Komi

Komi jakautuu kolmeen kieleen: komisyrjääniin, komipermjakkiin ja Jaźvan komiin eli itäpermjakkiin. Yhdessä lähimmän sukukielensä udmurtin kanssa nämä kielet muodostavat permiläiskielten ryhmän.

Komisyrjäänejä – tai lyhyemmin komeja – on kaikkiaan noin 234 000, ja heistä komia puhuu noin 160 000. 

Komin ensimmäinen kirjakieli on peräisin jo 1300-luvulta. Pappi Stefan Permiläinen (Stefan Hrab) eli Tapani Pyhä (1340–1396) saapui 1379 Komiin käännyttämään komeja kristinuskoon ja loi komia varten oman aakkoston eli ns. anbur-kirjoituksen. Aakkosto perustuu osin komilaisten käyttämiin vanhoihin puumerkkeihin, joita kaiverretiin puihin omistuksen merkiksi. Aakkostosta ja sillä kirjoitetuista teksteistä käytetään myös nimitystä muinaiskomi. Tapani Pyhä käänsi komiksi liturgian sekä muita uskonnollisia tekstejä.

Komin kirjallinen käyttö ehti välillä loppua, mutta 1600-luvulla komia alettiin kirjoittaa kyrillisin aakkosin. Komin kirjakielen kehittäminen on 1900-luvun aikana ollut melko systemaattista. Vuonna 1918 pidettiin opettajien kokous, jossa päätettiin uudistaa kirjakieltä ja ottaa uuden kirjakielen pohjaksi Syktyvkarin, Komin tasavallan pääkaupungin seudun murre.1930-luvulla Neuvostoliitossa suunniteltiin aakkoston vaihtamista kyrillisestä latinalaiseen. Komit ehtivätkin ottaa käyttöön uuden aakkoston, mutta siitä luovuttiin jo noin vuoden kuluttua. Vuodesta 1939 komia on kirjoitettu kyrillisin aakkosin, jossa on kaksi lisämerkkiä latinalaisesta aakkostosta. 

Komipermjakki eli perminkomi on kielitieteellisesti komisyrjäänin murre, mutta poliittisista syistä komisyrjäänit ja komipermjakit on pidetty erillään sekä kielellisessä että kulttuurisessa jaossa. Permin komeja on noin 94 000, joista äidinkielisiä permjakin puhujia noin 60 000.

Jaźvan komeja arvioidaan olevan joitakin satoja. Jaźvan komia voidaan pitää joko omana kielenään tai komin murteena. Kieltä on viime vuosina yritetty elvyttää, ja sillä julkaistu mm. aapinen.

Venäjän Federaation suomalais-ugrilainen kulttuurikeskus on järjestänyt vuosittain  nuorten kirjoittajakursseja, joilla tutustutaan erityisesti kirjoittamiseen ammattina: kirjailijana, opettajana ja toimittajana. Monet kursseille osallistuneet ovat päätyneet opiskelemaan komin kieltä ja kulttuuria ja saaneet työpaikan niiden parista.

XVI kirjoittajakurssi järjestettiin heinäkuussa 2017.

KYV POZ – kielipesäilyä Syktyvkarissa

Syktyvkarissa pyörähti käyntiin uudenlainen kielipesä, komiksi sananmukaisesti Kyv poz. Se on kerran kuukaudessa Ystävyydentalossa kokoontuva perhekerho, jonne kutsutaan erityisesti vanhempia, jotka ovat kiinnostuneita kaksikielisyydestä ja pitämään huolta komin kielestä perheessään. Kaupunkiolosuhteissahan komi joutuu helposti venäjän ylivallan alle.

Kyv poz -idean lanseerasi folkloristi, tutkimuksissaan komilaisiin leikkeihin erikoistunut Aleksei (Öl'jöš) Rassyhajev, jonka perheen lapset Jegor ja Rita – niin kaupunkilaislapsia kuin ovatkin – ovat oppineet komin äidinkielenään. Aleksei ideoi kielipesää komilaisten oman ”parlamentin” Komi vojtyrin kautta; hän itse johtaa liikkeen Syktyvkarin osaston edustustoa. Kyv pozin kuulumisista Aleksei kirjoittaa Šuda kotyr -sivustolla (rassykhaev.blogspot.ru) ja hänen vaimonsa Jelena pakinoi komin kielestä perheen arjessa hauskoin esimerkein (erassyhaeva.blogspot.com/). Lisäksi kielipesän toiminnasta voi lukea osoitteesta: minnats.rkomi.ru/left/news/61230/ – ja katsella innostusta pursuavia kuvia: https://vk.com/kyvpoz)

Kyv poz on saanut jo oman söpön logonsa: uhtalaisen suunnittelijan piipittävä linnunpoikanen valikoitui logoksi kilpailun perusteella. – Entä kyv poz -toiminnan rahoitus? Viime vuonna projekti osallistui rahoituskilpailuun ja sai Lukoil-öljyfirman apurahan. Sen turvin lähdettiin liikkeelle vuoden 2018 alussa. Tukemaan ryhtyi myös Komin kansallisuusasiain ministeriö.

Perhetapaamisissa valistetaan vanhempia kaksikielisyyden merkityksestä, kuullaan luentoja tutkimuksista ja keskustellaan käytännön ongelmista. Sillä välin lapsille opetetaan kieltä ja kulttuuria. Perheet saavat seuraavaksi tapaamiskerraksi aina pienen kotitehtävän: opetella tietty laulu tai runo, joka leikitään sitten yhdessä. Ohjelmaan kuuluu tietysti askartelua ja leivontaakin. Huhtikuisella tapaamiskerralla herkuteltiin kielipesäläisten omin pikku käsin leipomilla šanga-piirakoilla.

Kyv poz toimii kuten Suomi-koulut maailmalla: tukee vanhempia kaksi- ja monikielisyyteen kasvattamisessa. Idean toivoisi leviävän Komin pääkaupungista muihinkin kaupunkeihin – ja miksei ulkokomilaisten keskuuteenkin. Innoittajana voisi olla valtion tukema Suomi-koulu, joka toimii yli 100 maassa ja jossa käy yli 4000 ulkosuomalaislasta. Venäjällä Suomi-kouluja on vain yksi (Pietarissa), mutta Saksassa lähes 30.

PAULA KOKKONEN / M. A.  Castrénin seuran jäsentiedote 1/2018. Kirjoitus pohjautuu Jölöga-lehden artikkeliin Kyv poz (12.1.2018, n:o 1–2:4).

Lähteitä:

Murros – Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit globalisaation paineissa.Toim. Sirkka Saarinen & Eeva Herrala. Uralica Helsingensia 3. Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos – Suomen Tiedeakatemia – Suomalais-Ugrilainen Seura.

Uralilaiset kansat – tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista. Toim. Johanna Laakso. WSOY 1991.

Volgan mutkasta Siperiaan. Sukukansat tämän päivän Venäjällä. Toim. Ildikó Lehtinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012