Tunisian jalkapallomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tunisia
Lempinimi Les Aigles de Carthage
(suom. Karthagon kotkat)
Liitto Tunisian jalkapalloliitto
Maanosaliitto CAF
Kenttä Stade 7 Novembre
Valmentaja Tunisia Jalel Kadri
Kapteeni Youssef Msakni
Eniten otteluita Sadok Sassi (116)
Eniten maaleja Issam Jemâa (37)
FIFAn maakoodi TUN
FIFA-ranking 41 (18.7.2024) [1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Tunisia 1 - 2 Algeria 
(Tunisia; 25. kesäkuuta 1957)

Suurin voitto

 Tunisia 7 - 0 Togo 
(Tunis, Tunisia; 7. tammikuuta 2000)
 Tunisia 7 - 0 Malawi 
(Tunis, Tunisia; 26. maaliskuuta 2005)

Suurin tappio

 Unkari 10 - 1 Tunisia 
(Unkari; 24. heinäkuuta 1960)

MM-kilpailut
Esiintymiset 6 (ensimmäiset 1978)
Paras MM-sijoitus Ensimmäinen kierros
Afrikan-mestaruuskilpailut
Esiintymiset 19 (ensimmäiset 1962)
Paras sijoitus Mestaruus 2004

Tunisian jalkapallomaajoukkue (arab. منتخب تونس لكرة القدم‎) on Tunisian jalkapalloliiton hallinnoima joukkue, joka edustaa Tunisiaa kansainvälisissä otteluissa. Tunisia on pelannut MM-kisojen lopputurnauksessa vuosina 1978, 1998, 2002, 2006 ja 2018. Tunisia voitti Afrikan-mestaruuden vuonna 2004 lopputurnauksen isäntämaana. Tätä ennen Tunisian paras sijoitus oli toinen vuosina 1965 ja 1996.

Arvokisat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1930–1958 - Ei osallistunut
  • 1962 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1966 - Jäi pois
  • 1970 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1974 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1978 - Ensimmäinen kierros
  • 1982–1994 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1998 - Ensimmäinen kierros
  • 2002 - Ensimmäinen kierros
  • 2006 - Ensimmäinen kierros
  • 2010 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2014 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2018 - Ensimmäinen kierros
  • 2022 - Ensimmäinen kierros

Afrikan mestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 

Lähihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henri Michelin aika (2002)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunisian päävalmentajaksi palkattiin saksalaisen Eckhard Krautzunin tilalle ranskalainen Henri Michel. Krautzun luotsasi maan MM-kisoihin 2002, mutta riidat maan jalkapalloliiton kanssa johtivat hänen lähtöönsä karsintojen päätteeksi heinäkuussa 2001. Marraskuussa 2001 Tunisia nimesi uudeksi valmentajakseen Michelin, joka solmi kolmen vuoden sopimuksen.[2] Hänen tehtävänään oli valmentaa Tunisiaa vuoden 2002 Afrikan mestaruuskisoissa ja vuoden 2002 MM-kisoissa. Michel ei kuitenkaan onnistunut luotsaamaan Tunisiaa jatkoon Afrikan kisoissa ja maa jäi lohkossa kolmanneksi ilman tehtyjä maaleja. Michelin sopimus oli katkolla, mutta Tunisian jalkapalloliitto ilmoitti kuukausi kisojen jälkeen valmentajan jatkavan tehtävässään.[3] Maaliskuussa 2002 Michel ilmoitti eroavansa tehtävästään ilmoitettuaan oltuaan kykenemätön työskentelemään asetettujen sääntöjen puitteissa. Lisäksi viikkoa ennen Michelin apuvalmentaja Albert Rust erotettiin tehtävästään.[4] Hänen tilalleen palkattiin Ammar Souayah ja Khemayes Laabidi.[5]

Ammar Souayah väliaikaisvalmentajana (2002)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivää myöhemmin Michelin eroamisesta Tunisian jalkapalloliitto kertoi julkistavansa uuden valmentajan 28. maaliskuuta[5], jolloin väliaikseksi ratkaisuksi he päätyivät palkkaamaan entisen apuvalmentajan korvanneet Souayah ja Laabidi.[6] Kuukautta ennen kisoja Tunisian entinen valmentaja Michel varoitti maan kärsivän kaaoksen mikäli he eivät kykenisi parantamaan peliään.[7] Lisäksi Tunisian pelintekijä Skander Souayah antoi positiivisen dopingnäytteen 27. maaliskuuta 2002 Norja -ottelun jälkeen Tunisiassa. Näytteessä hänen verestään löydettiin nandrolonia. Souayahille langetettiin kuuden kuukauden pelikielto, joka alkoi 8. toukokuuta 2002.[8] Ennen kisoja Souayahin luotsaama Tunisia koki sekä hyviä että huonoja uutisia, kun pitkään loukkaantumisista kärsineet hyökkääjät Adel Sellimi, Ziad Jaziri ja Ali Zitouni palasivat loukkaantumistaan.[9] Sen sijaan maan ykkösmaalivahti Chokri El Ouaer ilmoitti neljä viikkoa ennen kisoja lopettavansa uransa selkävaivojen vuoksi.[10] Lisäksi kolme päivää ennen avausottelua Tunisian puolustaja Emïr Mkademi joutui jättämään avausottelun väliin loukkaantumisen vuoksi.[11]

Ennen MM-kisoja Tunisia pelasi muun muassa harjoitusottelun Japanin ykkösdivisioonassa pelaavaa Cerezo Osakaa vastaan, jonka he voittivat maalein 3-0. Maaleista vastasivat puolustaja Khaled Badra ja hyökkääjät Adel Sellimi, sekä Riadh Jelassi. Se oli samalla maan ensimmäinen voitto harjoitusotteluissa ennen MM-kisoja. Tunisia oli sitä ennen hävinnyt kahdelle japanilaisseuralle, sekä Tanskalle 2-1.[12]

Itse kisat eivät sujuneet hyvin, kun Tunisia jäi historiansa aikana toisen kerran MM-kisojen lohkojumboksi. Se hävisi avausottelussa Venäjälle 2-0, pelasi tasan 1-1 Belgiaa vastaan ja hävisi lopulta viimeisen ottelunsa Japanille 0-2. Kisojen aikana Souayah sai paljon kritiikkiä puolustusvoittoisesta taktiikasta. Jopa Japania vastaan hän panosti enemmän puolustamiseen, vaikka joukkue tarvitsi voiton päästäkseen jatkoon.[13] Perusteluina Souayah piti tätä normaalina varovaisena pelaamisena vastustajaa joka pelasi kotikentällä.[14]

Heinäkuussa 2002 Souayah ilmoitti eroavansa tehtävistään vedoten huonoon terveyteensä lähettämässään kirjeessä Tunisian jalkapalloliitolle.[15] Sittemmin liitto ilmoitti hakevansa ulkomaalaista valmentajaa tulevaan isännöimäänsä Afrikan-mestaruuskisoja varten.

Roger Lemerren aika (2002–2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roger Lemerre saavutti Tunisian valmentajana Afrikan mestaruuden vuonna 2004.

Souayahin erotessa tehtävästään Youssef Zouaoui toimi hetkellisesti valmennusroolissa, luotsaten maataan vuotuisessa ystävyysottelussa Ranskaa vastaan. Ottelu päättyi 1-1. Tunisian uudeksi valmentajaksi olivat ehdolla muun muassa portugalilainen Artur Jorge, jugoslavialainen Vahid Halilhodžić, entinen Sveitsin maajoukkuetta valmentanut Gilbert Gress, sekä lopuksi liian kalliiksi todettu ranskalainen Philippe Troussier.[16] Syyskuussa 2002 Tunisian jalkapalloliitto ilmoitti viimeistelevänsä sopimuksen entisen Ranskan maajoukkueen valmentajan Roger Lemerren kanssa.[17] 25. syyskuuta 2002 Tunisian jalkapalloliitto varmisti Lemerren olevan maan uusi päävalmentaja.[18]

Ensimmäisen ottelunsa Lemerre valmensi Egyptiä vastaan 20. marraskuuta 2002, jota ennen hän ilmoitti joukkueen kokoonpanon. Suurin osa pelaajista pelasi kotimaan pääsarjassa. Lisäksi Lemerre ilmoitti suunnittelevansa harjoitusotteluita Ruotsia ja Kiinaa vastaan. Samalla hän pyrki tuomaan ranskalaissyntyisen laitapuolustajan David Jemmalin joukkueeseen[19], joka oli aikaisemmin Henri Michelin aikana kieltäytynyt maajoukkuekutsusta.

Tunisian ei tarvinnut isäntämaana käydä karsintoja vuoden 2004 Afrikan-mestaruuskisoja varten, jossa se kohtasi alkulohkossa Kongon demokraattisen tasavallan, Ruandan ja Guinean. Se voitti avausottelunsa Ruandaa vastaan maalein 2-1 ja toisen ottelunsa Kongon demokraattista tasavaltaa vastaan 3-0. Tunisia varmisti samalla jatkoon pääsynsä ennen lohkon viimeistä ottelua Guineaa vastaan. Tunisia voitti myös lohkonsa pelattuaan Guinea vastaan tasan 1-1. Puolivälierissä vastaan asettui Senegal, joka oli aikaisemmin voittanut Lemerren valmentaman Ranskan 0-1 vuoden 2002 MM-kisoissa.[20] Tunisia voitti ottelun 1-0, Jaouhar Mnarin maalilla toisella puoliajalla. Välierissä vastaan asettui Kamerunin jatkosta pudottanut Nigeria. Ottelusta tuli erittäin tasainen varsinaisen peliajan päätyttyä 1-1. Avausmaalista vastasi Nigerian Jay-Jay Okocha, joka teki maalin rangaistuspotkusta Tunisian puolustajan Karim Hagguin rikottua Nwankwo Kanuta 16-rajan sisällä. 15 minuuttia myöhemmin avausmaalista Nigerian puolustaja Seyi Olofinjana rikkoi Tunisian hyökkääjää Ziad Jazirita rangaistusalueen sisällä, jonka myötä Tunisia sai myös rangaistuspotkun. Tunisian kapteeni Khaled Badra tasoitti ottelun pilkulta 1-1. Ottelu meni lopulta rangaistuspotkukilpailuun saakka, jonka Tunisia voitti maalein 5-3.[21] Voiton myötä Tunisia selvisi loppuotteluun, jossa se kohtasi Marokon. Stade 7 Novembrella pelatussa loppuottelussa Tunisia sai hyvän alun menemällä neljän minuutin jälkeen 1-0 johtoon Mehdi Naftin keskityksen puskeneen Santosin myötä, joka teki turnauksen neljännen osumansa. Ensimmäisen puoliajan lopulla Marokko tuli tasoihin Youssouf Hadjin maalille nostosta, jonka Youssef Mokhtari puski maaliin. Toista puoliaikaa oli ehditty pelata seitsemän minuuttia, kun toinen Tunisian hyökkääjistä Jaziri vei Tunisian 2-1 johtoon. Ottelu päätyi lopulta 2-1 ja se oli samalla Tunisian ensimmäinen Afrikan-mestaruus.[22]

Seuraavaksi olivat vuorossa 2006 MM-karsinnat, jotka toimivat samalla Afrikan-mestaruuskisojen karsintoina. Tunisia hävisi yhden ottelun karsintojen aikana vieraissa Guinealle maalein 2-1. Ottelun ainoan maalin teki hyökkääjä Najeh Braham. Jännitystä riitti aina viimeiseen kierrokseen asti, kun Marokko oli pisteen päässä Tunisiasta ja voitolla jompikumpi menisi tuleviin MM-kisoihin. Ottelu päättyi lopulta 2-2 ja Tunisia voitti lohkonsa pisteen erolla Marokkoon.

Lemerrellä oli nyt vuorossa toiset Afrikan-mestaruuskilpailut ja odotukset olivat sen mukaiset voitettuaan kaksi vuotta sitten maalle sen historian ensimmäisen mestaruuden. Lemerre valmisti joukkuettaan koviin peleihin harjoitusotteluiden kautta. Niistä viimeisin ennen kisoja oli Ghanaa vastaan, jonka Tunisia onnistui voittamaan maalein 2-0. Juuri ennen kisoja Lemerre joutui korvaamaan sarjaottelussa loukkaantuneen puolustaja Karim Saidin, joka oli tärkeässä osassa viime kertaisissa Afrikan-mestaruuskisoissa. Tilalle Lemerre valitsi ranskalaissyntyisen Alaeddine Yahian, joka oli samalla kuudes pelaaja ranskalaisseurassa pelaava pelaaja. Turnaus alkoi kuitenkin vakuuttavasti Tunisian voitettua avausottelussaan Sambian maalein 4-1. Myös toisessa ottelussa vastaan asettunut Etelä-Afrikka kaatui selkein numeroin 3-0. Ottelun jälkeen Lemerre ilmaisi olleensa itsevarma Tunisian menestyvän myös näissä kisoissa. Kolmannessa ja viimeisessä lohko-ottelussa Tunisia sai vastaansa Guinean, jota vastaan Lemerre vakuutti lähtevänsä voittamaan parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Huolimatta siitä molemmat maat olivat jo varmistaneet jatkoonpääsyn. Lisäksi Lemerre kuitenkin huilautti joukkueen muutamia avainpelaajia jättämällä muun muassa hyökkääjä Santosin penkille. Tunisia lopulta hävisi Guinealla maalein 0-3, josta tunisialaismedia ei ollut mielissään. He myös kyseenalaistivat Lemerren päätöstä jättää tärkeät pelaajat penkille. Tunisia kuitenkin selvitti tiensä jatkoon lohkon toisena, jonka seurauksena vastaan asettui D-lohkon voittanut Nigeria. Edellisten kisojen tavoin varsinainen ottelu päättyi tasan 1-1 ja jatkoajan jälkeenkin voittajaa piti hakea rangaistuspotkukilpailun kautta. Tällä kertaa Nigeria oli parempi maalein 6-5. Siitä huolimatta kisojen aikana Tunisian selkeimmäksi tähdiksi lukeutuivat hyökkääjä Santos, joka teki turnauksen aikana neljä maalia, sekä keskikentän pelintekijä Selim Benachour. Turnauksen jälkeen Lemerre vakuutti joukkueen oppineen turnauksesta sen tuomat opetukset, joita hän yrittäisi käyttää hyödyksi tulevissa MM-kisoissa. Optimistisuudesta huolimatta Tunisian media oli edelleen vihoissaan tapaa peluutta kentällistä Guinea vastaan, jonka he hävisivät selkein numeroin. Lisäksi Lemerren puolustusvoittoinen pelisysteemi sai osakseen kritiikkiä. Se on valmentajan omien sanojen mukaan kuitenkin pitänyt heitä pelissä mukana.

Ennen 2006 MM-kisoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistautuminen MM-kisoihin alkoi jo helmikuussa, kun joukkueen oli määrä pelata 1. maaliskuuta 2006 ystävyysottelu Serbiaa vastaan. Lemerre onnistui myös saamaan pitkään haluamansa laitapuolustajan David Jemmalin kokoonpanoon. Lemerre joutui kuitenkin tekemään vielä muutamaa päivää ennen ottelua pieniä muutoksia pelaajalistaansa, kun keskikenttämies Adel Chedli loukkaantui. Hänet korvasi puolustaja Khaled Badra. Lisäksi mukaan otettiin kolmanneksi maalivahdiksi Adel Nefzi. Itse ottelu päättyi lopulta niukkaan 1-0 tappioon, eikä Lemerre ollut yllättynyt Serbien esitykseen. Hän kuitenkin myönsi joukkueen tehneen virheen pelatessaan liian useasti korkeita palloja, kun olisi mieluummin pitänyt pelata lyhytsyöttöpeliä. Lemerre kertoi myös olleensa tyytyväinen uuteen tulokkaaseen Jemmaliin maajokkueessa, sekä Yahiaan joka pelasi poikkeuksellisesti hänelle oudolla paikalla vasempana laitapuolustajana. Tunisian jalkapalloliitto vahvisti kaksi viikkoa myöhemmin suunnittelevansa järjestää lisää harjoitusotteluita. Ehdokkaina olivat Kroatia, Yhdysvallat ja Iran. Ajankohdaksi oli suunniteltu 27. toukokuuta ja 2. tai 3. kesäkuuta, sekä Saksassa pelattava harjoitusottelu Irania vastaan 7. kesäkuuta. Huhtikuussa 2006 Lemerre yritti saada joukkueen vahvuuteen ranskalaissyntyisen Nabil Taïderin, mutta FIFA:n asettamien sääntöjen mukaan hänet olisi pitänyt valita Tunisian maajoukkueeseen ennen 21-vuotispäiväänsä. Liitto ilmoitti myös kuun lopulla järjestävänsä pienimuotoisen turnauksen ennen MM-kisoja, johon osallistuvat Valko-Venäjä, Libya ja Uruguay. Turnaus oli määrä pelata 30. toukokuuta - 2. kesäkuuta välisenä aikana.[23] Lisäksi turnauksen jälkeen oli suunnitteilla pelata harjoitusottelut Saksaa ja Kuwaitia vastaan 5. ja 7. kesäkuuta.

Toukokuussa Lemerre vei joukkueensa Sveitsiin harjoitusleirille, jossa he pelasivat harjoitusotteluita Sveitsin alasarjaseuroja vastaan.[24] Ensimmäisessä ottelussa Tunisia voitti FC Serrièresin 2-0, maaleista vastasivat puolustajat Karim Haggui ja Allaedine Yahia. Toinen ottelu päätyi myös voittoon Columbieria vastaan maalein 4-0.[25] Joukkueen palattua takaisin kotimaahansa sillä oli vuorossa järjestämänsä LG Cup, jossa ensimmäiseksi vastaan asettui Valko-Venäjä. Ottelu päättyi voitokkaasti 3-0. Loppuottelussa vastaan asettui Uruguay, jolle Tunisia hävisi lopulta rangaistuspotkukilpailun jälkeen 1-3, varsinaisella peliajalla ei nähty maaleja.

Lemerren tyypillinen (valkoinen) systeemi 4-5-1.

MM-kisat 2006

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 MM-kisat alkoivat Tunisian osalta 14. kesäkuuta Saudi-Arabiaa vastaan, jota vastaan Lemerre käytti 4-4-2 systeemiä. Huomiota herätti erityisesti Tunisian tehokkaimman hyökkääjän Santosin loukkaantuminen ennen kisoja, mutta mies oli siitä huolimatta otettu mukaan MM-kisamiehistöön. Toinen oli avausottelussa hieman huomiota herättänyt Jemmalin pelipaikka, joka on normaalisti ollut oikea laitapuolustajan rooli, mutta koska vuosia kyseisellä paikalla pelannut Hatem Trabelsi oli joukkueen vahvuudessa meni paikka hänelle. Kärjessä pelasivat ensimmäistä arvokisaansa viettävä Yassine Chikhaoui, sekä toisen kerran MM-kisoissa pelaava Ziad Jaziri. Ennen ottelua Lemerren valmentama Tunisia oli ennakon mukaan vahvempi kuin Saudi-Arabia, mutta toisin kävi. Vaikka Tunisia meni 1-0 johtoon Jazirin maalilla, Saudi-Arabia onnistui nousemaan 1-2 johtoon. Tunisia kykeni vasta ottelun lisäajalla tekemään 2-2 tasoitus maalin Jazirin syötöstä, jonka puolustaja Radhi Jaidi puski maaliin. Ottelun jälkeen Lemerre oli pettynyt tulokseen.[26] Toisessa ottelussa Tunisia kohtasi vahvasti turnauksen aloittaneen Espanjan, joka voitti Ukrainan 4-0. Lemerre otti käyttöönsä tyypillisen puolustusvoittoisen pelisysteemin 4-5-1, jossa yksinäisenä kärkenä toimi Jaziri. Poikkeyksellisesti avausottelussa vasempana laitapuolustajana pelannut Jemmali oli korvattu Anis Ayarilla. Tunisia aloitti ottelun vahvasti menemällä 8 minuutin kohdalla 0-1 johtoon Mnarin maalilla. Espanja tuli kuitenkin tasoin toisella puoliajalla, kun Raúl laittoi Ali Boumnijelin torjunnasta tulleen irtopallon maaliin. Viisi minuuttia myöhemmin Fernando Torres vei Espanjan 2-1 johtoon ja lopuksi 90 minuutin kohdalla rangaistuspotkusta 3-1 voittoon. Lemerre ei ollut vieläkään tyytyväinen tulokseen vaikka piti taktiikkaansa hyvänä, mutta yhden virheen vuoksi Espanja sai tasoitusmaalin aikaan. Lemerre vakuutti myös että Tunisian on voitettava viimeinen ottelu Ukrainaa vastaan mikäli mielii jatkoon.[27] Ukrainaa vastaan Lemerre palasi takaisin 4-4-2 systeemiin ja tällä kertaa Jazirin kärkiparina pelasi Hamed Namouchi, joka ottelun aikana kuitenkin vajosi keskikenttämiehen rooliin, jonka myötä Tunisia käytti jälleen 4-5-1 systeemiä. Ottelu oli pitkään 0-0, mutta ottelun luonne muuttui kun Tunisian hyökkääjä Jaziri sai ottelussa jo toisen varoituksen ja hänet ajettiin ulos. Yllätykseksi Lemerre ei nostanut ketään hyökkääjäksi vaan pelasi yli puolituntia ilman hyökkääjää. Lisäksi noin 70 minuutin kohdalla ottelun tuomari Carlos Amarilla vihelsi kyseenalaisen rangaistuspotkun, jonka Andri Ševtšenko laittoi maaliin. Lemerre reagoi vasta 79 minuutin kohdalla kun hän vaihtoi Santosin ja Ben Saadan kentälle. Santosilla oli ottelussa kaksi tekopaikkaa mutta mies ei onnistunut tekemään maalia. Ottelu päättyi lopulta 1-0 ja samalla päättyi Tunisian taival MM-kisoissa. Lemerre kertoi ottelun jälkeen jakavansa pettymyksen tunisialaisten kannattajien kanssa, mutta elämä jatkuu. Heidän on nyt vain keskityttävä seuraaviin Afrikan- ja maailmanmestaruuskisoihin.[28] Tunisian media ja kannattavat kuitenkin kritisoivat Lemerren suoritusta kisojen aikana liian varovaiseksi, sekä erityisti puolustusvoittoisesta pelisysteemistä. Lisää keskustelua herätti Trabelsin ilmoitus lopettaa maajoukkueuransa.[29]

Afrikan-mestaruuskilpailut 2008

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemerre jatkoi sopimuksensa loppuun asti luotsaten Tunisiaa vielä vuoden 2008 Afrikan-kisoissa. Urakka alkoi heti MM-kisojen jälkeen 3. syyskuuta 2006, jolloin Tunisia kohtasi vierasottelussa Mauritiusin. Ottelu päättyi 0-0, eikä toinen karsintaottelu Sudania vastaan ollut tuloksellisesti, kuin hieman parempi. Tunisia voitti ottelun 1-0 Richard Gastin Ladon omalla maalilla ottelun loppuhetkillä. Vasta seuraavan vuoden puolella maaliskuussa 2007 Tunisia otti selkeän 0-3 voiton jo ennakkoon heikompaa Seychellejä vastaan. Myös maiden seuraava kohtaaminen oli yhtä murskaavaa Tunisian voittaessa Seychellit 4-0. 16. kesäkuuta 2007 Tunisia kohtasi vielä toiseksi viimeisessä ottelussa Mauritiusin, jonka se voitti 2-0. Tunisia johti karsintalohkoaan pisteen erolla Sudaniin, jota vastaan se pelasi viimeisen karsintaottelunsa vieraskentällä. Ennen viimeistä ottelua Tunisian jalkapalloliitto oli harkitsemassa palkata brasilialaisen Jorvan Vieiran uudeksi valmentajaksi, joka johdatti Irakin vuoden 2007 Aasian mestariksi.[30] Sopimus ei kuitenkaan koskaan toteutunut ja Lemerre jatkoi sopimuksensa loppuun. Viimeisessä Afrikan-mestaruuskarsinta ottelussa 9. syyskuuta 2007 Tunisia kuitenkin kärsi niukan 3-2 tappion ja jäi karsintalohkon toiseksi. Siitä huolimatta se selvitti tiensä Afrikan-kisoihin.

Kisoissa Tunisian lohkossa pelasivat Senegal, Etelä-Afrikka ja Angola. Se pelasi avausottelussaan tasan 2-2 Senegalia vastaan, mutta onnistui voittamaan Etelä-Afrikan maalein 3-1. Ottelun aikana sankariksi nousi kaksi maalia tehnyt Santos, josta tuli samalla Tunisian kaikkien aikojen paras maalintekijä. Viimeisessä ottelussa se kohtasi Angolan, joka oli Tunisian tavoin lähestulkoon varmistanut jatkopaikan neljän pisteen turvin. Ottelu päättyi 0-0 ja Tunisia voitti samalla lohkonsa. Puolivälierissä vastaan asettui Kamerun, jota vastaan ottelu venyi aina jatkoajalle. Varsinaisen peliajan päättyessä 2-2 Kamerunin M'bia teki jatkoajalla Kamerunin voittomaalin.

Viimeiset hetket

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen jälkeen Tunisian jalkapalloliiton puheenjohtaja Tahar Sioud keskuteli valmentaja Lemerren kanssa tämän jatkosta maajoukkueen luotsina. Kaksi päivää myöhemmin ilmoitettiin Lemerren jatkavan Tunisian valmentajana kesäkuun loppuun asti. Tämä tarkoitti sitä että Lemerre valmentaisi hetken aikaa Tunisiaa vuoden 2010 MM-kisojen karsinnoissa. Hän aloitti kesäkuussa alkavien karsintojen valmistelun maaliskuussa voittamalla harjoitusottelussa Norsunluurannikon maalein 2-0. Maaleista vastasivat Tijani Belaid ja Radhouène Felhi. Ennen karsintojen alkamista Tunisian jalkapalloliitto neuvotteli huhtikuussa 2008 Bertrand Marchandin ja myöhemmin Jacques Santinin kanssa, mutta kumpikaan ei saanut solmittua haluamaansa sopimusta Tunisian jalkapalloliiton kanssa. Sen sijaan liitto nimitti portugalilaisen Humberto Coelhon uudeksi päävalmentajaksi 3. kesäkuuta 2008.[31] Ennen nimittämistä Lemerre valmensi Tunisiaa viimeisen kerran maan MM-karsintojen neljännessä ottelussa Burkina Fasoa vastaan, joka päättyi 2-1 voittoon kotikentällä.

Humberto Coelhon aika (2008–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. kesäkuuta 2008 Tunisian päävalmentajaksi nimitetty Humberto Coelho nosti lehdistötilaisuudessaan esille tärkeyden tuoda media lähemmäksi maajoukkuetta ja puhua avoimemmin pelaajien valinnoista ja taktiikoista. Hän kertoi samalla käyttävänsä 4-3-3 ja 4-4-2 systeemejä riippuen vastustajasta. Coelho otti valmennus vastuun Lemerren jätettyä maajoukkueen 21. kesäkuuta 2008.

Tunisian karsinnat jatkuivat syyskuussa Coelhon johdolla tasapelin merkeissä, kun maa pelasi 0–0 tasapelin Burkina Fasoa vastaan. 11. lokakuuta 2008 Tunisia pelasi Afrikan MM-karsintojen toisen kierroksen viimeisen ottelun Seychellejä vastaan kotonaan. Tunisia voitti ottelun maalein 5–0. Maaleista vastasivat Hichem Essifi kahdesti ja kerran Yassin Mikari, Saber Ben Frej ja Fahid Ben Khalfallah. Tunisia selvitti myös tiensä viimeiselle karsintakierrokselle lohkokakkosena 13 pisteellä, kun lohkon voittanut Burkina Faso keräsi 3 pistettä enemmän.

Alankomaita vastaan käyty harjoitusottelu päättyi tasan 1–1.

Tunisia arvottiin B-lohkoon, jossa se sai vastaansa Nigerian, Mosambikin ja Kenian. Coelho hieman yllättäen siirtyi kuitenkin enemmän puolustus voittoisempaan systeemiin, toisin kuin hän oli luvannut ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan. Tunisia pelasi ennen karsintojen alkua harjoitusottelun Alankomaita vastaan 11. helmikuuta 2009, jossa se pelasi hieman yllättäen 1–1 tasapelin. Alankomaat meni 0–1 johtoon ottelun 61 minuutilla Klaas-Jan Huntelaarin maalilla. Ottelua ehti kulua kuitenkin kuusi minuuttia, kun toista maaotteluaan pelannut Jamel Saihi tasoitti ottelun kaukolaukauksellaan, joka yllätti Alankomaiden maalivahdin Maarten Stekelenburgin.

Tunisia avasi karsinnat 28. maaliskuuta 2009 voitokkaasti kukistamalla avausottelussaan Kenian vieraskentällä maalein 1–2. Ottelussa Tunisia siirtyi kuuden minuutin kohdalla 0–1 johtoon kulman jälkitilanteesta Ammar Jemalin maalilla. Ottelun ratkaisu meni loppuhetkille, kun aluksi Kenia nousi tasoihin 70 minuutin kohdalla Dennis Oliechin maalilla. Vain kaksi minuuttia myöhemmin Tunisia nousi takaisin johtoon Issam Jemaan maalilla, joka jäi lopulta ottelun ratkaisuksi.

Seuraavan karsintaottelun ollessa kesäkuun alussa järjesti Coelho harjoitusottelun Sudania vastaan 28. toukokuuta 2009. Ottelu päättyi Tunisian 4–0 voittoon kotikentällä. Ensimmäinen puoliaika päättyi 3–0, jonka maaleista vastivat Oussama Darragi, Amine Chermiti ja Radhi Jaidi. Toista puoliaikaa oli pelattu kymmenin minuuttia, kun puolustaja Radhouene Felhi teki ottelun loppunumeroiksi 4–0.

6. kesäkuuta 2009 Tunisia pelasi karsintojen toisen ottelunsa Mosambikia vastaan. Ottelu päättyi toistamiseen voitokkaasti maalein 2–0. Avausmaalista vastasi Wissem Ben Yahia rangaistuspotkusta 21 minuutin kohdalla, kun kaksi minuuttia aikaisemmin Mosambikin maalivahti João Rafael Kapango kaatoi rangaistusalueella Sami Allaguin. Ottelun toinen maali nähtiin aivan loppu minuuteilla, kun vaihdosta loukkaantuneen Lassad Nouiouin tilalle tullut Oussama Darragi laukoi pallon alanurkkaan noin 27 metristä.[32] Kolmas ottelu käytiin 20. kesäkuuta 2009 ja edellisten tapaan Tunisian kotikentällä, jonne se sai vastaansa oman karsintalohkon voittajasuosikin Nigerian. Tunisia johti lohkoaan kahden kierroksen jälkeen täydellä pistepotilla, kun taas Nigeria oli keränyt kahdessa ottelussa neljä pistettä pelattuaan avausottelussaan Mosambikia vastaan tasapelin. Coelho halusi välttää riskejä ja peluutti joukkuettaan puolustusvoittoisesti. Ainoana kärkenä pelasi Issam Jemaa. Ottelu päättyi lopulta 0–0 kummankin joukkueen ollessa haluttomia lähtemään hyökkäyksiin. Karsintojen puolen välin jälkeen Tunisia johti lohkoaan seitsemällä pisteellä, kun pahin kilpailija Nigeria oli toisena viidellä pisteellä.

Oussama Darragi nousi ratkaisevaan rooliin karsintojen aikana.

Karsintojen viimeinen puolisko jatkui noin kolmen kuukauden päästä syksyllä Nigeriaa vastaan. Tällä välin Tunisia pelasi 12. elokuuta 2009 harjoitusottelun Norsunluurannikkoa vastaan. Nabil Taïder sai uuden kutsun Tunisian maajoukkueeseen[33], kun aikaisemmin Lemerren aikana hän ei ollut edustuskelpoinen FIFAn sääntöjen mukaan. Ottelu päättyi edellisen tapaan tasan 0–0. Ottelussa nähtiin kuitenkin suora punainen kortti Norsunluurannikon puolelta, ottelun 84. minuutin kohdalla.

6. syyskuuta 2009 karsintojen neljäs ottelu käytiin Nigeriassa Abuja Stadionilla. Ottelu oli jo ennestään ratkaisevassa roolissa joukkueiden piste-eron ollessa kaksi pistettä. Voittajalla olisi etulyönti asema kahdelle viimeiselle kierrokselle. Voitolla Tunisia olisi kasvattanut pistejohtoaan viiteen. Coelho ryhmitti joukkueensa edellisen karsintaottelun tapaan puolustusvoittoiseksi peluutettuaan 4-5-1 systeemiä. Ottelu sai Tunisian kannalta huonon alun, kun Nigerian laitahyökkääjä Peter Odemwingie vei maansa 1–0 johtoon 24 minuutin kohdalla. Minuuttia myöhemmin Tunisia nousi tasoihin, kun puolustava keskikenttäpelaaja Nabil Taïder teki maajoukkueuransa ensimmäisen maalinsa noin 25 metristä. Ottelu rauhoittui ensimmäisen puoliajan loppua kohden kahdesta keltaisesta kortista huolimatta. Myös toisen puoliajan tilanteet olivat vähissä, kunnes vaihdosta kentälle tullut Michael Eneramo vei Nigerian 2–1 johtoon. Tunisian valmentaja Coelho päätti vielä vaihtaa Darragin kentälle ottelun viimeisille minuuteille. Vaihto myös kannatti, kun 89 minuutin kohdalla karsintojen aikana maansa tunnettavuuteen noussut Darragi tasoitti Haythem Mrabetin syötöstä ottelun loppunumeroiksi 2–2.

Noin kuukautta myöhemmin Coelho julkisti lokakuun suunnitelmansa pelata karsintaottelun lisäksi harjoitusottelun Saudi-Arabiaa vastaan 14. lokakuuta 2009. Hän nimesi myös antamassaan lehdistötilaisuudessa molempien otteluiden pelaajaluettelon.[34]

11. lokakuuta 2009 Tunisia kohtasi viidennessä karsintaottelussaan Kenian, jonka se voitti karsintojen alussa vieraskentällä maalein 1–2. Stade 7 Novembressa käyty ottelu sai nopean ratkaisun, kun noin minuutin jälkeen Tunisian hyökkääjä Issam Jemâa puski maansa 1–0 johtoon. Maali jäi myös ottelun ainoaksi, jolla Tunisia myös säilytti lohkon kärkipaikan. Muutamaa päivää myöhemmin Coelhon luotsaama Tunisia pelasi harjoitusottelun Saudi-Arabiaa vastaan. Coelho halusi kokeilla uusia pelaajia ennen viimeistä karsintaottelua Mosambikia vastaan. Muun muassa loukkaantumisista kärsinyt Lassad pääsi ottelussa avauskokoonpanoon, mutta joutui väistymään toisella puoliajalla. Ottelu ei Tunisian kannalta esittänyt positiivia elkeitä, kun kahden minuutin kohdalla vierasjoukkue meni kulmapotkusta 0–1 johtoon Nasser al-Shamranin maalilla. Tämä jäi myös ottelun ainoaksi maaliksi, eikä Lassadin tilalle vaihdettu Jemaa saanut hyökkäyspäässä maalipaikkoja.

Afrikan MM-karsintaottelun viimeinen kierros käytiin 14. marraskuuta 2009, jossa Tunisia kohtasi oman lohkonsa kolmantena olleen Mosambikin vieraskentällä. Tunisia johti lohkoaan kahden pisteen erolla Nigeriaan, jonka oli voitettava ottelunsa kisapaikan saamiseksi. Tunisialle riitti sen sijaan vähintään tasapeli MM-kisoihin pääsyä varten. Ennen ottelua Tunisian valmentaja Coelho oli lehdistön ja kannattajien yllätykseksi jättänyt vaihtopenkille karsinnoissa tärkeään rooliin nousseen Oussama Darragin. Ottelun ensimmäinen puoliaika päättyi 0–0, kun samaan aikaan käyty lohkon toinen pari Kenia–Nigeria päättyi kotijoukkueen 1–0 johdossa. Jännitys kisapaikasta alkoi 60 minuutin jälkeen, kun Coelho sai tiedon Nigerian menneen 1–2 johtoon kolmessa minuutissa. Hän ei kuitenkaan muuttanut joukkueensa peluutusta vaan tarkasteli ottelun kulkua. Tunisian jatkopaikka alkoi näyttää melko varmalta Kenan tasoittaessa pelin 2-2. Neljä minuuttia myöhemmin Tunisian passiivisuus kuitenkin kostautui, kun Mosambik siirtyi 1–0 johtoon. Samalla minuutilla myös Nigeria siirtyi omassa pelissään 2–3 johtoon. Coelho yritti vielä viisi minuuttia ennen loppua hakea ratkaisua vaihtamalla muun muassa Oussama Darragin kentälle. Tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja Tunisia hävisi viimeisen ja samalla ratkaisevan karsintaottelun Mosambikille maalein 1–0.[35] Ottelun jälkeen valmentaja Coelho syytti tappiostaan tekonurmea ja kuumuutta, joka koitui fyysisesti liian raskaaksi. Myös Tunisian kapteeni Karim Haggui myönsi joukkueen kärsineen kuumuudesta, joka koetteli pelaajien fyysisyyttä.[36] Tunisia jäi myös tappion myötä lohkonsa toiseksi pisteen erolla Nigeriaan, joka matkasi vuoden 2010 MM-kisoihin. Tunisia kuitenkin selvisi tuleviin Afrikan mestaruuskilpailuihin, MM-karsintojen ollessa samalla myös karsinnat Afrikan kisoihin, jossa lohkon kolme parasta selvisi kisoihin.

Neljä päivää myöhemmin Tunisian jalkapalloliitto antoi potkut Humberto Coelholle ja nimesi samalla Faouzi Benzartin uudeksi päävalmentajaksi.[37]

Joukkue Afrikan-mestaruuskilpailuissa 2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaaja Joukkue Ottelut Maalit
Maalivahdit
Aymen Mathlouthi Tunisia ES Sahel 31 0
Rami Jridi Tunisia Stade Tunisien 4 0
Moez Ben Chérifa Tunisia Espérance 0 0
Puolustajat
Karim Haggui Saksa Hannover 96 79 6
Ammar Jemal Tunisia ES Sahel 22 4
Anis Boussaïdi Ukraina Tavrija Simferopol 53 2
Aymen Abdennour Ranska Toulouse 10 1
Bilel Ifa Tunisia Club Africain 11 0
Khalil Chemmam Tunisia Espérance 10 0
Keskikenttäpelaajat
Adel Chedli Tunisia ES Sahel 57 5
Oussama Darragi Tunisia Espérance 26 6
Khaled Korbi Tunisia Espérance 23 1
Hocine Ragued Turkki Karabükspor 31 1
Yassine Chikhaoui Sveitsi FC Zürich 24 3
Youssef Msakni Tunisia Espérance 10 1
Wissem Ben Yahia Turkki Mersin Idman Yurdu 24 2
Majdi Traoui Tunisia Espérance 31 4
Zouhaier Dhaouadi Tunisia Club Africain 22 2
Jamel Saihi Ranska Montpellier 6 1
Hyökkääjät
Amine Chermiti Sveitsi Zürich 31 6
Issam Jemâa Ranska AJ Auxerre 59 26
Saber Khlifa Ranska Évian TGFC 5 2
Sami Allagui Saksa Mainz 18 5

Kuuluisia pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000-luku

Vuosina 1978–1998 käytetty logo.

Tilastoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten otteluita maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 26. marraskuuta 2022:

# Nimi Ura Ottelut
1 Sadok Sassi 1964–1978 110
2 Tarak Dhiab 1975–1990 107
3 Radhi Jaïdi 1996–2009 105
4 Chokri El Ouaer 1993–2002 101
5 Khaled Badra 1995–2006 97
6 Kaies Ghodhbane 1995–2006 95
7 Youssef Msakni 2010– 90
8 Karim Haggui 2003–2013 89
9 Karim Haggui 2003–2013 89
10 Mohamed Ali Mahjoubi 1988–1995 82

Parhaat maalintekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 26. marraskuuta 2022:

# Pelaaja Ura Maalit (Ottelut) Maali/peli
1 Issam Jemâa 2005–2014 37 (84) 0.44
2 Wahbi Khazri 2013– 24 (72) 0.33
3 Santos 2004–2008 21 (39) 0.54
4 Adel Sellimi 1993–2002 20 (71) 0.28
5 Ezzedine Chakroun 1967–1974 19 (40) 0.48
6 Mohamed Ali Mahjoubi 1988–1995 18 (82) 0.22
7 Zoubaïer Baya 1994–2002 18 (81) 0.22
8 Faouzi Rouissi 1990–1999 17 (42) 0.40
= Mohamed Salah Jedidi 1962–1968 17 (32) 0.53
= Faouzi Rouissi 1990–1999 17 (42) 0.40
= Youssef Msakni 2010– 17 (90) 0.19

Päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodet Valmentaja Saavutus
2022– Tunisia Jalel Kadri Kirin cup: Mestaruus
2022 MM-kilpailut: 1. kierros
2019–2022 Tunisia Mondher Kebaier 2021 AM-kilpailut: Puolivälierä
FIFA Arab Cup: Toinen
2018–2019 Ranska Alain Giresse 2019 AM-kilpailut: 4. sija
2018 Tunisia Faouzi Benzarti (väliaikainen)
2017–2018 Tunisia Nabil Maaloul 2018 MM-kilpailut: 1. kierros
2015–2017 Puola Henryk Kasperczak 2017 AM-kilpailut: Puolivälierä
2014–2015 Belgia Georges Leekens 2015 AM-kilpailut: Puolivälierä
2013–2014 Tunisia Nizar Khanfir (väliaikainen)
2013 Alankomaat Ruud Krol (väliaikainen)
2013 Tunisia Nabil Maaloul
2011–2013 Tunisia Sami Trabelsi 2012 AM-kilpailut: Puolivälierä
2013 AM-kilpailut: 1. kierros
2011 Tunisia Ammar Souayah (väliaikainen)
2010 Ranska Bertrand Marchand
2010 Tunisia Sami Trabelsi (väliaikainen)
2009–2010 Tunisia Faouzi Benzarti 2010 AM-kilpailut: 1. kierros
2008–2009 Portugali Humberto Coelho
2002–2008 Ranska Roger Lemerre 2004 Afrikan–mestaruus
2006 AM-kilpailut: Puolivälierä
2006 MM-kilpailut: 1. kierros
2008 AM-kilpailut: Puolivälierä
2002 Tunisia Youssef Zouaoui (väliaikainen)
2002 Tunisia Ammar Souayah 2002 MM-kilpailut: 1. kierros
2001–2002 Ranska Henri Michel 2002 AM-kilpailut: 1. kierros
2001 Saksa Eckhard Krautzun
1998–2001 Italia Francesco Scoglio 2000 AM-kilpailut: Neljäs
1998 Tunisia Ali Sellimi (väliaikainen)
1994–1998 Puola Henryk Kasperczak 1996 AM-kilpailut: Toinen
1998 AM-kilpailut: Puolivälierä
1998 MM-kilpailut: 1. kierros
1994 Tunisia Faouzi Benzarti (väliaikainen)
1993–1994 Tunisia Youssef Zouaoui 1994 AM-kilpailut: 1. kierros
1990–1993 Tunisia Mrad Mahjoub
1989 Puola Antoni Piechniczek
1988–1989 Tunisia Mokhtar Tlili
1988 Puola Antoni Piechniczek
1987–1988 Tunisia Taoufik Ben Othmane
1986–1987 Ranska Jean Vincent
1984–1986 Tunisia Youssef Zouaoui
1981–1983 Puola Ryszard Kulesza 1982 AM-kilpailut: 1. kierros
1980–1981 Tunisia Ameur Hizem
1979–1980 Tunisia Hmid Dhib
1978–1979 Tunisia Ameur Hizem
1975–1978 Tunisia Abdelmajid Chétali 1978 AM-kilpailut: Neljäs
1978 MM-kilpailut: 1. kierros
1974–1975 Unkari André Nagy
1970–1974 Tunisia Ameur Hizem 1973 Palestiinan cup: Mestaruus
1969 Jugoslavia Beogovie Sereta
1968–1969 Jugoslavia Rado Rodcijic
1965–1968 Tunisia Mokhtar Ben Nacef 1965 AM-kilpailut: Toinen
1963–1965 Ranska André Gérard
1961–1963 Jugoslavia Franck Matosic 1962 AM-kilpailut: Kolmas
1963 Arabian–mestaruus
1960–1961 Jugoslavia Milan Kristic
1957–1960 Tunisia Hachemi Chérif
1956–1957 Tunisia Rachid Turki

[38]

Paidanvalmistajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajanjakso Paidan valmistaja
197?–1992 Adidas
1994–1998 Lotto
2000–2001 Uhlsport
2002–2010 Puma
2010–2016 Burrda
2016–2018 Uhlsport
2019– Kappa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Michel signs 3 year Tunisia deal BBC Sport 10.11.2001 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  3. ↑ Tunisia retain Michel BBC Sport 16.2.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  4. ↑ Tunisia's coach resigns BBC Sport 25.3.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  5. ↑ a b Tunisia to name new coach BBC Sport 26.3.2002. Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  6. ↑ Joint coaches for Tunisia BBC Sport 30.3.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  7. ↑ Michel warns of disaster BBC Sport 25.5.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  8. ↑ Tunisialaisfutari pelikieltoon dopingin takia MTV3. 24.07.2002. Viitattu 21.11.2009. (suomeksi)
  9. ↑ Sand to signal Danish intent BBC Sport 25.5.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  10. ↑ Bad back forces El Ouaer out 2.5.2002. BBC Sport. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Tunisia lose defender for key tie BBC Sport 2.6.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  12. ↑ Victory boost for Tunisia BBC Sport 30.5.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  13. ↑ Africa's disgrace BBC Sport 17.6.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  14. ↑ Tunisia look to the future BBC Sport 14.6.2002 Viitattu 21.11.2009 (englanniksi)
  15. ↑ Tunisia coach Souayah resigns BBC Sport 26.7.2002 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  16. ↑ Tunisia set to announce new coach BBC Sport 26.8.2002 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  17. ↑ Lemerre heads to Tunisia BBC Sport 19.9.2002 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  18. ↑ Lemerre confirmed as Tunisia boss BBC Sport 25.9.2002 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  19. ↑ Lemerre announces Tunisia squad BBC Sport 11.11.2002 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  20. ↑ Lemerre faces Senegal again 4.2.2004 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  21. ↑ Lemerre praises players BBC Sport 11.2.2004 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  22. ↑ Tunisia win Cup of Nations BBC Sport 14.2.2004 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  23. ↑ Tunisia organises friendly international tournament ahead of World Cup finals Magharebia 30.4.2006 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  24. ↑ Tunisia's World Cup team arrives for practice in Switzerland Magharebia 18.5.2006 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  25. ↑ Tunisian national team defeats Swiss club Colombière in friendly Magharebia 28.5.2006 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  26. ↑ Lemerre fuming despite late draw BBC Sport 14.6.2006 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  27. ↑ Lemerre reflects on Spain error BBC Sport 19.6.2006 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  28. ↑ Lemerre remains upbeat after exit BBC Sport 23.6.2006 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  29. ↑ Trabelsi quits Tunisia BBC Sport 24.6.2006 Viitattu 22.11.2009 (englanniksi)
  30. ↑ Jorvan Vieira très convoité lequipe.fr 3.8.2007 Viitattu 23.12.2009 (ranskaksi)
  31. ↑ Humberto Coelho named coach of Tunisia Reuters UK. 3.6.2008. Arkistoitu 11.12.2012. Viitattu 19.10.2008. (englanniksi)
  32. ↑ Tunisia Overcome Mozambique To Maintain Group Lead Goal.com 6.6.2009 Viitattu 28.1.2011 (englanniksi)
  33. ↑ Tunisie - Côte d'Ivoire : Liste des convoqués (Arkistoitu – Internet Archive) Infosfoot 4.8.2009 Viitattu 28.1.2011 (ranskaksi)
  34. ↑ Tunisia Names Roster For Kenya Qualifier And Saudi Arabia Friendly Goal.com 2.10.2009 Viitattu 28.1.2011 (englanniksi)
  35. ↑ Tunisia/Mozambique: 2010 Football World Cup - Tunisia Loses 1-0 Against Mozambique All Africa 14.11.2009 Viitattu 28.1.2011 (englanniksi)
  36. ↑ Tunisia blame pitch and heat BBC 15.11.2009 Viitattu 28.1.2011 (englanniksi)
  37. ↑ Tunisia coach loses his job BBC 18.11.2009 Viitattu 28.1.2011 (englanniksi)
  38. ↑ LISTE DES ENTRAÎNEURS NATIONAUX (1956 - 2008) (Arkistoitu – Internet Archive) FTF.org Viitattu 18.11.2009 (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunisian jalkapallo
Miesten sarjat:

Ligue 1 • Ligue 2 • Ligue 3 • Ligue Amateur 4 • Tunisian jalkapalloliiga (1921–1957)

Miesten cupit:

Tunisian cup • Liigacup (1999–2007) • Supercup (1993–2001)

Maajoukkueet:

Tunisian maajoukkue • Tunisian A' maajoukkue • Tunisian olympiajoukkue • Tunisian alle 20-vuotiaiden maajoukkue • Tunisian alle 17-vuotiaiden maajoukkue • Tunisian naisten maajoukkue

Liitot:

Tunisian jalkapalloliitto

Palkinnot:

Kultainen pallo

CAF:n maajoukkueet
 Algeria  Angola  Benin  Botswana  Burkina Faso  Burundi  Djibouti  Egypti
 Eritrea  Etelä-Afrikka  Etelä-Sudan  Etiopia  Gabon  Gambia  Ghana  Guinea
 Guinea-Bissau  Kamerun  Kap Verde  Kenia  Keski-Afrikan tasavalta  Komorit  Kongon demokraattinen tasavalta  Kongon tasavalta
 Lesotho  Liberia  Libya  Madagaskar  Malawi  Mali  Marokko  Mauritania
 Mauritius  Mosambik  Namibia  Niger  Nigeria  Norsunluurannikko  Päiväntasaajan Guinea  Ruanda
 Sambia  São Tomé ja Príncipe  Senegal  Seychellit  Sierra Leone  Somalia  Sudan  Swazimaa
 Tansania  Togo  Tšad  Tunisia  Uganda  Zimbabwe
Jalkapallon afrikanmestarit
1957  Egypti 1959  Yhdistynyt arabitasavalta 1962  Etiopia 1963  Ghana 1965  Ghana 1968  Kongo-Kinshasa
1970  Sudan 1972  Kongo 1974  Zaire 1976  Marokko 1978  Ghana 1980  Nigeria
1982  Ghana 1984  Kamerun 1986  Egypti 1988  Kamerun 1990  Algeria 1992  Norsunluurannikko
1994  Nigeria 1996  Etelä-Afrikka 1998  Egypti 2000  Kamerun 2002  Kamerun 2004  Tunisia
2006  Egypti 2008  Egypti 2010  Egypti 2012  Sambia 2013  Nigeria 2015  Norsunluurannikko
2017  Kamerun 2019 2021 2023 2025
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tunisian_jalkapallomaajoukkue&oldid=22687467”