Pälkäneen seurakunta ja Medelplan-museo järjestivät sunnuntaina kolmannen kerran Daniel Medelplan -muistopäivän Kukkolassa. Tapahtuman puhujaksi oli kutsuttu filosofi Vanajaveden rannalta.
Luonnonsuojelija Pentti Linkola saapui Valkeakosken Sääksmäeltä 42 kilometrin pyörämatkan takaa puhumaan sivistyksen uhkakuvista tämän päivän Suomessa.
Muistopäivä aloitettiin Kukkolan leirikeskuksessa Heikki Revon ja Ritva Huomon pitämällä kyläkirkolla. Jumalanpalveluksen ja kahvittelun jälkeen pureuduttiin sivistyksen ytimeen Medelplan-museolla.
Näppilän talo Taurialassa on toiminut kalastaja-kirjailija Pentti Linkolan taukopaikkana lintujen tarkkailuretkillä vuosikymmenien ajan.
Uhanalainen sivistys
1700-luvun Isovihan aikana Daniel Medelplan valjastettiin Pälkäneen papiston toimesta puolustamaan sivistystä. Taistoon sotaa ja sairautta vastaan Medelplan kävi painamalla puuaapisen.
275 vuotta puukaivertajan kuoleman jälkeen on Suomesta kehittynyt sivistysvaltio, tietoyhteiskunta, jolla on huipputason koululaitos. Sodan uhka on tuttua ainoastaan isovanhempien tarinoista. Sivistystä ei näytä horjuttavan mikään.
Kehityskriitikko Pentti Linkolan mielestä sivistys on Suomessa ollutta ja mennyttä. ”Vanhan sivistyneistön” arvomaailma on hävinnyt rojuun ja rihkamaan. Korkeakulttuuri on muuttunut kulutuskulttuuriksi.
Linkola selvittää pakinamaisin ottein kadotetun sivistyksen muotoa ja sisältöä.
– Sivistyneisyys on itsekeskeisyyden vastakohta. On unohdettava minä ja ajateltava läheisimpiä, filosofi kiteyttää.
Tämän ytimen ympärille aletaan rakentaa sivistyksen muita ulottuvuuksia.
Sivistynyt ihminen on hyväksi ympäristölleen ja omaa miellyttävän ulkomuodon. Tämä pitää sisällään kauniin käytöksen, siistin ulkoasun ja sopivan kielenkäytön. Toiminnan täytyy olla esimerkillistä.
– Sivistyneisyyteen kuuluu hyväntekeväisyys, heikompia autetaan. Kansanvalistus oli vanhan sivistyneistön ohjenuora. Eikä saanut osoittaa ylenkatsetta niille, joita sivistys ei ollut täysin saavuttanut.
Kalastaja Linkola painottaa avarakatseisuuden olevan epäitsekkyyden rinnalla tie sivistykseen.
– Täytyi hoitaa oma perhe ja yksityiselämä, mutta piti ajatella myös laajempia ympyröitä; isänmaata ja yhteiskuntaa.
Todellisessa sivistyksessä ajattelu laajenee oman valtion rajojen yli käsittämään koko ihmiskuntaa. Korkein sivistyneisyyden aste saavutetaan, kun ihmisen ymmärrys hivelee koko luomakuntaa.
– Ei sen takia että luonto olisi ihmisen virkistäytymisalue, vaan luonnon itsensä vuoksi. Linkola terävöittää.
Sivistys on hukkunut alkoholiin
Pentti Linkola on sivistyssuvun vesa. Hänen isänsä Kaarlo Linkola oli kasvitieteen professori ja Helsingin yliopiston rehtori. Äidinisänsä Hugo Suolahti oli samaisen yliopiston kansleri.
Linkola kasvoi Helsingissä, mutta kesät vietettiin Hugo Suolahden maatilalla Vanajaveden rantamilla Hämeessä.
– Omana kouluaikanani Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa oli sellainen henki, että teistä tulee tämän maan johtajia. Ennen ylioppilaaksi kirjoittamista vain yksi oppilaista tupakoi ja häntä halveksittiin. Vietettiin tappelu-iltoja isoissa asunnoissa. Painittiin ja ratsastettiin toistemme selässä, mutta ryypätty ei koskaan.
Päihdeaineiden runsaan käytön lisäksi Linkola arvostelee ihmisten ilmaisukyvyn rappeutumista.
– Nykyään on muotia sanoa rahvaanomaisesti ja karkeasti. Ei vain iltapäivälehdissä vaan myös kunnon sanomalehdissä. Pyritään kepeyteen ala-arvoisin keinoin.
Pentti Linkola ei myöskään ymmärrä ylitsepursuavaa talousuutisointia. Tärkeimmiksi uutisotsikoiksi nostetaan valuuttakurssien pienimmätkin heilahtelut.
Ennen sivistyneistön keskustelunaiheisiin eivät talousasiat kuuluneet. Raha kuului ”alempaan maailmaan”.
Turhuuksiin ei tuhlattu. Elämäntavat olivat ankarat ja ylimääräinen lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen.
Korkeakulttuurin tukeminen oli myös sivistyneistön tärkeä tehtävä.
– Ei aina omassakaan suvussa kaikki taiteentuntijoita ollut, mutta taiteilijoiden tullessa ovelle, ja usein heitä tulikin, ostettiin ja tuettiin taiteilijoiden taloutta, kertoo Linkola.
Takaisin kirkkoon
Ateistina tunnettu Pentti Linkola palasi takaisin kirkon piiriin kaksi vuotta sitten. Hän kuitenkin arvosti kirkon työtä jo kauan ennen liittymistään.
– Kirkko ylläpitää vanhakantaista oikeaa elämää ja moraalia, toisin kuin maalliset instituutiot. Papeilla on yhä arvovaltaa kirkon toimituksissa, häissä sekä hautajaisissa, vaikka kirkon arvostus on laskenut. Papeilla on aivan toisenlainen merkitys kuin maallisilla toimijoilla.
Pentti Linkola haluaa tukea kirkon toimintaa aikana, jolloin kirkon vastainen uutisointi on huipussaan.
Ympäristöfilosofia kuitenkin mietitytti ensin oman uskon lujuus.
– Pohdin saanko liittyä kirkkoon, vaikka ei ole sitä oikeaa syvintä uskoa. Kuitenkin ollessani aarniometsässä, olen käyttänyt tuosta näystä nimeä pyhä.
Unelma ikimetsästä
1990-luvulla Linkola lahjoitti perustamalleen Luonnonperintösäätiölle lähes koko omaisuutensa; kalastustulot, kirja- ja luentopalkkiot sekä äidinperinnön.
– Yksi sydämenasia on lintujen tutkiminen. Toinen on suojella aarniometsiä. Luonnonperintösäätiö ostaa sirpaleina koskemattomia metsiä, pieniä paratiiseja.
– Kaikki mitä täällä näemme, on puupeltoja. Aarniometsässä valtapuusto on 100–300-vuotiasta. Puu on sellainen, josta kädet eivät mene ympäri, muut ovat taimia. Useimmilla metsänomistajilla ei ole yhtäkään puuta. Luonnonperintäsäätiön omistamilla alueilla on tuhansia tällaisia runkoja. Kävellessäni näissä metsissä, en halaa puuta mutta ajattelen, ettei sinua uhkaa muu kuin vanheneminen, ei pokasaha tai justeeri.
Pentti Linkola kertoo, että Suomessa on onneksi sellainen lainsäädäntö, että rauhoitetut metsät pysyvät sellaisina ikuisesti.
Ikimetsän kartuttaminen säätiön suojiin on riippuvainen lahjoittajista. Luonnonperintösäätiön metsäosuuskorteilla pystyy ostamaan nimiinsä palan rauhoitettua luontoa.
– Metsäosuuskortti on ainoa tapa, millä yksittäinen henkilö voi suojella koskematonta luontoa konkreettisesti, muutamien verosenttien lisäksi, Pentti Linkola kertoo tilaisuuden päätteeksi.
Tänä vuonna joulu kannattaa viettää sivistyneissä merkeissä. Älä kaada kuusipuuta – anna se lahjaksi rauhoitettuna. Ystävä, yhteiskunta ja ympäristö kiittävät ja onnellisempi uusi vuosi on hivenen varmempi.
Kommentointi on suljettu.