Sergei Ivanov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sergei Ivanov
Сергей Иванов
Venäjän federaation puolustusministeri
28. maaliskuuta 2001–15. helmikuuta 2007
Edeltäjä Igor Sergejev
Seuraaja Anatoli Serdjukov
Henkilötiedot
Syntynyt31. tammikuuta 1953 (ikä 71)
Leningrad, Neuvostoliitto
Tiedot
Puolue Yhtenäinen Venäjä

Sergei Borisovitš Ivanov (ven. Сергей Борисович Иванов, s. 31. tammikuuta 1953 Leningrad) on venäläinen virkamies ja presidentti Vladimir Putinin aiempi luottohenkilö. Hän on ollut elokuusta 2016 alkaen presidentin erityisedustaja luonnonsuojelua, ekologiaa ja kuljetuksia koskevissa kysymyksissä. Tuolloin Putin siirsi hänet syrjään presidentinhallinnon päällikön tehtävistä. Siirto on tulkittu yleisesti potkuiksi.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivanov opiskeli Leningradin valtionyliopiston filologian laitoksen kääntäjäosastolla, KGB:n kursseilla Minskissa 1976 ja valmistui KGB:n 101. koulusta vuonna 1981. Hän meni naimisiin 1976 ja muutti 1980 Moskovaan. Hänellä on kaksi poikaa.

Ivanov työskenteli KGB:ssä vuodesta 1976. Valmistuttuaan Minskistä hän työskenteli Leningradin kaupungin ja alueen tiedustelutehtäviin erikoistuneessa valtion turvallisuukomiteassa, muun muassa Putinin kanssa samalla aliosastolla. 1970-luvun lopulta hän työskenteli varapäällikkönä eräässä ulkoisen tiedustelun organisaation johtokunnassa. Ivanov työskenteli 1984–1990 Venäjän Helsingin-suurlähetystössä KGB:n ulkomaantiedustelun poliittisen osaston tehtävissä lähetystösihteerin nimikkeellä[2].

Ivanov oli elokuusta 1998 Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n varajohtaja ja analyysi-, ennustus- ja strategisen suunnittelun osaston johtaja. 15. marraskuuta 1999 hänet nimitettiin Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeriksi pääministerin tehtäviin siirtyneen Putinin ehdotuksesta. Putin vahvisti nimityksen itse presidenttinä toukokuussa 2000.

Ivanov sai kenraaliluutnantin arvon 1999. Putin siirsi hänet armeijasta eläkkeelle marraskuussa 2000, joten hän oli turvallisuusneuvostossa siviilinä. 28. maaliskuuta 2001 Ivanov nimitettiin Venäjän puolustusministeriksi.

Ivanovin kaudella armeijaa suunniteltiin leikattavaksi 1,2 miljoonasta miehestä 800 000:een ja sotilasteollista yhteistyötä tiivistettiin etenkin Kiinan kanssa, jonka kanssa järjestettiin vuosittain yhteisiä sotaharjoituksia. Hänen kautensa aikana puolustusbudjettia lisättiin parantuneen taloustilanteen ansiosta 3,5-kertaiseksi. Ivanovin suosiota heikensi tammikuun 2006 vakava simputustapaus.[3] Hänen erottamisekseen kerättiin 10 000 nimen vetoomus. Sen jälkeen Ivanov pyrki kohentamaan julkisuuskuvaansa pitämällä säännöllisiä lehdistökonferensseja.

Syksyllä 2003 puolustusministeri Ivanov osallistui merkittävästi Venäjän ulkopolitiikan muotoilemiseen. 23.10.2003 laajennetulle Venäjän armeijan ja puolustuksen avainhenkilöille esiteltiin presidentti Putinin läsnä ollessa 73-sivuinen dokumentti Venäjän asevoimien kasvun aktuaariset tehtävät. Pääviestinä oli, että tulevaisuudessa sotilaallista voimaa voitaisiin käyttää kasvavassa määrin turvallisuuden ylläpitämiseen. Puolustusministerin Ivanov-doktriinin mukaan Venäjä halusi uusia taloudellisia tavoitteitaan suhteessa Itä-Euroopan entisiin kommunistisiin maihin. Maiden riippuvuutta Venäjän energiasta haluttiin voimistaa. Läntistä vaikutusta näissä maissa haluttiin rajoittaa ja Venäjän omaa etupiiriä pyrittiin laajentamaan. Vuonna 2006 tätä doktriinia laajennettiin ajatuksella Venäjän geotaloudellisesta vaikutuspiiristä, minkä nähtiin merkitsevän uuden aktiivisuuden lisääntymistä esimerkiksi Baltian, Suomen, Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan suuntaan (Putin-doktriini).[4]

Ivanovin tehtäviin kuului myös Irakin sodan ja Iranin ydinohjelman selvittely. Yhdysvallat syytti Venäjää maaliskuussa 2006 tiedustelutietojen vuotamisesta Irakiin Yhdysvaltojen hyökkäyssuunnitelmista, minkä Ivanov kiisti. Hän on kannattanut ennalta ehkäiseviä iskuja terroristeja vastaan maan rajojen ulkopuolella. Qatarilaisen sanomalehden mukaan Ivanov antoi käskyn Itškerian tšetšeenitasavallan presidentin Zelimhan Jandarbijevin salamurhasta Dohassa 2004 kostoksi Moskovan teatterikaappauksesta.

Ivanov oli helmikuusta 2007 lähtien Venäjän federaation ensimmäinen varapääministeri[5]. Hän oli aiemmin puolustusministeri (2001–2007) ja varapääministeri marraskuusta 2005 lähtien. Joulukuussa 2011 Ivanov siirtyi maan uuteen valtakeskiöön kuuluvaan asemaan laajan presidentinhallinnon päälliköksi, ja presidentti Vladimir Putin uudisti nimityksen toukokuussa 2012. Tässä tehtävässä hän oli elokuuhun 2016, jolloin Putin siirsi hänet presidentin erityisedustaja luonnonsuojelua, ekologiaa ja kuljetuksia koskevissa kysymyksissä, mikä yleisesti tulkittiin potkuiksi. Hänen seuraajakseen hallintopäälliköksi tuli varapäällikkö Anton Vaino.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Putin antoi potkut luottomiehelleen Ivanoville Yle.fi/uutiset. 12.8.2016. Viitattu 13.8.2016.
  2. ↑ Putinin seuraajaehdokas työskenteli Helsingissä KGB:n agenttina Helsingin Sanomat. Viitattu 1.4.2007.
  3. ↑ Russian Soldier Brutally Hazed CBS News. 26.1.2006. CBS Interactive Inc. Viitattu 26.1.2008. (englanniksi)
  4. ↑ Arto Luukkanen: Medvedev – Venäjän isäntä vai Putinin renki? s. 187–188. Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-41-5
  5. ↑ Putin nosti puolustusministeri Ivanovin ensimmäiseksi varapääministeriksi HS. Viitattu 15.2.2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sergei_Ivanov&oldid=22436863”