otsa

Katso myös: Otsa

Suomi

Otsa

Substantiivi

otsa (10)

1. silmien ja hiusrajan välissä oleva pään etuosa

   Löin otsani kipeästi matalassa oviaukossa.

2. (arkikieltä) uskallus, rohkeus, kantti

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪sɑ/
• tavutus: ot‧sa

Etymologia

germaaninen laina

Käännökset

1. silmien ja hiusrajan välissä oleva pään etuosa

englanti: forehead espanja: frente f. inkeroinen: ottsa italia: fronte f. karjala: ottša koltansaame: käll latina: frōns f. latvia: piere liivi: vȱntsa pohjoissaame: gállu ranska: front m. ruotsi: panna yl.

saksa: Stirn f. slovakki: čelo n. sloveeni: čelo n. tšekki: čelo n. turkki: alın ukraina: лоб m., чоло n. unkari: homlok vatja: õttsa venäjä: лоб (lob) m. vepsä: oc vietnam: trán viro: otsaesine, otsmik, laup, (ots)

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: otsakas
• substantiivit: otsake, otsikko

Yhdyssanat

helttaotsa, otsaharja, otsahihna, otsahius, otsajouhi, otsajyrsin, otsakampi, otsakiehkura, otsakihara, otsakilpi, otsakolmio, otsakoriste, otsakyhmy, otsalamppu, otsalauta, otsalihas, otsalisäke, otsalohko, otsaluu, otsanahka, otsanauha, otsanrypistys, otsaontelo, otsapeili, otsapelti, otsaripa, otsaryppy, otsasuoni, otsatila, otsatukka, otsatupsu, otsatöyhtö, otsavanne, otsaverkko, otsavilla, ryppyotsa, töpöhelttaotsa

Anagrammit

sato, sota, taos, taso

Idiomit

• olla otsaa – olla röyhkeyttä tai uskallusta

Olen tiennyt hänet otsakkaaksi, mutta en voinut uskoa, että hänellä oli otsaa ehdottaa moista.

Aiheesta muualla

• otsa Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Adverbi

otsa

1. (varsinkin liikkumista ilmaisevien verbien kanssa) päälle; suoraan kohti

   Ära otsa sõida!

   Älä aja päälle!

   Rong sõitis veokile otsa.

   Juna törmäsi kuorma-autoon. (Juna ajoi kuorma-auton päälle.)

   endale otsa vaadata

   mennä itseensä, katsoa peiliin

2. loppuun, päätökseen

   Ostude tegemisel sai raha otsa.

   Ostosten teossa rahat loppuivat.

   Kohv on otsa saanud. Suhkur ka varsti otsas.

   Kahvi on loppunut. Sokerikin kohta loppu.

Liittyvät sanat

• ots

Vieruskäsitteet

• otsas, otsast

Yhdysverbit

• (loppuun) otsa saama

Postpositio

otsa

1. (+ genetiivi) jonkin päälle, päällimmäiseksi; jonkin ylimmäiseen osaan tai sen viereen

   Koorma otsa oli visatud köis.

   Kuorman päälle oli heitetty köysi.

   suure kivi otsa

   isolle kivelle, ison kiven nokkaan

   Poiss ronis puu otsa.

   Poika kiipesi puun latvaan.

2. (+genetiivi) päälle, lisäksi
3. (+nominatiivi, genetiivi) päälle, jälkeen

Liittyvät sanat

• ots

Substantiivi

otsa

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ots

Aiheesta muualla

• otsa Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• otsa sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)