Ruoansulatus
Ruoansulatus eli digestio saa aikaan sen, että monimutkaiset ravintoaineet pilkkoutuvat yksinkertaisiksi aineiksi, jotka ruumiin solut sitten käyttävät hyväkseen energianlähteenä ja rakennusmateriaalina.
Hiilihydraatit pilkkoutuvat osittain suussa amylaasi-entsyymin vaikutuksesta yksinkertaisiksi sokereiksi (ennen kaikkea rypälesokeriksi eli glukoosiksi), jotka ovat solujen tärkein energianlähde.
Mahassa proteiinit eli valkuaisaineet hajoavat pepsiini-entsyymin vaikutuksesta aminohapoiksi, jotka puolestaan käytetään elimistön rakennusaineiksi.
Rasvat eli lipidit pilkkoutuvat lipaasientsyymillä, jota haima erittää ruuansulatuskanavaan. Rasvat kulkeutuvat soluihin rasvahapoiksi ja glyseroliksi pilkkoutuneina. Sitten nämä aineosat yhdistyvät uudelleen, ja rasva käytetään joko solujen rakennusaineeksi, tai se jää ravintovarastoksi rasvasoluihin.
Ravinnon käsittely tapahtuu ruoansulatuskanavassa. Lukuun ottamatta niitä elimiä, joiden kautta ravinto kulkee suusta suoliston loppuun asti, ruoansulatuselimistöön kuuluu joukko ruoansulatusrauhasia, kuten sylkirauhaset, maharauhaset, suolinesterauhaset, haima ja maksa, jotka erittävät ruoansulatusnesteitä. Nämä sisältävät entsyymejä, joiden avulla ravinnon pilkkoutuminen käyttökelpoiseen muotoon tapahtuu nopeasti.
Ihmisen ruoansulatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ihmisen ruoansulatus
Ihmisen ruoansulatus on järjestelmä, joka muuttaa syödyn ravinnon elimistölle käyttökelpoiseen muotoon. Ensin ravintoa pilkkovat suussa kieli ja hampaat. Sylkirauhaset erittävät mukaan sylkeä. Ruoka jatkaa matkaa nieluun ja ruokatorveen ja edelleen mahaan. Täältä ravinto etenee ohutsuoleen, jossa suurin osa ravinnosta imeytyy suolinukan kautta verenkiertoon. Imeytymätön aines kertyy paksusuoleen, jossa vielä osa aineista imeytyy elimistöön. Loppu poistuu lopulta peräaukon kautta ulosteena. Ihmisen ruoansulatuskanava on noin 9 metriä pitkä. Ruoansulatuksen fysiologia vaihtelee yksilöllisesti sekä muiden tekijöiden, kuten ruoan ominaisuuksien ja aterian koon mukaan. Ruoansulatus kestää tavallisesti 1–3 vuorokautta.
Tutkimuksessa on havaittu terveillä, länsieurooppalaista ruokavaliota noudattavilla, liikkuvilla aikuisilla ravinnon energiasta imeytyvän keskimäärin 89,4 %. Energiaravintoaineista rasvan havaittiin imeytyvän 92,5-prosenttisesti, proteiinin 86,9-prosenttisesti ja hiilihydraattien 87,3-prosenttisesti. Tutkimuksessa verrattiin nautitun ravinnon energiamäärää pommikalorimetrillä mitattuun ulosteen energiamäärään.[1]
Ruoansulatuksen kannalta merkittäviä elimiä ovat maksa ja haima. Haima erittää suurimman osan ruoansulatusentsyymeistä. Maksa säätelee veren sokeri- ja aminohappopitoisuuksia, varastoi monia aineita sekä valmistaa ravinnosta muun muassa rasvoja ja glukoosia.
Ruoansulatuskanavassa ravinto ja sen mukana tulleet mikrobit ja muut aineet joutuvat vaihteleviin ympäristöihin. Suu on lähes neutraali ympäristö, maha taas hyvin hapan ja osa suolesta lievän emäksinen. Aineet kohtaavat monia ruoansulatusentsyymeitä, jotka hajottavat suolessa kulkevat aineet elimistön käyttöön sopiviksi aineiksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ N. J. Wierdsma, J. H. C. Peters, M. a. E. van Bokhorst-de van der Schueren, C. J. J. Mulder, I. Metgod, A. A. van Bodegraven: Bomb calorimetry, the gold standard for assessment of intestinal absorption capacity: normative values in healthy ambulant adults Journal of Human Nutrition and Dietetics. 1.4.2014. Viitattu 25.11.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]