Urheilupsykologia
| Osa artikkelisarjaa |
| Psykologia |
|---|
 |
| Yleiskatsaus |
Urheilupsykologia on psykologiatieteen erityisala, jonka tavoitteena on parantaa urheilijan tai joukkueen suorituskykyä ja sitä kautta lisätä menestystä. Urheilupsykologian avulla urheilusuorituksesta pyritään löytämään avainalueita, joihin harjoitus on tehokkainta kohdistaa. Lisäksi sen avulla pyritään tunnistamaan suoritusta haittaavia tekijöitä niin harjoitus- kuin kilpailutoiminnastakin.[1]
Urheilupsykologiaan läheisesti liittyvässä liikuntapsykologiassa pyritään lisäämään liikkujan hyvinvointia. Liikuntapsykologian tavoitteena on ymmärtää liikkuvia ihmisiä ja auttaa heitä tyytyväisyyteen, hyvinvointiin ja kehittymiseen liikunnan avulla.[2] Ilmiötasolla ollaan kiinnostuneita siitä, mitä urheilijassa tai liikunnan harrastajassa tapahtuu, kun hän kilpailee tai harrastaa liikuntaa. Liikuntapsykologiassa pyritään myös vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi ihminen liikkuu tai ei liiku, tai miksi hän liikkuu liiallisesti.[1]
Urheilupsykologia on nuori tieteenala. Se hyödyntää psykologiaa, liikuntatiedettä, kasvatustiedettä, yhteiskuntatiedettä sekä kokemustietoa, jota on saatu urheilijoiden ja liikunnan harrastajien kanssa toimimisesta.[1] Nuoruudestaan huolimatta urheilupsykologia on kasvanut tieteenalana huomattavasti 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla.[3][1] Hornin ja Smithin[4] mukaan urheilu- ja liikuntapsykologian kirjallisuudessa nousevia tulevaisuuden tutkimuskohteita ovat muun muassa mindfulness sekä itsemyötätunto.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälistä historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilupsykologian tutkimuksen historiaa kartoitettaessa ei ole löydetty varsinaista yhtenäistä tutkimuslinjaa.[5] Ensimmäisenä urheilupsykologisena tutkimuksena pidetään Norman Triplettin vuonna 1898 julkaisemaa tutkimusta, jossa todettiin kilpapyöräilijöiden ajavan nopeammin, kun he ajoivat pareittain tai ryhmässä, eivätkä yksin.[6][3][7] Urheilupsykologisia tutkimuksia on aloitettu 1920-luvulla toisistaan itsenäisesti Saksassa, Neuvostoliitossa ja Pohjois-Amerikassa.[5][6] Kansainvälisen tutkimuksen kohteina alkuvuosina olivat muun muassa ryhmädynamiikan ja ryhmän koon vaikutus suoritukseen, valmennus sekä motorisen oppimisen prosessit.[3][5] Akateeminen urheilupsykologian tutkimus vakiintui kuitenkin vasta 1960-luvulla.[1]
Suomalaista historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisen urheilupsykologian juuret juontavat puolustusvoimien, teknillisten korkeakoulujen työpsykologian ja eri yliopistojen yksittäisten tutkijoiden työhön. Suomessa alettiin ottaa askeleita urheilupsykologian tieteenalan vakiinnuttamisessa 1970-luvun lopulla. Virstanpylväitä ovat muun muassa vuonna 1976 perustettu Suomen Urheilupsykologinen yhdistys, vuonna 1984 Jyväskylän yliopistoon perustettu Suomen ensimmäinen liikuntapsykologian professuuri ja vuonna 1990 perustetun Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskukseen palkkaama ensimmäinen urheilupsykologian tutkija.[2]
Hyödyntäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilupsykologista ja liikuntapsykologista tietämystä voidaan hyödyntää yksilö- ja ryhmävalmennuksessa, liikuntataitojen oppimisessa, urasuunnittelussa, koululiikunnassa, harjoitusohjelmien suunnittelussa sekä urheilutomintaan liittyvissä johtamisen ja organisaatioiden kehittämisen kysymyksissä. Urheilijoiden ja liikunnanharrastajien lisäksi urheilupsykologista tietoa käyttävät myös monet organisaatiot ja ammattiryhmät.[1]
Urheilupsykologit hyödyntävät työssään tutkitusti tehokkaita käytänteitä ja strategioita. Urheilupsykologian käytännön hyödyntämisessä sovelletaan psykologian teorioita ja tekniikoita asiakkaisiin. Tällaisen työskentelyn tavoitteena on usein asiakkaan suoriutumisen ja kokemuksen parantuminen sekä asiakkaan henkilökohtainen kasvu.[1]
Urheilupsykologian asiantuntijat auttavat urheilijaa kehittymään ja kehittämään omia psyykkisiä taitojaan niin urheilussa kuin urheilun ulkopuolisessa elämässäkin, jotta hän saavuttaisi tavoitteensa.[8] Psyykkisiä taitoja ovat muun muassa keskittyminen, itsepuhe, mielikuvaharjoittelu, tavoitteen asettelu ja vireystilan säätely.[3][1] Alan kirjallisuudessa on kuitenkin huomautettu, että psyykkisten taitojen harjoittelu ei ole ainoa tapa tehdä urheilupsykologista työtä.[3][1] Urheilupsykologit tekevät myös neuvontaa ja kliinistä psykologin työtä urheilijoiden kanssa. Kliinisessä urheilupsykologiassa työskennellään urheilijan psyykkisten ongelmien parissa. Ongelmat voivat liittyä urheilijan mielenterveyteen, identiteettiin, vaikeaan kilpailujännitykseen, loukkaantumiseen tai uran muuttumiseen tai lopettamiseen. [3]
Yksilöiden kanssa työskentelyn urheilupsykologit tukevat urheilujoukkueiden joukkuehenkeä ja jäsenten keskinäistä tukea sekä vahvistavat joukkueen tehokasta ja tavoitteidenmukaista toimintaa.[8] Valmentajia tuetaan heidän työssään urheilijoiden kokonaisvaltaisessa valmennuksessa, ja samalla tuetaan heidän omaa psyykkistä kehitystään ja jaksamistaan. Heille myös tuodaan uutta tietoa psyykkisistä ilmiöistä ja psyykkisten taitojen kehittämisestä. Tietämystä urheilupsykologiasta levitetään myös lajiliitoille, seuroille, tiedeyhteisölle, oppilaitoksille, suurelle yleisölle ja poliittisille päättäjille.[8] Liikuntaryhmiä, työpaikkaliikkujia ja kuntoutujia urheilupsykologi auttaa edistämällä ja innostamalla näiden liikuntaa psyykkistä hyvinvointia painottamalla.[8]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa urheilupsykologina voi toimia ainoastaan laillistettu psykologi, jolla on riittävät tiedot ja taidot toimia urheilun parissa. Urheilupsykologeja sitoo psykologiliiton eettiset suositukset. Urheilupsykologian kentällä toimii myös eri koulutuksen saaneita psyykkisiä valmentajia tai psyykkareita. Heitä varten Suomen Urheilupsykologinen yhdistys on laatinut ammattieettiset suositukset ohjeeksi ja apuvälineeksi kaikille urheilupsykologian asiantuntijan roolissa tai psyykkisen valmennuksen parissa joko ammatikseen tai harrastuksenomaisesti toimiville.
Suomessa urheilupsykologista toimintaa järjestää ja koordinoi Suomen Urheilupsykologinen yhdistys (SUPY ry). Yhdistyksen tavoitteena on vahvistaa urheilupsykologista tietämystä, lisätä kiinnostusta psyykkisen valmennuksen mahdollisuuksiin sekä toimia osaajien verkostona. SUPY järjestää asiantuntijaseminaareja ja koulutustilaisuuksia, julkaisee Valmentaja-lehteä sekä ylläpitää luetteloa urheilupsykologian palveluja tarjoavista jäsenistään.[9]
Urheilupsykologian alalla on Suomessa käytössä kaksi Psykologiliiton Urheilupsykologian sertifiointilautakunnan myöntämää sertifikaattia. Viiden vuoden ajan voimassa olevat sertifikaatit otettiin käyttöön vuonna 2013. Psykologit voivat hakea urheilu- ja liikuntapsykologin sertifikaattia, kun taas muun soveltuvan akateemisen koulutuksen omaavat voivat hakea psyykkisen valmennuksen ja liikunta-aktiivisuuden edistämisen sertifikaattia.[10]
Suomessa voi tällä hetkellä (vuonna 2020) opiskella urheilupsykologiaa osana liikuntapsykologian maisteritason SportPro-ohjelmaa Jyväskylän yliopistossa.[11] Lisäksi Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa on mahdollista opiskella liikuntapsykologian perusopinnot.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matikka, Leena & Roos-Salmi, Martina (toim.): Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellinen seura, 2012. ISBN 978-951-8982-89-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Matikka & Roos-Salmi et al. 2012, s. 23–25.
- ↑ a b Matikka & Roos-Salmi et al. 2012, s. 30.
- ↑ a b c d e f Matikka, L., & Roos-Salmi, M. (Eds.). (2012). Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellisen Seuran.
- ↑ Horn, T. S., & Smith, A. L. (2018). Advances in sport and exercise psychology. Human Kinetics.
- ↑ a b c Driska, Andy: A brief history of sport psychology andydriska.wordpress.com. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ a b Cole, Bill: Sport Psychology: A Short History And Overview Of A Field Whose Time Has Come, And How It Can Help You In Your Sport mentalgamecoach.com. Arkistoitu 10.1.2023. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ Triplett, N. (1898). The dynamogenic factors in pacemaking and competition. The American journal of psychology, 9(4), 507-533.
- ↑ a b c d Matikka & Roos-Salmi et al. 2012, s. 42–43.
- ↑ Matikka & Roos-Salmi et al. 2012, s. 362.
- ↑ Urheilupsykologian alan sertifikaatit Psykologiliitto. Arkistoitu 12.8.2020. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ Liikuntapsykologian tutkimus ja koulutus Jyväskylän yliopisto. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ Liikuntapsykologia Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto. Viitattu 15.6.2020.