iBet uBet web content aggregator. Adding the entire web to your favor.
Link to original content: http://uskonnonvapaus.fi/artikkelit/uskontorikokset.html
Uskontorikokset olivat aikanaan rikoksista raskaimpia. Vähitellen jumalanpilkkalain on katsottu suojaavan uskonnollisia tunteita eikä niiden kohdetta. Jumalanpilkkaa on yritettyy useasti poistaa laista, mutta tuloksetta. Muita uskontorikoksia ovat olleet mm. uskonnonharjoituksen estäminen ja häiritseminen.
Vuoden 1734 lain rikoskaari (1. suomennos 'Pahategon Caari') määritteli rikoksiksi paitsi jumalanpilkan, myös mm. kirkossa käymisen liian harvoin. Jumalanpilkasta seurasi kuolemanrangaistus, mutta "jos se tapahtu ajattelemattomasti ja picaisudesta, ja hän catu", seurasi sakkoa ensimmäisellä kerralla sata taalaria ja toisella kertaa kaksi sataa. Luopumisesta "oikeasta evankeliumin opista" seurasi maastakarkotus.
Kuolemanrangaistus, joka jumalanpilkasta tuomittiin, ei ollut ankarin tämän lain tuntema rangaistus. Samalla tavoin kuolemaan tuomittiin mm. tuhopoltosta, mutta jos sen seurauksena joku kuoli, oli rangaistus kuolema ja sen jälkeen oikean käden hakkaaminen irti.
Laki jäi voimaan Suomen alueelle, kun Suomi 1809 siirtyi Venäjän alaisuuteen.
Jumalanpilkasta saattoi saada todella kuolemanrangaistuksen vuoteen 1823. Tuolloin Venäjän keisari ilmoitti armollisesti muuttavansa kuolemanrangaistukset elinkautisiksi kuritushuonerangaistuksiksi Siperiassa. Muodollisesti kuolemalla rangaistavana jumalanpilkka säilyi vuoteen 1889 saakka.
Vuonna 1889 Suomen suuriruhtinaskunta sai kokonaan uuden rikoslain, joka tuli voimaan 1894. Kuolemanrangaistus poistui myös muodollisesti, enimmäisrangaistukseksi jumalanpilkasta tuli neljä vuotta kuritushuonetta. Mutta "Jos se tapahtuu ajattelemattomuudesta tahi pikaisuudesta", oli rangaitus vankeutta enintään puoli vuotta tai sakkoa. Sama puoli vuotta tuli rangaistukseksi myös kaiken muun kuin Jumalan pilkkaamisesta, siis esimerkiksi sallitun tai suvaitun uskonnon sakramenttien pilkkaamisesta.
Rikoslakiin tuli myös pykälät uskonnonharjoituksen estämisestä. Samoin rangaistavaa oli houkutella liian nuori kääntymään toiseen uskonoppiin, ja isäntä ei saanut estää palvelijoitaan niin, että nämä vain harvoin pääsivät käymään kirkossa. Sivustolla on luettavissa luku uskontorikoksista kokonaisuudessaan.
1900-luvun alussa tuomioita jaettiin ahkerasti. Painoasian ylihallitus haastoi vasemmistolaisten lehtien toimittajia käräjille. Tuomioita tuli mm. Sosialisti, Satamatyömies ja Kansan ääni -lehtien tekijöille. Ilmari Kiantoa ei koskaan syytetty, vaikka tuomioita annettiin Kiannon kirjoitusten julkaisemisesta - samoista, joita Kianto itse oli julkaissut kirjasena. Oikeudenkäyntien syy on ilmeisen selvästi ollut poliittinen.
Sosiaalidemokraatit tekivät Eduskunnassa vuosina 1910 ja 1911 aloitteen jumalanpilkkalakien kumoamiseksi, ilmeisesti juuri edellämainittujen syytteiden vuoksi. Molemmat aloitteet raukesivat, koska eduskunta hajotettiin.
Vuoden 1914 valtiopäivillä vastaava aloite ehdittiin käsitellä, mutta tasaisen äänestyksen tulos oli kielteinen. Lakia ei muutettu. Vuonna 1917 ensimmäisillä valtiopäivillä saatiin läpi aloite, joka olisi poistanut erillisen jumalanpilkkapykälän. Saman vuoden toisilla valtiopäivillä ei lainmuutosta kuitenkaan vahvistettu.
Toisenlaista vakaumusta vastaan käytiin juuri ennen talvisotaa. Silloin uskontokuntiin kuulumattomat olivat perustaneet muutamia yhdistyksiä eri paikkakunnille, ja näille keskusliiton. Kun liikkeen lehti Ajatuksen vapaus kysyi "Onko uskonnon kritiikki kuolleen koiran potkimista?", oli syyte jo lähellä mutta sitä ei kuitenkaan tullut.
Keväällä 1939 syyte sitten tuli. Se johti tuomioon kaksi viikkoa ennen Talvisotaa, liittoa käytännössä vetänyt Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistys lakkautettiin. Tuomiossa todettiin yhdistyksen toimineen "lakien ja hyvien tapojen vastaisesti". Syyttäjän mukaan uskonnolliset tunteet olivat arvokkaita ja niiden käsittely lehdessä loukkasi melkein koko kansaa.
1960-luvulla olivat vuorossa ns. kirjasodat. Jumalanpilkan osalta tämän aloitti Hannu Salama tunnetulla Juhannustanssit-romaanillaan:
Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasin tamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna.
Kirja ilmestyi 1964 ja johti syytteeseen. Hannu Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kuitenkin armahti Salaman. (Kirja painettiin uudelleen myös kielletyt kohdat sisältävänä vuonna 1990.)
Vuonna 1969 Harro Koskinen kohahdutti ristiinnaulittua sikaa esittävällä teoksellaan Sikamessias (Ks. tarkemmin sananvapauteen.fi -artikkelista). Syyte kävi läpi kaikki oikeusasteet, ja lopulta sekä Koskinen että maalauksen hyväksyneen näyttelyn jury saivat sakkorangaistuksen.
Hallitus antoi esityksen lakien muuttamisesta vuonna 1965. Sitä ei ehditty käsitellä ennen vaalikauden päättymistä. Vuoden 1966 valtiopäiville tehty vastaava esitys jätettiin lepäämään yli vaalien. Sitten esitys vesittyi surkuhupaisesta syystä: lakiehdotuksia ei voitu hyväksyä muuttamattomina niiden voimaantulosäännöksessä olleen vuosikymmentä osoittaneen numeron takia.
Lopulta esitys saatiin muodollisesti eduskunnalle vuonna 1970. Hallituksen esityksessä jälleen kerran ehdotettiin poistettavaksi erillinen "joka pilkkaa Jumalaa" -säännös ja jätettäväksi "joka pilkkaa sitä mitä uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä" -pykälä. Tämä muutos ei mennyt Eduskunnassa läpi.
Osittain vuoden 1970 esitys kuitenkin hyväksyttiin. Lakia lievennettiin ja enimmäisrangaistukseksi tuli kahden vuoden vankeus.
Laki ehti olla pitkään kuollut kirjain, vuonna 1970 säädettyä lakia ei sovellettu kertaakaan. Iso kohu nousi kesällä 1981, jolloin radiossa luettiin heti jumalanpalveluksen jälkeen pakina "Kirje Jeesukselle". Lähetyksestä nousi iso kohu, joka loppui lopulta oikeuskanslerin todettua, ettei tapaus ole jumanpilkkaa mutta niin lähellä ettei vastaavia saa enää tapahtua.
Internetissä tehty jumalanpilkka päätyi Suomessa oikeuteen ensimmäisen kerran loppuvuonna 1998. Eräs jyväskyläläinen opiskelija kirjoitti nettisivullaan jumalanpilkkaa ja kertoi myöhemmin poliisille tarkoittavansa jumalallaan "Näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista". Syyte jätettiin nostamatta, kun syyttäjä katsoi ettei pykälä ole käytännössä voimassa. (Ks. päätös syyttämättä jättämisestä)
Laki oli tarkoitus kumota vuonna 1999, mutta näin ei taaskaan käynyt. Hallitus ehdotti Jumalan pilkkaamisen erillisenä nimikkeenä poistettavaksi ja tilalle pelkkää uskonrauhan rikkominen -säännöstä. Esityksen perusteluissa mainitaan
- - Voidaan katsoa, etteivät Jumala ja muiden uskontojen vastaavat tarvitse rikoslain tarkoittamaa suojelua. Jumalanpilkkaa koskeva säännös rikoslaissa antaa helposti aihetta väärinkäsityksiin. Rajan vetäminen uskonnollisiin käsityksiin kohdistuvan ironisen arvostelun ja suoranaisen jumalanpilkan välillä on hyvin tulkinnan- ja arvostuksenvaraista. - -
Eduskuntakäsittelyssä vuonna 1999 nimike kyllä muuttui esityksen mukaisesti, mutta Jumala isolla alkukirjaimella jäi lakiin.
Nykyinen jumalanpilkkapykälä on sisällöltään "Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä - - on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Nykyisen lain aikana on tuomittu jonkin verran ihmisiä, kaikissa tapauksissa sakkoihin. Tuomittuja tekoja ovat olleet esimerkiksi:
Eräs tuomittu sai rangaistuksen töhrittyään verellä Kajaanilaisen moskeijan ovea. Tämä on ainoa tapaus, jossa kyse on aktiivisesta teosta eikä pelkästään puheesta ja kirjoituksesta. Tämän tuomion hovioikeus kuitenkin muutti vahingonteoksi, koska ao. moskeijaa hallinnoivaa uskontokuntaa ei vielä oltu muodollisesti hyväksytty uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Hieman ennen vuotta 2010 käsiteltiin muutamia juttuja. Näissäkin kyse on yhdistelmistä, jossa samalla kertaa esimerkiksi loukattiin saarnaajan tekijänoikeutta, tehtiin kunnianloukkaus saarnaajaa vastaan ja jumalanpilkka oli kolmas rikosnimike. "Puhtaita" jumalanpilkkajuttuja ei ole juuri oikeudessa käsitelty, vaan jumalanpilkkapykälä näyttää olevan enemmän apupykälän asemassa, ja sitä käytetään rangaistuksen koventamiseen. Vuonna 2014 eräs Sinivalkoinen rintama -puolueen aktiivi sai tuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan ja jumalanpilkasta samalla kertaa.
Toisaalta viime vuosien tapahtumista Muhammed-pilakuvista ratkaisu oli syyttämättä jättäminen, ja samoin kävi vapaa-ajattelijoiden pilakuvien kanssa. Muita viime aikojen ratkaisuja sananvapauden puolesta ovat olleet kevään 2005 ratkaisut, joissa myös todettiin kritiikki sallituksi. Taas toisaalta sittemmin kansanedustajaksi valittu Jussi Halla-aho sai tuomion sekä jumalanpilkasta että kiihotuksesta kansanryhmää vastaan jutussa, joka eteni Korkeimman oikeuden käsittelyyn saakka.
2010-luvulla useat oikeusoppineet ovat esittäneet jumalanpilkkalain kumoamista, samoin Euroopan neuvosto on suositellut jumalanpilkan dekriminalisointia. Pelkkä pykälän kumoaminen on mahdollista, mutta siitä ei vielä ole viitteitä. Sen sijaan laajemmissa rikoslain tarkistuksissa asia varmasti tulee nousemaan esille.
Maailmalla jumalanpilkkalakeja on käytetty toisinajattelijoiden vaientamiseen. Tunnettuja esimerkkejä ovat islamilaiset maat Pakistan ja Nigeria, joissa on vainottu ja tuomittu kuolemaan ainakin kristittyjä ja ateisteja. Mahdollisesti tällainen tilanne osuessaan rikoslain uudistuksen aikaan voisi vaikuttaa.
Jos lainsäädäntöä käytetään selvästi uskontokritiikin hiljentämiseen, on selvää että vastalauseita nousee. Tällaisesta ei ole tällä hetkellä merkkejä.
Teksti tarkistettu viimeksi 20.1.2024.
Anna palautetta