Tämä on lupaava artikkeli.

Slovakia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Slovakian tasavalta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Slovakian tasavalta
Slovenská republika
Slovakian lippu Slovakian vaakuna
lippu vaakuna

Slovakian sijainti
Slovakian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Peter Pellegrini
Robert Fico
Pääkaupunki Bratislava (424 207 as.)
Muita kaupunkeja Košice (236 519 as.),
Prešov (94 639 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 49 035 km² [1] (sijalla 126)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2023) 5 700 000 (sijalla 109)
– väestötiheys 110,7 as. / km²
– väestönkasvu 0,09 % [2] (2015)
Viralliset kielet slovakki
Valuutta euro (EUR)
BKT (2014)
– yhteensä 100,1 mrd. USD[3]
– per asukas 18 480 USD[3]
HDI (2019) 0,860 [4] (sijalla 39)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,8 % [5]
– teollisuus 34,8 % [5]
– palvelut 61,4 % [5]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Tšekkoslovakian jako
1. tammikuuta 1993
Lyhenne SK
– ajoneuvot: SK
– lentokoneet: OM
Kansainvälinen
suuntanumero		 +421
Tunnuslause Ei mottoa
Kansallislaulu ”Nad Tatrou sa blýska”

Edeltäjä(t) Tšekkoslovakia Tšekkoslovakia (1918–1992)
Slovakian tasavalta lippu (1939-1945) Slovakian tasavalta (1939–1945)
Tšekkoslovakia Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta (1960–1989)
Tšekkoslovakia Tšekin ja Slovakian liittotasavalta (1990–1992)

Slovakia (slovakiksi Slovensko) eli Slovakian tasavalta (slovakiksi Slovenská republika) on vuoristoinen sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Tšekki, Puola, Ukraina, Unkari ja Itävalta. Slovakia kuuluu Euroopan unioniin ja sen passivapaaseen Schengen-alueeseen sekä Natoon.

Maan pinta-ala on 49 035 neliökilometriä ja asukasluku noin 5,7 miljoonaa.[5][6] Slovakian pääkaupunki on Tonavan varrella sijaitseva Bratislava.

Slovakia on kuulunut vuosisatojen varrella Suur-Määrin ja Unkarin ja sitä kautta Habsburgien valtapiiriin. Se on ollut yhdessä Tšekin kanssa osa Tšekkoslovakiaa kahdesti: 1918–1939 ja 1945–1993. Toisen maailmansodan aikana kansallissosialistit tukivat sen näennäistä itsenäisyyttä, mistä monet slovakit joutuivat myöhemmin kärsimään Tšekkoslovakian kommunistivallan aikana.

Slovakia selvisi hyvin siirtymisestä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Sen teollisuus painottuu autoihin ja elektroniikkaan.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slovakian topografinen kartta
Tatravuoret Slovakian puolelta
Gemssi Tatravuorilla
Puro Stužican pyökkimetsässä

Slovakia on suurimmaksi osaksi vuoristoinen valtio, ja Karpaatit käsittävät 71 prosenttia pinta-alasta. Loput maasta kuuluu Isoon Unkarin alankoon.[7]

Slovakian vuoristot kuuluvat Länsi-Karpaatteihin, joka voidaan jakaa kolmeen rinnakkaiseen vuorijonoon, joita erottaa toisistaan laaksot ja altaat. Keskimmäisen vuoriston muodostavat Tatravuoret ja Matala-Tatra. Korkea-Tatran puolella on Slovakian korkeimmat huiput, muun muassa Gerlachovský štít (2 655 metriä). Etelässä on puolestaan taloudellisesti arvokas Malmivuoret.[8]

Slovakian vesistöt virtaavat pääsääntöisesti etelään Tonavan vesistöön, ja niiden virtaama vaihtelee huomattavasti vuodenajan mukaan. Keväällä joet virtaavat vuolaasti, mutta loppukesästä joet ovat huomattavasti rauhallisempia. Tonava mudoostaa Moravan kanssa maan lounaisrajan. Etelään virtaavista joista merkittävimpiä ovat Váh, Hron, Hornád ja Bodrog. Poprad virtaa puolestaan pohjoiseen.[8] Vuoristoissa on monia jäätikköjärviä, Korkea-Tatralla 183 kappaletta. Jokiin, varsinkin Váhjoen varrelle on tehty tekojärviä.[9]

Slovakian ilmasto on leuto. Kesät ovat suhteellisen lämpimiä ja talvet kosteita, pilvisiä ja kylmiä. Alueelliset ilmastonvaihtelut ovat suuria. Kuivimmat ja lämpimimmät alueet ovat Etelä- ja Itä-Slovakian tasangot. Siellä vuoden keskimääräinen lämpötila on 10 astetta ja sademäärä 500 mm. Ylänkö- ja vuoristoalueilla vuoden keskilämpötila saattaa olla jopa vain 0 astetta ja sademäärä 2 000 mm. Lumipeitteinen jakso vaihtelee 40 päivästä 100 päivään korkeuden ja talven ankaruuden mukaan.[10]

Slovakian pinta-alasta yli 41 prosenttia on metsää, ja maa onkin yksi Euroopan metsäisimmistä.[11][7] Aarniometsääkin on jäljellä 71 sirpaleessa, vaikka metsiä on hakattu satojen vuosien ajan. Alangoilla kasvaa tammia ja pyökkejä, keskikorkeuksilla (700 – 1 500 metrissä) kuusia ja mäntyjä ja keskikorkeuksien yläpuolella vielä kääpiövuorimäntyjä.[12] Alangoilla on metsäaro, tulvatasankometsiä, dyynejä, marskimaata ja kosteikkoja. Korkeimmissa vuoristoissa metsät muuttuu jo subalpiiniseksi ja alpiiniseksi vuoristokasvillisuudeksi. Maatalousmaat peittävät 47 prosenttia maa-alasta, ja monet ruohikkoalueet on otettu maatalouden käyttöön.[7]

Tatravuorten alueella elää monia villieläimiä: karhuja, susia, ilveksiä, murmeleita, saukkoja, kotkia ja minkkejä. Maasto on vaikeakulkuista, mistä johtuen matkailija näkee eläimiä harvoin. Gemssi on rauhoitettu ja saatu näin pelastettua sukupuuton partaalta. Euroopan painavin lintu isotrappi elää Tonavan tulvaniityillä.[12] Birdlife Internationalin mukaan Slovakiassa pesii kaikkiaan 226 lintulajia.[13]

Slovakian pinta-alasta vuoden 2020 tietojen mukaan 22,5 prosenttia on suojeltu.[14] Kansallispuistoja maassa on yhdeksän, ja niistä vanhin on vuonna 1949 perustettu Tatravuorten kansallispuisto.[15][16] Slovensky rajin kansallispuisto maan itäosassa on perustettu 1969. Siellä on monia rotkoja ja luolia.[17] Kaksi luontokohdetta on Unescon maailmanperintölistalla: Karpaattien pyökkimetsät (jaettu Ukrainan kanssa) sekä Aggtelekin ja Slovakian karstimaan luolat, joka on yhteinen kohde Unkarin kanssa.[18] Pieninyn kansallispuisto edustaa kattavasti kaikkea, mitä Slovakian luonnosta löytyy.[19]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mammutinluusta tehty myöhäispaleoliittisen kauden venushahmo, joka löydettiin Moravany nad Váhomista, Slovakiasta.
Pribinan patsas Nitrassa.

Arkeologiset löydöt kertovat asutuksesta nykyisen Slovakian alueella paleoliittisen ajan keskivaiheilla, noin 200 000 – 35 000 eaa. Gánovcesta on löytynyt jälkiä neandertalinihmisen kallosta. Kuuluisa Moravanyn venus on yli 22 800 vuotta vanha veistos. Pronssikaudella Slovakia oli merkittävä pronssintuotannon keskus. Vanhimmissa rakennuksissa, rautakautisissa kivimuureissa ja linnoituksissa näkyy vaikutteita kreikkalaisten ja etruskien kulttuurista. Vanhimmat Slovakiasta löytyneet kolikot ovat kelttien tekemiä 400-luvulta eaa. Hiukan ennen ajanlaskun alkua Rooman valtakunta levittäytyi Tonavalle asti. Neljän vuosisadan ajan nykyinen Slovakia oli rajaseutua Rooman ja pohjoisten barbaaristen germaanien välillä. Kansainvaellusten aikana Slovakian halki kulkivat gallialaiset, langobardit ja hunnit.[20] Illyrialaisten, kelttien ja saksilaisten jälkeen 600-luvulla alueelle tuli myös slaavilaisia kansoja.[21]

Avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen slaavilaiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan Suur-Määriksi.[22] Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Metodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Metodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin.[23]

Suur-Määrin hajottua Slovakia kuului 1000-luvulta lähtien Unkarin kuningaskuntaan.[24] Bratislavasta kehittyi merkittävä keskus varsinkin Sigismund Luxemburgilaisen aikana. Sen keskeinen asema aiheutti myös monia sotia ja levottomuuksia. 1500-luvulla kaupungin asema korostui entisestään, kun turkkilaiset Suleiman Suuren johdolla löivät Ludvig II:n, etenivät syvälle Unkariin ja valtasivat pääkaupunki Budan. Unkarin ylimystö pakeni Bratislavaan. Siitä tuli Unkarin hallinnollinen keskus, missä valtiopäivät kokoontuivat, kirkollinen ja maallinen johto sai turvapaikan ja monet kuninkaat kruunattiin vuoteen 1830 asti.[25] Ludvigin kuoltua vallan peri Ferdinand I Habsburg ja Unkari joutui osaksi Habsburgien hallitsemaa Itävallan keisarikuntaa, vaikka se säilyikin nimellisesti omana kuningaskuntanaan; vuoden 1867 kompromissisopimuksessa Unkarin asema koheni ja alettiin puhua Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiasta.[26]

Maailmansodat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Duklan solan taistelun monumentissa saksalainen ja neuvostoliittolainen tankki kohtaavat.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk[27] ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi erittäin suuri saksalaisvähemmistö.[28]

Vuonna 1939 Slovakiasta tuli nimellisesti itsenäinen valtio, joka oli tiukasti natsi-Saksan alaisuudessa johtajanaan katolilainen pappi Jozef Tiso.[29] Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Tšekkoslovakia palautettiin yhtenäiseksi valtioksi. Sen hallitus istui ensin Košicessa ja myöhemmin Prahassa. Hallituksen muodosti koalitio, jonka ytimessä olivat kolme sosialistipuoluetta – slovakkien populistipuolue oli kielletty, koska se oli tehnyt yhteistyötä natsien kanssa. Pikkupuolueet Määrin katolinen kansanpuolue ja Slovakian demokraattinen puolue hyväksyttiin koalitioon. Natseja auttaneiden omaisuus takavarikoitiin ja teollisuus kansallistettiin.[30]

Kommunistivalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Kylmän sodan aikana Tšekkoslovakia olikin Varsovan liiton jäsen Neuvostoliiton vaikutusvallan alaisena.[24] Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti 1967–1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion.[31][32]

Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä ”samettivallankumouksella”. Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen samettierossa, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi.[33]

Uusi itsenäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakian johti eroon Tšekkoslovakiasta ja itsenäiseksi vuoden 1993 alussa Vladimír Mečiar, joka hallitsi maata muutamaa keskeytystä lukuun ottamatta vuoteen 1998. Mečiar hallitsi autoritaarisesti, salaisen poliisin tuella ja otti presidentti Michal Kováčin kauden päättyessä presidentinkin toimen hoidettavakseen. Vuonna 1997 oppositio sai yhteistyöllä kammettua Mečiarin pääministerin virasta ja häntä seurasi Mikuláš Dzurinda. Presidentinvaali muutettiin suoraksi kansanvaaliksi perustuslain muutoksella 1999.[34]

Slovakia lähetti 110 sotilasta Yhdysvaltain johtamaan Irakin-liittoumaan 2003. Slovakian joukot palvelivat puolalaisten alaisuudessa Hillassa miinanraivaustehtävissä. Kolme sotilasta sai surmansa tehtävän aikana. Joukot vedettiin pois pääministeri Robert Ficon vaalilupauksen mukaan helmikuussa 2007.[35][36]

Slovakia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Lisäksi se liittyi Natoon 29. maaliskuuta 2004.[36] Euro tuli Slovakian valuutaksi vuoden 2009 alusta Slovakian korunan tilalle.[37]

Maan ensimmäiseksi naispuoliseksi pääministeriksi nousi vuonna 2010 Iveta Radičová. Hänen hallituksensa kaatui vuoden 2011 lokakuussa kun se ei päässyt sopimukseen Euroopan kriisirahaston valtuuksien laajentamisesta[38]. Robert Fico palasi pääministeriksi vuoden 2012 ennenaikaisissa vaaleissa ja uusi voittonsa vuonna 2016. Robert Ficosta tuli taas pääministeri vuonna 2023.

Zuzana Čaputová, Slovakian presidentti vuodesta 2019

Tutkiva toimittaja Jan Kuciak ja hänen puolisonsa löytyivät murhattuina kotoaan helmikuussa 2018. Ennen kuolemaansa Kuciak oli selvittänyt Slovakian poliitikkojen ja italialaisen ’Ndrangheta-rikollisjärjestön väitettyjä kytköksiä. Tapaus johti Slovakiassa poliittiseen kriisiin ja laajoihin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin. Pääministeri Robert Fico erosi ja uudeksi pääministeriksi tuli maaliskuussa 2018 Smerin varapuheenjohtaja Peter Pellegrini.[39] Myös vuoden 2019 presidentinvaalit voittanut Zuzana Čaputová oli osallistunut mielenosoituksiin.[40]

Helmikuussa 2020 parlamenttivaaleissa voittivat korruptiota vastaan kampanjoineet puolueet. Maaliskuussa 2020 pääministeriksi nousi Tavalliset ihmiset -puolueen johtaja Igor Matovič, ja maata pitkään johtanut Smer-puolue jäi oppositioon.[41] Matovič joutui eroamaan keväällä 2021 aiheutettuaan poliittisen kiistan tilaamalla maahan venäläistä Sputnik V -koronarokotetta. Uudeksi pääministeriksi nousi huhtikuun alussa entinen terveysministeri Eduard Heger, joka taas erosi tehtävästään toukokuussa 2023 menetettyään parlamentin luottamuksen[42]. Presidentti Zuzana Čaputová nimesi toukokuussa 2023 seuraavaksi pääministeriksi parlamentin ulkopuolisen Ľudovít Ódorin johtamaan asiantuntijahallitusta. Ľudovít Ódor toimi pääministerinä syyskuun 2023 parlamenttivaaleihin saakka. Maan nykyinen pääministeri on pääministerinä aikaisemminkin toiminut Robert Fico. Robert Fico yritettiin murhata ampumalla 15. toukokuuta 2024.

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slovakian tasavallan kansallinen neuvosto
Igor Matovič , Slovakian pääministeri 2020–2021

Slovakia on parlamentaarinen tasavalta, jonka valtionpäämies on presidentti. Presidentti valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi. Slovakian perustuslain mukaan presidentti voi olla vallassa enintään kaksi perättäistä kautta.[43]

Presidentin tehtäviin kuuluu pääministerin nimittäminen. Pääministeriksi valitaan yleensä parlamentin suurimman puolueen puheenjohtaja.[44] Pääministerillä on lähes kaikki toimeenpanovalta, mutta presidentti on armeijan ylipäällikkö ja hän voi myöntää armahduksia sekä lähettää lain takaisin parlamentin valmisteltavaksi.[24] Vuoden 2019 vaaleissa maan ensimmäiseksi naispresidentiksi valittiin Zuzana Čaputová.[45] Slovakian nykyinen pääministeri on ekonomisti Ľudovít Ódor, joka nimitettiin johtamaan virkamieshallitusta sen jälkeen kun Eduard Heger oli menettänyt parlamentin luottamuksen alkuvuodesta 2023.

Lainsäädäntävalta on yksikamarisella ja 150-paikkaisella kansallisella neuvostolla. Sen jäsenet valitaan neljän vuoden välein, ja parlamenttivaaleissa käytetään suhteellista vaalitapaa. Slovakian vuoden 2020 parlamenttivaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi nousi Igor Matovičin Tavalliset ihmiset. Muita merkittäviä puolueita ennen vuoden 2023 vaaleja ovat Smer-SD, Me olemme perhe, LSNS, Vapaus ja solidaarisuus, Ihmisten vuoksi, HLAS–SD sekä Progresívne Slovensko.[46][44]

Maassa voidaan järjestää kansanäänestys, mikäli sen järjestämistä tukee vähintään 350 000 äänestäjää. Jotta kansanäänestyksen tulos olisi pätevä, vähintään 50 % äänioikeutetuista tulee äänestää. Maassa on järjestetty useita kansanäänestyksiä, jotka ovat kaatuneet liian matalaan äänestysprosenttiin.[47][48]

Asevoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakian asevoimat jakaantuvat maavoimiin ja ilmavoimiin. Yleisestä asevelvollisuudesta luovuttiin vuonna 2006, nykyisin 17–30-vuotiaat voivat hakeutua vapaaehtoiseen palvelukseen, myös naiset.[5]

Ilmavoimilla on 64 konetta kolmessa tukikohdassaan. Tärkein konetyyppi nykyisin on MiG-29-hävittäjä. Käytössä on myös Mi-24 ja Mi-17 helikoptereita.[24] Lisäksi ilmavoimilla on tšekkoslovakialaisia Aero L-39 Albatros ja Let L-410 Turbolet -koneita.[49] Slovakia on tehnyt sopimuksen F-16 -hävittäjien ostamiseen Lockheed-Martinilta.[50] Slovakia on sopinut viereisten Nato-maiden Tšekin ja Puolan kanssa sen ilmatilan valvonnasta, jolloin sen MiG-hävittäjät voidaan toimittaa Ukrainaan.[51] Maaliskuussa 2023 Slovakia ilmoitti koneiden lähettämisestä Ukrainaan.[52]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slovakian alueet kartalla numeroituina: 1 Bratislava, 2 Trnava, 3 Trenčín, 4 Nitra, 5 Žilina, 6 Banská Bystrica, 7 Prešov, 8 Košice.

Slovakia on jaettu kahdeksaan alueeseen (”kraje”, yksikkö ”kraj”). Jokainen on nimetty merkittävimmän kaupunkinsa mukaan. Vuodesta 2002 alueet määriteltiin ylimmän aluejaon yksiköiksi (”vyššie územné celky” eli VÚC) ja autonomisiksi alueiksi (”samosprávne kraje”). Luettelossa alueen asukasluvut ovat vuoden 2021 väestönlaskennasta[53]:

Alueet on jaettu piireihin (”okresy”, yksikkö ”okres”), joita on 79.[54]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tornitaloja Bratislavassa
Bohunicen ydinvoimala

Slovakia on selvinnyt varsin hyvin vaikeasta siirtymisestä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Valtionyhtiöiden yksityistäminen on saatu likimain valmiiksi. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 8. heinäkuuta 2008 Slovakian euroalueen jäseneksi. Euron käyttöönotto tapahtui 1. tammikuuta 2009, jolloin maan entinen valuutta koruna poistui käytöstä.[55] Maassa on 19 %:n tasavero.[5]

Slovakian merkittävimmät luonnonvarat ovat ruskohiili eli ligniitti, suola, rauta, alumiini, elohopea ja kivihiili.[5]

Slovakian työttömyysprosentti on ollut Euroopan korkeimpia, mutta laskenut viime vuosina voimakkaasti. Vuonna 2017 työttömyysprosentti oli 8,1 %.[5] Maa pyrkii houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia edullisella verotuksella, halvalla työvoimalla ja joustavalla työvoimalainsäädännöllä sekä logistisesti suotuisalla sijainnilla keskellä Eurooppaa.[56]

Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, metallit, kemikaalit ja mineraalit sekä muovit.[5] Vuonna 2007 vientituloista neljännes tuli autoista, viidennes elektroniikasta. Suuria yrityksiä ovat muiden muassa Volkswagen, Samsung, Kia, Peugeot Citroen, IBM, Siemens ja Sony. Koska talous on vientivoittoista, euroalueen lama kosketti Slovakiaa ankarasti. Vuonna 2009 bruttokansantuote supistui 4,7 prosenttia.[57]

Slovakian suurimmat energianlähteet ovat kiinteät polttoaineet, öljy, ydinvoima ja maakaasu. Vuonna 2004 jokainen niistä kattoi noin neljänneksen energiankulutuksesta. Suuri osa energianlähteistä tuodaan Venäjältä.[58] Maan neljä ydinreaktoria tuottavat puolet sen käyttämästä sähköstä, ja kaksi reaktoria on rakenteilla. Bohunicen voimalan vanhimman reaktorin rakensivat vuosina 1958–1972 yhteistyössä neuvostoliittolaiset ja Škoda. Se suljettiin vuosina 2006–2008 osana EU:hun liittymisen ehtoja.[59]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slovakian rautateiden matkustajajuna

Slovakiassa on 35 lentokenttää, joissa 20:llä päällystetyt kiitotiet. Rautatietä on 3 622 kilometriä, maanteitä 43 761 kilometriä. Vesiväyliä on Tonava-joella 172 kilometriä. Tärkeimmät satamakaupungit ovat Bratislava ja Komárno.[5] Tonavaa pitkin on matkustajaliikennettä kantosiipialuksilla Wienistä ja Budapestistä Bratislavaan huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana. Bratislavaan on suora junayhteys Prahasta, Budapestistä ja Wienistä.[60] Myös maan sisällä junalla matkustaminen on halpaa ja tehokasta. Moottoriteillä ajamiseen tarvitaan lisämaksutarra auton tuulilasiin. Pyöräily on vaikeaa, sillä tiet ovat kapeita ja kaupunkien kadut usein mukulakiveä.[61]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa väestöstä on etnisesti länsislaavilaista kieltä puhuvia slovakkeja (86 prosenttia). Suurin vähemmistö ovat unkarilaiset (9,7 prosenttia),[5] jotka ovat keskittyneet maan etelä- ja itäosiin. Joissain kunnissa on unkarilainen enemmistö. 600 kaupungissa ja kylässä he muodostavat yli 20 prosenttia väestöstä. Romaneja on oman määritelmänsä mukaan 1,7 prosenttia väestöstä, joidenkin arvioiden mukaan 5,6 prosenttia tai jopa 10 prosenttia. Pienempiä väestöryhmiä ovat tšekit, ukrainalaiset, saksalaiset, puolalaiset ja ruteenit eli rusiinit.[24] Romaneita asuu paljon maan itäosassa, ja monet heistä eivät käy työssä tai koulussa. Romaniperheissä on paljon lapsia, joten heidän osuutensa kasvaa nopeasti.[62]

Maassa on uskonnonvapaus. Vuoden 2011 väestölaskennassa väestöstä oli 62 % roomalaiskatolisia, 8,5 % protestantteja, 3,8 % kreikkalaiskatolisia, 0,9 % ortodokseja, 0,3 % muita kristittyjä, 0,5 % muita uskontoja, 13,4 % uskonnottomia ja 10,6 % ei ilmoittanut uskonnollista vakaumustaan[63] Juutalaisia on nykyisin noin kolmetuhatta – murto-osa ennen toista maailmansotaa olleesta arviolta noin 120 000 juutalaisen väestönosasta.[24]

Virallinen kieli on slovakki, jota puhuu äidinkielenään 83,9 prosenttia. Unkarinkielisiä on 10,7 prosenttia, romanikielisiä 1,8 prosenttia, ukrainankielisiä 1 prosenttia, ja muita 2,6 prosenttia.[5] Unkarilaisvähemmistön ja slovakkienemmistön välit ovat kireät. Syyskuussa 2009 astui voimaan kiistelty kielilaki, joka vaatii slovakian käyttämistä ensisijaisena kielenä kaikkialla, niin kouluissa kuin ilmoitustauluilla. Vastareaktio on kohdistunut etenkin kansallispuolueen johtajaan Ján Slotaan.[64]

Vuonna 2007 arvioitiin, että Slovakia saavuttaa todennäköisesti YK:n vuosituhattavoitteista kolme. Sen sijaan nälän ja köyhyyden vähentämiseen, peruskoulutukseen ja odottavien äitien terveyteen liittyvät tavoitteet jäänevät saavuttamatta.[65] WHO:n tilastojen mukaan 15-vuotiaat ja sitä vanhemmat nauttivat vuonna 2000/2001 Slovakiassa 12,4 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti, kun esimerkiksi naapurimaa Tšekissä vastaava kulutus oli 16,2 litraa. Maakohtaisessa maailmantilastoissa Tšekin henkeä kohti laskettu kulutus oli kolmanneksi suurin, Slovakian kolmastoista.[66]

Slovakian koulujärjestelmä koostuu esiopetuksesta 3–6-vuotiaille, peruskoulusta 6–15-vuotiaille, toisen asteen kouluista 15–19-vuotiaille ja yliopistoista yli 19-vuotiaille. Useimmat koulut ovat valtionkouluja, mutta myös kirkko ja yksityiset tahot ylläpitävät kouluja. Kouluvuosi kestää syyskuun alusta kesäkuun loppuun.[67] Slovakiassa on kaikkiaan yli 20 yliopistoa ja korkeakoulua.[68] Vanhin ja suurin niistä on Bratislavan Comenius-yliopisto.[69]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peter Michal Bohúňin teos Viininmaistelu vuodelta 1838
Slovakian kansallisteatteri Bratislavassa
Slovakkien kansallisen heräämisen johtohahmo ja kirjailija Ľudovít Štúr

Kuvataiteet ja arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakiassa on vahvat taideteollisuuden ja kansantaiteen perinteet. Modran alue on ollut keramiikantuotannon keskus 1600-luvulta asti. Váhin laaksossa tehdään taidokkaita omintakeisia metallitöitä, kuten kynttilänjalkoja.[70]

Kuvanveistäjistä Vladimír Kompánek ja Andrej Rudavský edustavat klassista koulukuntaa ja perinteisiä materiaalivalintoja. 1800-luvulla kehittyi maalaustaiteen slovakialainen koulukunta. 1900-luvulle tultaessa taide sai paljon vaikutteita lännestä. Peter Michal Bohúň ja Jozef Božetech Klemens olivat tuon ajan suuria nimiä. Kubisti Ester Šimerová-Martinčeková (1909–2005) ja surrealisti Imrich Weiner-Kral (1901–1978) vaikuttivat 1900-luvun alkupuolella. Muita merkittäviä 1900-luvun taiteilijoita ovat Ľudovít Fulla, Mikuláš Galanda, Martin Benka ja Mikulas Bazovsky.[71]

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Slovakiasta viisi kulttuurikohdetta.[18]

Esittävät taiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivan Hrušovský (1927–2001) oli slovakialainen säveltäjä ja teoreetikko, joka tarkasteli kirjoituksissaan slovakialaisen musiikin kehitystä.[72] Suurimpia musiikkifestivaaleja ovat Trenčínin ”Pohoda” (nykymusiikkia rockista kamarimusiikkiin) sekä Bratislavan ”Jazz Days” ja ”Viva Musica and Viva Opera”.[62] Slovakia on osallistunut Eurovision laulukilpailuun 1990-luvulla ja uudelleen vuodesta 2009. Menestys ei ole ollut kovin suurta.[73]

Slovakinkielinen Liike pääkadulla voitti Tšekkoslovakian ensimmäisen Oscarin 1966.[74] Sen sijaan sarjamurhaaja Erzsébet Báthorysta kertova menestyselokuva Bathory ei päässyt vuonna 2008 kansallisen raadin valinnaksi kilpailemaan Oscarista.[75]

Slovakiassa järjestetään Nitran teatterifestivaalit sekä Bratislavan ja Trencianske Teplicen elokuvafestivaalit.[62] Bratislavassa järjestettävä Prix Danube on Euroopan merkittävin lasten- ja nuortenohjelmien festivaali.[76]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakin kieltä on alettu kirjoittaa jo ennen 1700-lukua. Nykyisen kirjakielen isänä pidetään Ľudovít Štúria (1812–1856). Hän edusti kirjailijana lähinnä kansallisromantiikkaa. Realismi nousi seuraavan sukupolven kirjailijoiden myötä 1870-luvulla. Tšekkoslovakian aikana slovakkikirjailijat loivat vahvat yhteydet Ranskaan.[71] Runous nosti kansallisia tunteita 1800- ja 1900-luvuilla. Vuoteen 1989 asti valtio tuki kustannustoimintaa ja kirjat olivat halpoja; markkinatalouteen siirtyminen on nostanut kirjojen hintoja.[70]

Tiedotusvälineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakiassa toimii neljä televisioyhtiötä, valtiollinen RTVS ja kolme kaupallista yritystä. Kaupallinen Markiza kerää suurimmat katsojaluvut. Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Pravda, Sme ja Novy Cas.[77] Vuonna 2008 voimaan astunutta lehdistölakia on arvosteltu ulkomailla lehdistönvapautta rajoittavaksi.[62]

Keittiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakialaisessa ruokaperinteessä on paljon alueellisia eroja. Maaseudulla on tyypillisesti syöty viisi ateriaa päivässä: aamupala ylösnousun aikaan, aamupäivän välipala kymmenen aikaan, päivän pääateriana lounas, iltapäiväpala ja vielä illallinen päivän töiden päätyttyä. Sokeroitu tee on yleisin lämmin juoma. Lounaalla syödään alkuruoaksi keittoa ja sen päälle usein lihaa. Ilta-ateria on kevyempi ja voi sisältää esimerkiksi leipää, juustoa ja vihanneksia. Tyypillisin väkevä viina on slivovicaksi kutsuttu luumuviina, myös ginin tyyppinen borovička on melko suosittua.[70]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakian jalkapallomaajoukkue selviytyi vuoden 2010 MM-kisoihin. Se oli maan historian ensimmäinen jalkapallon arvokisapaikka itsenäisenä valtiona. Kesäkuussa 2017 se oli FIFA-rankingissa sijalla 21.[78] Slovakialainen seurajoukkue on kaksi kertaa onnistunut pelaamaan itsensä mestarien liigan lohkovaiheeseen, MFK Kosice kaudella 1997–1998 ja bratislavalainen FC Artmedia Petržalka 2005–2006.

Slovakian jääkiekkomaajoukkue voitti MM-hopeaa vuonna 2000. Maa voitti jääkiekossa toistaiseksi ainoan maailmanmestaruutensa vuonna 2002.[79] MM-pronssia Slovakia saavutti 2003. Vuonna 2012 Slovakia sai MM-hopeaa. Tunnettuja slovakialaisia jääkiekkoilijoita ovat muiden muassa Paul Stastny, Zdeno Chára, Miroslav Šatan ja Marián Hossa.

Slovakia on osallistunut itsenäisenä valtiona olympialaisiin vuoden 1994 talvikisoista alkaen. Se on saanut kesäkisoista 9 kultaa, 11 hopeaa ja 8 pronssia, ja talvikisoista kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja yhden pronssin.[80] Eniten mitaleita, kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja yhden pronssin, on tuonut meloja Michal Martikán.[81]

Juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakiassa vietetään seuraavia vapaapäiviä:[82]

Pvm Suomenkielinen nimi Slovakinkielinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Slovakian tasavallan perustamispäivä Deň vzniku Slovenskej republiky Slovakia itsenäistyi samettieron jälkeen Tšekkoslovakiasta.
5. tammikuuta Loppiainen Zjavenie Pána
Pitkäperjantai Veľký piatok
Pääsiäismaanantai Veľkonočný pondelok
1. toukokuuta Vappu Sviatok práce
8. toukokuuta Fasismista saadun voiton päivä Deň víťazstva nad fašizmom Toinen maailmansota loppui Euroopassa.
5. heinäkuuta Pyhien Kyrilloksen ja Methodiuksen muistopäivä Sviatok svätého Cyrila a Metoda Suur-Määrissä lähetyssaaraajina toimineiden Kyrilloksen ja Methodiuksen muistopäivä
29. elokuuta Slovakian kansannousun vuosipäivä Výročie SNP Slovakian kansannousun alkamisen vuosipäivä.
1. syyskuuta Slovakian perustuslain päivä Deň Ústavy Slovenskej republiky
15. syyskuuta Slovakian suojeluspyhimyksen muistopäivä Sedembolestná Panna Mária Surujen äidin, eli Neitsyt Marian muistopäivä.
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Sviatok Všetkých svätých
17. marraskuuta Vapauden ja demokratian puolesta taistelun päivä Deň boja za slobodu a demokraciu Samettivallankumouksen vuosipäivä.
24. joulukuuta Jouluaatto Štedrý deň
25. joulukuuta Joulupäivä Prvý sviatok vianočný
26. joulukuuta Tapaninpäivä Druhý sviatok vianočný

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lisa Dunford, Brett Atkinson, Neil Wilson: Czech & Slovak Republics. Lonely Planet, 2007. ISBN 9781741043006
  • Slovak Republic in figures 2016 15.6.2016. Headquarters Bratislava. Viitattu 18.1.2017. (englanniksi)
  • Stanová, V., & Rybanič, R: ”Slovakia”. TeoksessaNature Conservation in Europe: Approaches and Lessons, s. 555–573. (Graham Tucker (toim.)) Cambridge: Cambridge University Press, 2023. ISBN 9781108654647 Wikipedia Library (PDF) (viitattu 26.9.2023). (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Slovak Republic in figures 2016, s. 10.
  2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä figures18 ei löytynyt
  3. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database, October 2014. International Monetary Fund. Viitattu 18.1.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Slovakia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  6. ↑ Slovakia Population (2024) - Worldometer www.worldometers.info. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Stanová & Rybanič, s. 555.
  8. ↑ a b Auty ym: Slovakia: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.9.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Waters of Slovakia Slovakia Site. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Slovak republik Country guides. BBC Weather. Arkistoitu 15.4.2012. Viitattu 15.4.2012.
  11. ↑ Slovakian metsätalous Metla.fi. 20.12.2012. Metsäntutkimuslaitos. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 9.4.2013.
  12. ↑ a b Lonely Planet s. 56
  13. ↑ Stanová & Rybanič, s. 556.
  14. ↑ Stanová & Rybanič, s. 562.
  15. ↑ Stanová & Rybanič, s. 564.
  16. ↑ tatras Naional Park TANAP tanap.region.sk. Arkistoitu 18.1.2012. Viitattu 15.4.2012.
  17. ↑ Slovenský raj (Slovak Paradise) slovenskyraj.sk. Viitattu 15.4.2012.
  18. ↑ a b Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Justin Kavanagh: ”Pieniny”, Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuitot, s. 192. Suomentanut Jarkko Iisakka, Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-4495-2
  20. ↑ Slovakia in Pre-History Slovak Republic.org. Viitattu 18.4.2012.
  21. ↑ Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 16. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9
  22. ↑ Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: First Political Units Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  23. ↑ The Great Moravian Empire and the Přemyslid Dynasty My Czech Republic. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d e f Background Note: Slovakia US Department of State
  25. ↑ History of Bratislava Bratislava.gr. Viitattu 21.4.2012.
  26. ↑ Dual Monarchy Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  27. ↑ Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 15. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9
  28. ↑ Background Note: Czech Republic US Department of State
  29. ↑ Jozef Tiso Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  30. ↑ Third Republic and the Communist Takeover Czechoslovakia: A Country Study.. Library of Congress, 1987.
  31. ↑ Timeline: Czechoslovakia BBC News
  32. ↑ The Brezhnev Doctrine, 1968 (käännös Pravdasta, 1968) Modern History Sourcebook. Arkistoitu 6.9.2011. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Timeline: Czech Republic BBC News
  34. ↑ Slovakia Presidential Elections (Arkistoitu – Internet Archive) European Elections Database
  35. ↑ Slovakia names Iraq pullout date BBC News 2006
  36. ↑ a b Slovakia Timeline BBC News
  37. ↑ Slovakia joins the euro - European Commission ec.europa.eu. Viitattu 20.3.2020.
  38. ↑ Slovakian parlamentti äänesti odotetusti kriisirahastoa vastaan 11.10.2011. Yle.fi. Viitattu 1.4.2023.
  39. ↑ Toimittajamurhan ravistaman Slovakian uudelle hallitukselle tuki parlamentissa Yle Uutiset. Viitattu 20.3.2020.
  40. ↑ 45-vuotias Zuzana Čaputová nousee Slovakian ensimmäiseksi naispresidentiksi – "On mahdollista olla antautumatta populismille" Yle Uutiset. Viitattu 24.3.2020.
  41. ↑ Reuters: Slovakia president appoints centre-right coalition government the Guardian. 21.3.2020. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  42. ↑ Jani Parkkari: Slovakiassa astui virkaan uusi pääministeri – edeltäjä joutui eroamaan ostettuaan Venäjältä koronarokotetta yle.fi. 1.4.2021. Viitattu 9.5.2021.
  43. ↑ Internal Politics slovak-republic.org. Viitattu 18.1.2017. (englanniksi)
  44. ↑ a b Slovakia Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 18.1.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Heikkilä, Markus: 45-vuotias Zuzana Čaputová nousee Slovakian ensimmäiseksi naispresidentiksi Ylen uutiset. 31.3.2019. Viitattu 31.3.2019.
  46. ↑ Status and Scope of Powers NR SR. Viitattu 18.1.2017. (englanniksi)
  47. ↑ Szekeres, Edward: Who Wants to Vote? The Spectacular Failure of Referenda in Slovakia Balkan Insight. 17.5.2021. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  48. ↑ Referendum in Slovakia fails to bring early vote closer Reuters. 22.1.2023. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  49. ↑ Slovakia Air Force World Air Forces. Viitattu 18.4.2012.
  50. ↑ Lockheed awarded $800 million Slovakia F-16 fighter jet contract thedefensepost.com. 1.8.2019. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
  51. ↑ Slovakia's neighbours to patrol its skies, freeing MiG jets for Ukraine reuters.com. 27.8.2022. Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  52. ↑ Slovakia sends MIG-29 fighter jets to Ukraine - PM reuters.com. 17.3.2023. Viitattu 17.3.2023. (englanniksi)
  53. ↑ Number of population by sex in all regions of the SR at 1. 1. 2021 Scitanie.sk. Statistical Office of the Slovak Republic. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
  54. ↑ Districts of Slovaia Statoids. Viitattu 19.4.2012.
  55. ↑ EKP: Slovakia (2009) ecb.int. Euroopan keskuspankki. Viitattu 5.1.2011.
  56. ↑ Why invest in Slovakia 2009. Sario. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  57. ↑ Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa Maatiedosto Slovakia. Suomen suurlähetystö, Bratislava. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 15.4.2012.
  58. ↑ Slovakia – Energy Mix Fact Sheet 2004 2007. European union. Viitattu 18.4.2012.
  59. ↑ Nuclear Power in Slovakia World Nuclear Association. Arkistoitu 20.2.2012. Viitattu 18.4.2012.
  60. ↑ Getting there and away Lonely Planet
  61. ↑ Getting around Lonely Planet
  62. ↑ a b c d Yhteiskunta, kulttuuri ja media (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen suurlähetystö, Bratislava
  63. ↑ Slovakian uskonnot 2011 (Arkistoitu – Internet Archive) Statistical Office of the Slovak Republic
  64. ↑ Jan Puhl: Frustrations Grow Among Slovakia's Hungarian Minority Spiegel. Viitattu 17.4.2012.
  65. ↑ Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  66. ↑ WHO Global Status Report on Alcohol 2004 WHO (s. 12)
  67. ↑ Education in Slovakia slovakiasite. Viitattu 17.4.2012.
  68. ↑ Universities slovak-republik.org. Viitattu 17.4.2012.
  69. ↑ Comenius University Utrecht Network. Arkistoitu 10.5.2012. Viitattu 17.4.2012.
  70. ↑ a b c Slovakia Countries and their cultures
  71. ↑ a b Slovak culture (Guide to Slovak Republic) slovakia.org. Arkistoitu 22.6.2012. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  72. ↑ Ivan Hrušovský Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2017.
  73. ↑ Slovakia: Considering Eurovision 2009 entry ESC Today
  74. ↑ Ján Kadár and Elmar Klos: The Shop on Main Street (Obchod na korze), 1965 Kino Kultura
  75. ↑ Slovakia snubs its chief Oscar contender Guardian 2008
  76. ↑ "Oppåner å hitådit" keräsi palkintoja Prix Danubessa YLE
  77. ↑ Country Profile Slovakia BBC News
  78. ↑ Associations: Slovakia (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
  79. ↑ Slovakia rejoices over ice hockey gold BBC News 2002
  80. ↑ Olympic Countries Sport Reference. Arkistoitu 19.4.2020. Viitattu 19.11.2017.
  81. ↑ Slovakia Sport Reference. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 19.11.2017.
  82. ↑ 241/1993 Z. z. Úrad vlády Slovenskej republiky. Viitattu 14.10.2023. (slovakiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Slovakia&oldid=22810964”