Hänen luppakorvansa muutettiin korvarenkaiksi, hän sai pienet pursohuulet ja otsakiharat, ja hänelle puettiin sukkanauha. Hänelle piirrettiin leveät suurisilmäiset kasvot ja huomiota herättävä vartalo, mutta ei lainkaan kaulaa. Äänen Bettylle antoi Mae Questel. Bettyn vanhemmat esiteltiin itäeuroopanjuutalaisina jiddišinkielisinä maahanmuuttajina. Betty käyttäytyi elokuvissaan korostetun moraalisesti, vaikka näyttikin huikentelevaiselta. Lähentelyt hän torjui päättäväisesti.[1]
Betty Boop -lyhytelokuvissa oli paljon liikettä ja tanssia, kuten sen ajan New Yorkissakin oli. I'll Be Glad When You're Dead, You Rascal You (1932) esitteli jazzmuusikko Louis Armstrongin ensi kertaa elokuvakameran edessä. Betty-animaatio Poor Cindarella (1934) oli Fleischereiden ensimmäinen värielokuva. Kun Haysin ohjeisto määritteli Hollywoodin moraalisäännöt uudelleen, Betty jouduttiin pukemaan peittävämmin ja hän joutui liikkumaankin säädyllisemmin. Sen seurauksena Fleischerit alkoivat keskittyä muihin hahmoihin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Lehtinen, Jari: Animaation historia, s. 39–42. Helsinki: Finn Lectura, 2013. ISBN 978-951-792-572-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]