Teuvo Aura

Teuvo Aura
Teuvo Aura vuonna 1972.
Suomen pääministeri
Auran I hallitus 14.5.1970–15.7.1970 Auran II hallitus 29.10.1971–23.2.1972
Edeltäjä	Mauno Koivisto Ahti Karjalainen
Seuraaja	Ahti Karjalainen Rafael Paasio
Suomen sisäasiainministeri
Sukselaisen I hallitus 2.9.1957–29.11.1957
Edeltäjä	Harras Kyttä
Seuraaja	Urho Kiukas
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Kekkosen I hallitus 30.9.1950–17.1.1951 Kekkosen IV hallitus 9.7.1953–17.11.1953 Tuomiojan hallitus 17.11.1953–5.5.1954
Edeltäjä	Sakari Tuomioja Penna Tervo
Seuraaja	Penna Tervo Penna Tervo
Suomen oikeusministeri
Kekkosen II hallitus 17.1.1951–20.9.1951
Edeltäjä	Heikki Kannisto
Seuraaja	Urho Kekkonen
Helsingin kaupunginjohtaja
1968–1978
Edeltäjä	Lauri Aho
Seuraaja	Raimo Ilaskivi
Henkilötiedot
Syntynyt	28. joulukuuta 1912 Ruskeala
Kuollut	11. tammikuuta 1999 (86 vuotta) Helsinki
Arvonimi	ylipormestari (1968)
Puoliso	Kaino Kielo Kivekäs (1939–1970) Sirkka Kosonen (1976–)
Tiedot
Puolue	Liberaalinen kansanpuolue
Muut puolueet	Vapaamielisten Liitto (vuoteen 1965) Kansallinen Edistyspuolue (vuoteen 1951)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aura paljastaa Akseli Gallen-Kallelan muistolaatan Tarvaspäässä vuonna 1965.

Teuvo Ensio Aura (28. joulukuuta 1912 Ruskeala – 11. tammikuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, talousmies ja juristi. Hän toimi Suomen pääministerinä kahdessa lyhytikäisessä virkamieshallituksessa vuosina 1970 ja 1971–1972, ministerinä useassa hallituksessa 1950-luvulla, Postisäästöpankin pääjohtajana vuosina 1943–1968 sekä Helsingin kaupunginjohtajana vuosina 1968–1979. Hän edusti Vapaamielisten Liittoa ja sen jälkeen Liberaalista Kansanpuoluetta.

Elämä

Teuvo Aura syntyi Ruskealassa Laatokan Karjalassa, josta perhe muutti Helsinkiin Teuvon ollessa 13-vuotias. Helsingissä hänen koulukseen tuli Helsingin normaalilyseo, jossa hänen luokkatovereinaan olivat muiden muassa tuleva arkkitehti ja Rakennushallituksen pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä, tuleva ministeri ja Suomen Pankin johtaja Aarre Simonen sekä tuleva Suomen Pankin pääjohtaja, ministeri ja diplomaatti Sakari Tuomioja.

Aura haaveili koulupoikana arkkitehdin urasta, mutta lähti ylioppilaaksi tultuaan opiskelemaan lakia. Hän valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1937 ja sai vuonna 1940 varatuomarin arvon. Vuonna 1948 hän suoritti lakitieteen lisensiaatin tutkinnon. Hän toimi Helsingin kaupungin kansanhuollon palveluksessa vuosina 1940–1942, sen jälkeen Postisäästöpankissa johtajana ja vuodesta 1943 pääjohtajana. Pääjohtajan tehtävissä Aura toimi vuoteen 1968 saakka, jolloin hänet valittiin Helsingin kaupunginjohtajaksi. Aura oli toiminut ennen kaupunginjohtajan virkaansa runsaat kymmenen vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Poliittinen ura

Poliitikkona Aura edusti aluksi Kansallista Edistyspuoluetta, jonka hajoamisen jälkeen hän oli Vapaamielisten Liiton johtohahmoja. Aura oli mukana myös Liberaalisessa Kansanpuolueessa (LKP), joka muodostettiin vuonna 1965 Vapaamielisten Liiton ja Suomen Kansanpuolueen yhdistyessä.

Sodan jälkeen Aura hoiti useita valtiontalouden komiteatehtäviä: hän oli talousneuvoston puheenjohtaja 1946–1947 ja talouspoliittisen suunnitteluneuvoston puheenjohtaja 1951. Aura toimi lukuisia kertoja ministerinä eri hallituksissa: kauppa- ja teollisuusministerinä Kekkosen ensimmäisessä hallituksessa 1950–1951, oikeusministerinä toisessa hallituksessa 1951. Kekkosen neljännessä hallituksessa hän toimi kauppa- ja teollisuusministerinä 1953, sen jälkeen muodostetussa Tuomiojan hallituksessa II ulkoministerinä 1953–1954 sekä Sukselaisen ensimmäisessä hallituksessa sisäministerinä, toisena kauppa- ja teollisuusministerinä ja II valtiovarainministerinä 1957. Myös hänen isänsä Jalo Aura ja poikansa Matti Aura ovat toimineet ministereinä.

Sukselaisen ensimmäisessä hallituksessa Aura toimi sisäministerin tehtävien lisäksi myös virkaatekevänä oikeusministerinä, ja tässä asemassa hän teki syksyllä 1957 päätöksen Agnar Myklen romaanin Laulu punaisesta rubiinista takavarikoinnista oikeusministeri J. O. Söderhjelmin ollessa virkamatkalla ulkomailla. Tapaus on yksi viimeisistä, joissa jokin teos on Suomessa määrätty takavarikoitavaksi.

1970-luvun alussa Aura toimi kahden virkamieshallituksen, niin sanottujen ”Auran vapaapalokuntien”, pääministerinä: Auran ensimmäisessä hallituksessa kaksi kuukautta vuonna 1970 ja Auran toisessa hallituksessa neljä kuukautta 1971–1972.

Helsingin kaupunginjohtajana

Aura oli suosittu kaupunginjohtaja ja hänen virkahuoneensa ovi oli aina auki kaupunkilaisille, joista monet kävivätkin purkamassa huoliaan kuunteluvalmiille ylipormestarille. Auran uudenvuoden puheista Senaatintorilla tuli suorastaan instituutio. Hän naureskeli eräässä haastattelussa, että vaikea sanoa mistä huomionosoituksesta piti enemmän: siitä, että uusi satamajäänmurtaja sai nimen Teuvo, vai siitä, että Korkeasaaren eläintarhaan hankittu myskihärkäpariskunta sai nimet Teuvo ja Aura.

Aura piti liikennejärjestelyjä Helsingin pääongelmana ja moitti usein päättäjiä joukkoliikenteen kehityksen jarruttamisesta. Aura ajoi metropäätöksen läpi Helsingissä. Myöhemmin oikeuskansleri syytti häntä valtuuksiensa ylittämisestä Auran allekirjoitettua metron junanhankintasopimuksen. Korkein oikeus katsoi Auran menetelleen varomattomuuttaan virheellisesti, mutta samalla syyteoikeuden todettiin jo vanhentuneen.

Aura jäi eläkkeelle Helsingin kaupunginjohtajan virasta vuoden 1979 lopussa 67-vuotiaana. Hän kuoli 86-vuotiaana Helsingin Marian sairaalassa vaikean sairauden murtamana maanantaina 11. tammikuuta 1999.

Yksityiselämä

Aura oli huomattava vapaamuurari.

Auran ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1939 varatuomari Kaino Kielo Kivekäs, joka kuoli vuonna 1970. Heillä oli kolme lasta, joista yksi oli ministeri Matti Aura. Leskeksi jäätyään Aura seurusteli ministerinäkin toimineen sosiaalihallituksen pääjohtajan Alli Lahtisen kanssa, joka kuitenkin kuoli vuonna 1976. Suomalaisia poliitikkoja käsittelevässä satiirisessa paljastuskirjassa Tamminiemen pesänjakajat väitettiin, että mikäli Lahtinen olisi elänyt pitempään ja mennyt naimisiin Auran kanssa, Auralla olisi ollut hyvät mahdollisuudet pyrkiä presidentiksi Urho Kekkosen jälkeen.

Lahtisen kuoltua Aura avioitui vuonna 1976 uudelleen. Uusi vaimo oli Arne Bernerin vapaamuurariveljelleen esittelemä diplomikosmetologi Sirkka Annikki Wiik, o.s. Kosonen, joka oli myös leski. Tamminiemen pesänjakajien mukaan Teuvo Aura menetti lopullisesti mahdollisuutensa presidentinvaalissa Sirkka Auran ja tämän pojan Boris Wiikin jouduttua keväällä 1979 syytteeseen verorikoksista ylikorkotalletuksista. Lehdistö nosti esiin myös Sirkka Auran edesmenneen ensimmäisen puolison Joel Wiikin vanhat talousrikokset.

Huomionosoituksia

• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi
• Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan komentajamerkki
• 3. luokan Vapaudenristi miekkojen kera
• 4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera
• Saksan liittotasavallan Ansioritarikunnan suurristi
• Saksan Demokraattisen tasavallan Kansojen Ystävyyden tähtiritakunta kultatähden kera
• Britannian Brittiläisen imperiumin ritarikunnan suurristi
• Itävallan Ansioritarikunnan suuri kultaninen kunniamerkki olkanauhan kera
• Espanjan Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi
• Unkarin Lippuritarikunnan 1. luokan kunniamerkki
• Iranin (Persian) Kruunuritarikunnan suurristi
• Islannin Haukan ritarikunnan suurristi
• Meksikon Atsteekkien Kotkan ritarikunnan suurristi
• Alankomaiden Orania-Nassaun ritarikunnan suurristi
• Puolan kansantasavallan Ansioritarikunnan suurristi
• Romanian Tudor Vladimirescun ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki
• Belgian Kruunuritarikunnan suurupseeri
• Tunisian tasavallan ritarikunnan suurupseeri
• Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki

Aiheesta muualla

• Teuvo Aura Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Aura, Teuvo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)