"Sanottiin, että nyt joutavat sanomalehdet - avviisit - makkiin, kun uutiset kuullaan radiosta. Konkurssin kai tekevät kaikki sanomalehtiyhtiöt; vaan onhan niissä kuitenkin paikallisuutiset, joita radiosta ei tule, näin todettiin keskusteluissa. - - Niin sitä jaamattiin ja tuumiskeltiin, mutta jäipähän ilmoista puhuminen vähemmälle."

Markus Rautio aloitti kuuluttajana v. 1926.

Tällä tavalla kuvasi eräs ylivieskalainen kuulija radion alkutaivalta vuonna 1972 "Kun radio tuli meille" -keruukilpailuun lähettämässään muistelossa.

Suomessa yleisradiotoiminta alkoi 1920-luvun alussa. Valtioneuvosto myönsi vuonna 1921 radioamatöörien perustamalle yhdistykselle toimiluvan, joka salli sen jäsenten perustaa pieniä radioasemia. Amatöörien toiminnalle rakentui myös viittä vuotta myöhemmin perustettu Oy Suomen Yleisradio eli Finlands Rundradio Ab.

Yleisradion velvoitteisiin laskettiin aivan alusta pitäen uutisten välittäminen. Ensimmäisessä, vuodelta 1926 peräisin olevassa yhtiöjärjestyksessä tämä muotoiltiin juhlavasti "hyödyllisten tiedonantojen toimittamiseksi". Ongelmaksi muodostui enää vain se, miten tämä ylevä periaate käytännössä hoidettaisiin.

Yleisradiossa päädyttiin jatkamaan Suomen Radioyhdistyksen aloittamaa käytäntöä: Suomen Tietotoimisto koosti niin kansainvälisiltä tietotoimistoilta kuin Suomestakin saamastaan aineistosta uutiskatsauksen, jonka Yleisradion kuuluttaja sitten luki iltalähetyksen lopuksi kello 21.45, suomeksi ja ruotsiksi.

Jospa maailmassa vain tapahtuisi enemmän!

Ratkaisu osoittautui alusta pitäen vähintäänkin pulmalliseksi: Suomen Tietotoimiston usein kovassa kiireessä kokoamaa uutiskatsausta moitittiin puutteelliseksi, vaikeatajuiseksi ja huonosti radioon soveltuvaksi. Monesti uutisen varsinainen kärki, ehkä aihekin selvisi kuulijalle vasta monien alkufraasien jälkeen, jolloin tämän mielenkiinto oli jo ehtinyt herpaantua.

Lisäksi lähettipoika kiikutti koosteen Yleisradioon tavallisesti vasta muutamaa minuuttia ennen lähetyksen alkua, jolloin sen sisällölle oli tehtävissä enää varsin vähän. Konkreettisesti näitä ongelmia kuvaa muistelmissaan Markus Rautio, joka kiinnitettiin Yleisradioon kuuluttajaksi joulukuussa 1926:

"Levitin uutiset eteeni pöydälle. Ne olivat seitinohuelle silkkipaperille kirjoituskoneella lyötyjä himmeitä kopioita, jotka oli liuskoittain liimattu paksummalle paperille. Siinä oli paksu liima niellyt melkein olemattomiin tavuja, joskus kokonaisia sanojakin. Sinikynällä oli vedetty joitakin lauseita yli, toisia taas yhdistetty. Ja kaikesta tästä sekamelskasta olin minä, poika parka, luvannut ottaa selvän ja lukea uutiset selkeällä ja rauhallisella äänellä kuuntelijoille, jotka odottelivat kärsimättöminä koneittensa äärellä päivän tärkeitä tapahtumia."

Kaikkiaan pulmista selvittiin kunniakkaasti. Kuulijoilta tulikin moitteita vallan muusta: toisinaan liikaa oli kotimaisia uutisia, joskus taas ulkomaisia; joku valitti uutislähetyksen olevan liian pitkä, toinen taas liian lyhyt. Eräs kuuntelija jopa ehdotti, että "jos uutisia ei enempää ole, niin ettekö voisi vaikuttaa siihen suuntaan, että maailmassa tapahtuisi enemmän?"

Sota syttyy

"Enemmän" alkoi tapahtua marraskuun 30. päivänä 1939: Neuvostoliiton raskaan tykistön kranaatit iskivät Kannaksella suomalaisten asemiin. Pommituksen kohteiksi joutuivat myös Viipuri ja Helsinki. Talvisota oli syttynyt.

Sodan syttymistä oli toki pidetty mahdollisena ja sitä varten Yleisradiossa harjoiteltu, mutta sittenkin kesti useamman päivän ennen kuin radiotoiminta saatiin jälleen vakiinnutettua. Lisäksi sotilaallisina kohteina radioasemat olivat kiivaan pommituksen kohteita, mikä aiheutti katkoksia lähetyksiin.

Uutistoiminta oli nyt aivan uusien haasteiden edessä, sillä radio oli ensisijaisesti se väline, jonka avulla suomalaiset pyrittiin pitämään perillä tapahtumien kulusta. Moni suomalainen hankkikin sotavuosina radion pysyäkseen paremmin perillä tapahtumien kulusta.

Näiden haasteiden tiedostaminen näkyi käytännössä lisääntyneenä lähetysmääränä, etenkin kasvaneena uutisten määränä. Kun vuonna 1939 oli lähetetty suomenkielisiä uutisia ja tiedotuksia 363 tuntia, seuraavana vuonna määrä oli kasvanut jo 661 tuntiin. Ruotsinkielisten uutisten määrä lisääntyi samana aikana 278 tunnista 492 tuntiin.

Tarkkailuraporteissakin tunnustettiin radiosta välittyvän tiedon merkitys. Sen sisältöön olivat kuitenkin vaikuttaneet myös maan poliittinen ja sotilaallinen johto. Linja pysyi samana myös jatkosodassa, mikä herätti jyrkkääkin arvostelua.

Aku Korhonen 40-luvulla pommisuojassa mikrofonin äärellä

Siirtyminen omaan uutistarjontaan

Sota-ajan jälkeen esiin pulpahti jälleen kysymys Yleisradiossa lähetettävien uutisten kriteereistä ja määrästä, ennen kaikkea mahdollisuudesta irtautua STT:stä ja tuottaa omaa uutismateriaalia. Talon sisällä yhä useampi olikin sitä mieltä, että Yleisradion taajuuksilla kaikui turhan usein ilmaus "Suomen Tietotoimiston uutisia".

Vielä kesti kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin haave kokonaan omista uutisista toteutui. Lisäksi STT:stä irtautuminen tapahtui vaiheittain. Yleisradio aloitti omat uutisensa 60-luvun puolivälissä, mutta säilytti edelleen kanavillaan osan STT:n uutislähetyksistä.

Kehityksen teki mahdolliseksi se, että Yleisradio oli onnistunut neuvottelemaan itselleen oikeudet STT:n kautta välittyvien ulkomaisten tietotoimistojen suoraan käyttämiseen. Asiaa auttoi myös yhä laajeneva kirjeenvaihtajien verkko.

Tuolloin ohjelmatoiminnan sääntöihin kirjattiin pääperiaatteet, jotka yhä pitävät kutinsa: uutisten oli noudatettava "puolueettomuutta, asiallisuutta ja sopivaa muotoa". Uutinen tuli myös julkistaa mahdollisimman nopeasti, mutta nopeutta ei saanut korostaa asiallisuuden kustannuksella. Lisäksi varsinkin ulkomaanuutisissa oli odotettava toisen lähteen vahvistusta, jos tapahtumien kulusta oli vähääkään epäselvyyttä tai saatu tieto oli ristiriitaista.

Hivuttautuminen omaan uutistoimintaan oli merkittävää sikälikin, että lähetysten määrä oli jatkuvassa kasvussa: kun 1950-luvulla uutisia oli luettu suomeksi ja ruotsiksi viidesti päivässä, 1960-luvun puolivälissä radiouutisten määrä oli kasvanut viiteentoista. 1960-luvulla asetelma oli jo kääntynyt sellaiseksi, että uutisista vain neljät pohjautuivat STT:n toimittamaan materiaaliin. Viimeistä kertaa STT:n uutisia luettiin Yleisradiossa 31.12.2003.

Läheltä ja maailmalta, analogisesti ja digitaalisesti

Tekstin alussa ylivieskalainen kuuntelija muisteli radion ensivaiheita 1970-luvun alun perspektiivistä. Hänen mukaansa sanomalehtien vahvuutena ellei peräti eloonjäämisen edellytyksenä oli se, että ne tarjoavat paikallisuutisia toisin kuin radiouutiset.

Väite ei ole enää aikoihin pitänyt paikkaansa, sillä maakunnallista ohjelmatarjontaa alettiin kehittää voimakkaasti 1960-luvun lopulta lähtien. Nykyisin missä tahansa Suomessa asuva ihminen voi avata radion ja kuulla sieltä kotiseutunsa uutisia.

Tällä hetkellä YLE Radio Suomella on 20 maakuntaradiota, joista kukin tarjoaa ohjelmistoa noin 11 tuntia päivässä. Ruotsinkielisiä paikallisradioita on viisi ja ne toimivat YLE Radio Vegan taajuuksilla. Ylä-Lapissa toimii puolestaan Saamen radio ja pääkaupunkiseudulla monikielinen Capital FM.

Lisäksi Ylen digitaaliset lisäpalvelut tarjoavat ohjelmaa maailmalta useilla eri kielillä. YLE Worldin ja YLE Mondon tarjontaa voi kuunnella Internetin tai digi-TV-sovittimen kautta.

Anna Sirkka YLE24

Aiheesta lisää:

TV-uutisista hyvää päivää

Aina ajan tasalla - Teksti-TV:tä yötä päivää

Radiouutisten historia