arma

Katso myös: armá, armà, armă

Espanja

Substantiivi

arma f. (monikko armas)

1. ase

   arma de fuego

   tuliase

   arma blanca

   teräase

Aiheesta muualla

• arma Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Italia

Substantiivi

arma f. (monikko armi tai vanhahtava arme)

1. ase

   I poliziotti puntavano le loro arme al ladro.

   arma da fuoco – tuliase

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armare

Katalaani

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	–	arma
akkusatiivi	–	arma
genetiivi	–	armōrum
datiivi	–	armīs
ablatiivi	–	armīs

arma n. (2) (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

1. panssari, suojukset
2. aseet

Verbi

armā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armō

Portugali

Substantiivi

arma f. (monikko armas)

1. ase

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Ranska

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer

Romania

Verbi

arma

1. aseistaa

Turkki

Substantiivi

arma

1. (heraldiikka) vaakuna, vaakunakilpi
2. (merenkulku) takila, riki; takilointi