Ylläolevalla videolla Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen lukee ääneen nettikommentteja, jotka käsittelevät häntä. Muun muassa tällaisia:
”Ei onnistunut valinta. Liian leveät kasvot..posket turvoksissa..silmäpussit ym. Olisi pitänyt valita SUOMEN kansalainen..geeniperimältään. Liian musta missiksi. Suomen missiksi ei sovi mustapäinen. Sori vaan. Niin se on. Liian lyhyt..liian leveä..liian tavallinen. Ei ei ei.”
Miltä tuntui?
”Jotenkin ihan hullulta lukea niitä. Että miten ihmiset oikeasti jaksaa nähdä vaivaa, kuluttaa aikaa siihen että kirjoittelevat tuollaisia.”
”Ilmeisesti jotain on oikeasti mennyt heillä tunteisiin, ja se on täytynyt purkaa”, Karvinen sanoo.
Karvinen sai missikruununsa toukokuussa. Kommentit menivät heti valinnan jälkeen rajuiksi. Syy: Karvinen ei ole perinteisen supisuomalaisen näköinen. Hänen äitinsä on kiinalainen ja isänsä suomalainen.
Itse Karvinen on syntynyt Jyväskylässä, mutta ”ei sitten voinut suomalaista missiä valita”, kommentoitiin silti.
Eikö tämä kaikki ole jo käyty läpi vuosia sitten? Eikö suomalainen voi olla kuka vain, ihan ulkonäöstä riippumatta?
Ilmeisesti monen mielestä ei.
”Monet mun tuttavatkin mieltää mut ulkomaalaistaustaisena, vaikka olen mielestäni täysin suomalainen. Välillä jopa yllättää, kun jotkut kysyy multa asioita mun ’kiinalaisuuteen’ viitaten. Esimerkiksi usein kysytään, että mistä mä olen kotoisin. Vastaan että Jyväskylästä. ’Ei kun mistä sä oikeasti olet.’”
Karvinen syntyi Jyväskylässä vuonna 1992. Hänen isänsä ja äitinsä olivat tavanneet aiemmin Afrikassa, missä molemmat olivat töissä.
Ensimmäiset seitsemän vuottaan hän viettikin Afrikassa: Sambiassa, Tansaniassa, Keniassa. Myös Saudi-Arabiassa asuttiin jonkin aikaa.
Vanhemmat halusivat, että Karvinen käy koulunsa Suomessa. Perhe muutti Jyväskylään pysyvästi.
Alkuun Karvinen joutui käymään tukiopetuksessa, sillä suomen kieli ei oikein ollut hallussa – Afrikassa ollessa perheessä ja paikallisten kanssa puhuttiin lähinnä englantia.
Karvinen kertoo olleensa koulussa alusta asti arka ja ujo, ja joutui nopeasti koulukiusatuksi. Kiusaaminen alkoi ala-asteen lopussa ja paheni yläasteella.
”Pahinta se oli kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla”, Karvinen kertoo.
”Kiusaaminen liittyi aluksi siihen, että olin asunut Afrikassa ja myöhemmin käytännössä vain mun kiinalaiseen taustaan. Siihen aikaan kesti kauan, etten halunnut puhua koko taustasta, vaikka joku olisi kysynyt ihan ystävällisesti. En hävennyt sitä, mutta olin vain hirveän epävarma itsestäni.”
Kokemukset pitivät Karvisen epävarmana ja arkana vielä lukion loppuun asti. Kaikki parani, kun hän muutti 18-vuotiaana omilleen Helsinkiin. Karvinen pääsi opiskelemaan tradenomiksi Haaga-Helia-ammattikorkeakouluun.
”Silloin oli vaan pakko olla sosiaalinen ja tutustua ihmisiin, kun en tuntenut täältä ketään.”
Varsinainen pelastaja oli keskustan Namu-yökerho. Karvinen kävi Namussa töissä opiskelunsa ohessa: blokkarina, lipunmyyjänä, baarimikkona ja vip-tilan tarjoilijana
”Siellä kaikki jotenkin ’aukesi.’ Siellä tuli niin paljon uusia kavereita ja kaikkea. Musta tuntuu, että eniten se sai mua ulos kuorestani.”
Karvinen on Haaga-Heliassa kirjoilla vieläkin – missivuoden takia koulu on nyt tauolla, mutta Karvinen sanoo, että aikoo tutkinnon kyllä suorittaa loppuun.
Koulun kautta hän vietti myös kuukausia ulkomailla: sekä vaihto-oppilaana Kiinassa että työharjoittelussa Suomen suurlähetystössä Washingtonissa, assistenttiharjoittelijana.
Palattuaan hän ehti työskennellä assistenttinä hetken vielä Suomen ulkoasiainministeriössäkin.
Sitten tuli haku Miss Suomeksi ja voitto.
Ajatus missikisoihin hakemisesta oli Karvisen mukaan syntynyt jo teini-iässä ja varsinainen päätös, että jokin päivä hän kisoihin vielä yrittää, tuli Helsinkiin muuton jälkeen.
Oliko kauan kestäneessä missihaaveessa mukana tiettyä halua näyttää kiusaajille?
”Tottakai sellaistakin mukana oli jossain vaiheessa, mutta ei oikeastaan enää vuosiin. Eniten se on ollut mua itseäni varten.”
Se, että Karvisen valinnasta nousi taas enemmän rasistista äläkkää, voi osaltaan johtua vuoden sisällä pahasti tulehtuneesta maahanmuuttokeskustelusta.
Siinä on paljon samaa kuin Mustan Barbaarin eli James Nikanderin perheen poliisikohtelusta äskettäin syntyneessä nettimetelissä – jossa kansanedustajakin ehdotti Nikanderin ”palaavan kotimaahansa” vaikka tämä on Suomessa syntynyt.
”Aina katsotaan vain sitä kuvaa ja pintaa ennen kuin tutkitaan, mistä on kyse. Kun on niin helppo huudella”, Karvinen sanoo.
Karvinen sanoo, ettei oikeastaan ollut yllättynyt koko asiasta.
”Olin valmistautunut koko kilpailun ajan, että tuollaisia tulee. Aina kun uusi missi valitaan, joihinkin asioihin tartutaan ja aletaan haukkua niiden pohjalta. Ja sen mun niin sanottu ’etnisyys’ on niin helppo aihe tarttua.”
Myös muu kommentointi on julmaa. Facebookissa haukkujien joukkoon liittyi myös mallimamma Marjo Sjöroos, joka kirjoitti Karvisen valinnan jälkeen ”Miss Suomi -kilpailun tason laskeneen huimasti.”
”Ihan kuin missi ei olisi ihminen ollenkaan. Voittajaa varsinkin ruoditaan aina tosi pahasti. Musta tuntuu että se on vaan pahentunut vuosien aikana”, Karvinen pohtii.
”Ehkä se on yksi paha tapa suomalaisuudessa, että jos on paha olla, puretaan sitä pahaa oloa katsomalla toisia alaspäin. Luullaan, että jos poljetaan toista alas, noustaan itse ylöspäin.”
Nyt myrsky on joka tapauksessa ohi. Kesällä Miss Suomen arkeen kuuluvat eniten haastattelut ja muut mediaesiintymiset. Karvisella niitä riittää melkein joka päivälle.
Heinäkuu on kuitenkin hiljaista verrattuna syksyyn, jollain alkaa varsinainen työ: silloin missi ottaa auton alle ja lähtee kiertelemään Suomea juontokeikoilla, messuilla ja ties missä esiintyen. Samalla tietysti valmistaudutaan Miss Universum -kisoihin, jotka pidetään yleensä loppuvuodesta.
Sitä ennen omaakin aikaa onneksi löytyy ja kesästä pystyy nauttimaan. Vapaa-aikaansa Karvinen kertoo viettävänsä mieluiten ystäviensä kanssa, ihan normaaleja nuoren aikuisen juttuja tehden.
Hän tykkää hengailla esimerkiksi porukalla jonkun kesämökillä, kun voi olla rauhassa oma itsensä, meikittä ja hiukset sotkuisina. Ja syödä makkaraa, käydä saunassa, uimassa sekä muuta perisuomalaista.
Niin, se suomalaisuus. Palataan vielä siihen.
Karvinen sanoo olevansa sydämeltään täysin suomalainen. Ja sitähän hän on virallisestikin, Jyväskylässä syntynyt Suomen kansalainen.
Onko suomalaisuuteen ylipäätään olemassa joitain kriteereitä? Karvisen mielestä ei mitään konkreettisia:
”Pääasia on se, mitä tunnet sun sydämessä. Senhän voi tuntea, vaikkei olisi edes syntynyt tai kasvanut tarvitse olla edes kasvatettu suomalaiseen kulttuuriin. Kyllä esimerkiksi munkin äiti, vaikka on elänyt suuren osan elämäänsä ja kasvanut Kiinassa, sanoo että Suomi on hänelle enemmän koti kuin Kiina.”
Miss Suomelle konkreettisia vaatimuksia tietysti on. Täytyy olla syntyperäinen Suomen kansalainen ja ”hyvämaineinen”, ei siis vaikkapa esiintynyt aiemmin alastonkuvissa.
Karvinen voisi itse lisätä missin kriteeriksi vielä sen, että on ylpeä suomalaisuudestaan.
”Että haluaa edustaa Suomea maailmalla ja tuoda sitä muiden nähtäväksi, ettei hae tätä asemaa vain statuksen takia.”
Mitään määrätietoista vuosien suunnitelmaa Karvisella ei missivuoden jälkeiselle ajalle ole. Tällä hetkellä media-ala voisi tuntua hyvältä vaihtoehdolta, juontajatyöt esimerkiksi.
Diplomaattiura on ollut Karvisella mielessä työharjoitteluajoista lähtien. Politiikka kiinnostaa.
”Ehdottomasti, vaikken nyt ole ehtinyt seurata politiikkaa nyt niin paljon kuin haluaisin. Mutta tykkään siitä maailmasta. Ne on niin sellaisia asioita, jotka vaikuttavat meidän elämään. Niillä on tarkoitusta ja tärkeyttä. Kun siihen kerran astuu, siinä on vain oma juttunsa.”
Karvinen eroaa monista aiemmista misseistä siitä, että hän oikeasti haluaa puhua vakavistakin asioista, kuten rasismista tai kiusaamisesta. Se oli häneltä tietoinen päätös.
”Tämä on sellainen asema jota voi käyttää niin hyvin hyödyksi. Tässä pystyy auttamaan ihmisiä – tämä on niin paljon muutakin kuin vain lehdissä keikistelyä, vaikka tottakai sekin kuuluu asiaan.”
Ministeriyttä Karvinen ei vielä viitsi sanoa tavoitteeksi, mutta kansanedustajaksi pääsyn kyllä.
Mitä asioita hän silloin ajaisi?
”Katsotaan, pidetään se vielä salaisuutena.”
Onko puolue jo mielessä?
”On.”
Haluatko paljastaa sen?
”En.”
”Mutta ne jotka seuraa mua somessa, voi ehkä arvata sen.”
Karvinen ei myöskään pidä mahdottomana, etteikö joskus asuisi ulkomailla pidempiäkin aikoja, mutta Suomeen hän uskoo aina palaavansa.
”Kyllä tänne on pakko tulla takaisin. Ja joskus vanhempana voisin hyvin kuvitella asuvani vaikka talvet jossain muualla ja kesät Suomessa.”
Taas kerran, aika suomalaista. Noinhan kymmenet tuhannet suomalaiset ovat tehneet jo iät ja ajat. Osa vuodesta Fuengirolassa, loput Suomessa.
”Katotaan vaan, niin eläkkeellä mäkin olen siellä!”
Kommentit (0)