HS:n kriitikolta neljä tähteä: Uusi Jason Bourne -elokuva on siekailemattoman hyvää viihdettä

Jännitys Jason Bourne Ohjaus Paul Greengrass. Pääosissa Matt Damon, Julia Stiles, Vincent Cassel, Tommy Lee Jones, Alicia Vikander. 123 min. K16. ★★★★

Muistinsa menettäneen salamurhaajan Jason Bournen (Matt Damon) ilmaantuminen valkokankaalle vuonna 2002 tuli hyvään aikaan.

Sarjakuvahahmojen ja muiden fantasiahahmojen kultakaudella oli virkistävää nähdä action-elokuvan päähenkilönä antisankari, jonka olemus huokui hämmennystä ja hätää: kuka minä olen, miksi teen asioita kuten teen ja mikä on kaiken takana?

Katsoja tiesi yhtä vähän. Arvoitus avautui kerros kerrallaan sekä päähenkilölle että katsojalle.

Bourne korvasi silloiset pöhöttyneet Bondit. Bournet olivat totisia, synkkiä ja lähellä maan pintaa, kun Bondin seikkailut olivat kliseisiä ja ennalta arvattavia.

Elokuvien runsas käsivarakuvaus sekä öiset kohtaukset moottoriteiden varsien kuppiloissa ja kelmeiden apteekkien takahuoneissa toivat mieleen pikemmin puolidokumentaarisen film noirin kuin puunatun Hollywood-tuotannon.

Esimerkiksi uudessa Jason Bournessa realismia edustaa pitkä kohtaus, joka sijoittuu väkivaltaiseen mielenosoitukseen Kreikassa.

Bourne-elokuvien imu ei perustu massiivisiin pommisinfonioihin vaan harhautuksiin, takaa-ajoihin ja tappelukohtauksiin.

Tosin Bournen erona muihin supersankareihin on se, että hän vähitellen murenee tuottamastaan ja osakseen tulleesta väkivallasta. Agentilla on paha olla.

Bourne-elokuvien tukeutuvat ohjaaja Paul Greengrassin ja näyttelijä Matt Damonin yhteistyöhön. Siksi ilman kaksikkoa tehty edellinen, sarjan neljäs elokuva Medusan perintö jäi valjuksi.

Damonia parempaa Bournea on vaikea kuvitella: samaan aikaan ilmeetöntä, riutuvaa ja lapsenkasvoista. Toki Jason Bournessa vuodet näkyvät, onhan sarjan alusta kulunut aikaa jo 14 vuotta.

Elokuva alkaa Bournen sanoilla ”Minä muistan. Minä muistan kaiken.” Bournen luotettu Nicky Parsons (Julia Stiles) vastaa: ”Se ei tarkoita, että tietäisit kaiken.”

Näin Bourne tempautuu taas vastentahtoisesti myllytykseen, jonka tarkoitus on saada selville mitä tapahtui hänen isälleen ja miksi.

Bourne-elokuvien kunnioitettavin piirre on niiden selittelemättömyys. Aiempia hahmoja ei esitellä lainkaan ja koska juoni on mutkikas, elokuvat vaativat katsojalta perehtyneisyyttä.

Actionin ystävät pärjäävät toki ilmankin – olennainen välittyy.

Koska sarjan varsinainen perusarvoitus eli Bournen identiteetti on jo ratkaistu, mehua ei riitä enää suuriin juonenkäänteisiin.

Tämä on elokuvan isoin miinus. Jason Bournessa päähenkilö kimpoilee tapaamisesta toiseen ja aina joku pahis on väijymässä Bournen henkeä.

Siitä huolimatta näiden kohtausten alustus ja paisutus tekevät elokuvasta siekailemattoman hyvää viihdettä.

Uusia tvistejä riittää viime hetkiin saakka, vaikka katsojan pitäisi olla valmistautunut jo kaikkiin yllätyksiin.