Otto Wellingk

Otto Vellingk

Otto Wellingk (1649 Jaama, Inkeri – 19. toukokuuta 1708 Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, ratsuväenkenraali sekä Jewen (nyk. Jõhvi), Kurtinan ja Viurilan vapaaherra.

Wellingkin isä oli Otto Wellingk (n. 1610 – 1656) ja äiti Christina Mannersköld (n. 1628 – 1679). Wellingk valmistui ylioppilaaksi Uppsalassa 23. marraskuuta 1661. Hän oli luutnantti Bremenin ruotsalaisessa rykmentissä vuodesta 1664 sekä ratsumestari Königsmarckin rykmentissä Ranskassa vuodesta 1666 ja majuri vuodesta 1668. Ranskan kuningas Ludvig XIV tarjosi hänelle everstin (komentajan) virkaa ranskalaisessa ratsuväkirykmentissä. Wellingk erosi Ranskan palveluksesta vuonna 1670. Ruotsissa hänestä tuli Itä-Götanmaan värvätyn ratsuväkirykmentin eversti 20. elokuuta 1676. Wellingk haavoittui vaikeasti Lundin taistelussa 4. joulukuuta 1676 ja sai vapaaherran aatelisarvon yhdessä veljensä Mauritz Wellingkin kanssa 23. joulukuuta samana vuonna.

Wellingkistä tuli eversti Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväki­rykmentissä 1678, kenraalimajuri Ruotsin ratsuväessä 21. helmikuuta 1687, maaherra Ruotsissa 1. heinäkuuta 1687, kenraaliluutnantti ja Skånen kenraalikuvernööri 23. joulukuuta 1693, Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin kuvernööri 4. heinäkuuta 1698, ratsuväenkenraali 4. heinäkuuta 1698 sekä Inkerinmaan ja Liivinmaan joukkojen ylipäällikkö suuren Pohjan sodan alussa 12. toukokuuta 1700. Hän komensi ruotsalaisten oikeaa sivustaa Narvan taistelussa marraskuussa 1700. Lisäksi hän osallistui Kliszówin taisteluun (1702), Lembergin piiritykseen (1704) ja Punitzin taisteluun (1704).

Wellingk oli 27. joulukuuta 1705 alkaen kuninkaallinen neuvos ja Turun hovioikeuden presidentti. Hän sai kreivin arvon 20. heinäkuuta 1706.

Lähteet

• Gustaf Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor, VIII, Stockholm 1934, s. 731.