Maxwell (auto)
| Maxwell Motor Company | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu |
New Yorkin Tarrytownissa vuonna 1904 |
| Lakkautettu | Sulautettu Chrysler Corporation -yhtiöön v. 1925 |
| Avainhenkilöt |
Jonathan Maxwell Benjamin Briscoe |
| Toimiala | Autoteollisuus |
Maxwell oli vuosina 1904 – 1925 valmistettu amerikkalainen automerkki. Nykyisen FCA US -yhtiön voidaan katsoa perityvän tästä yhtiöstä.
Yhtiön toiminnan aloitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maxwell-Briscoe Motor Company aloitti toimintansa entisissä Mobile Company of American tehdastiloissa, New Yorkin Tarrytownissa, vuonna 1904. Kaksi henkilöä yhtiön takana, joista myös yhtiön nimi muodostettiin, olivat Jonathan Maxwell, joka oli aiemmin työskennellyt Ransom Oldsin ja muiden autoilun pioneerien kanssa sekä Benjamin Briscoe, joka omisti 97% Buick Motor Companysta ja pyöritti omaa metallinprässäysyhtiötään. Maxwell sai Briscoen vakuuttuneeksi siitä, että tämän kannatti heivata David Buick ja lyöttäytyä yhteen hänen kanssaan. Jo vuonna 1905 Maxwell-Briscoen toiminta oli kovassa kasvussa. Yhtiö myi ensimmäisen puolivuotiskautensa aikana 542 autoa; suurena apuna tässä oli uusimpien teknisten innovaatioiden omaksuminen, kuten kardaaniakselin käyttö voimansiirrossa, tuolle aikakaudelle tyypillisen ketjun sijaan.[1]
Vuosina 1905 ja 1906 Maxwell-Briscoe vuokrasi tai rakennutti lisää tehdastiloja Rhode Islandin Pawtucketista, sekä Illinois:n Chicagosta, mutta nämäkään eivät riittäneet. Uusi tehdas Indianan New Castlessa ratkaisi vihdoin tuotannon ongelmat. Tehtaan rakennustyöt alkoivat alkuvuodesta 1907 ja autojen valmistus aloitettiin saman vuoden elokuussa, ennen kuin tehtaassa oli edes kunnollista kattoa. New Castlen tehdas oli tuolloin oman aikansa suurin ja siitä tuli myöhemmin yksi Chrysler Corporationin päätehtaista.[2]
Toiminta laajenee
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1907 Benjamin Briscoen veli Frank toimi Michiganin Detroitissa sijainneen Brush Motor Car Companyn rahoittajana. Yhtiö valmisti edullisia ja varmatoimisia autoja, joissa oli yksisylinterinen moottori, puinen runko ja puiset akselit. Vuonna 1908 William C. Durant, joka oli kovalla tohinalla rakentamassa General Motorsia, yritti taivutella Briscoen veljekset tuomaan menestyksekkäät yhtiönsä — Maxwell-Briscoen ja Brushin — samaan kompukseen. Suunnitelmat kuitenkin vesittyivät ja Durant muodosti General Motorsin Buickin ympärille. Briscoet päättivät, että yhdistyminen on heidänkin kasvunsa tie. Kaksi vuotta myöhemmin he saivat aikaan merkittävän fuusion, merkittävin seurauksin.
Vuonna 1909 Maxwell-Briscoe oli 9400 yksikön vuosituotannollaan Yhdysvaltain kolmanneksi suurin ajoneuvovalmistaja. Vahvistaakseen ostajien keskuudessa mielikuvaa Maxwellin laadusta ja helppokäyttöisyydestä tehdas järjesti tempauksen, jossa Maxwell-Briscoella ajettiin Yhdysvaltain halki, rannikolta rannikolle. Alice Ramseysta tuli ensimmäinen kyseisen matkan ajanut nainen historiassa.
Vuonna 1910 Briscoen veljekset seurasivat Durantin esimerkkiä, hänen rakentaessaan holding-yhtiö General Motorsia, ja aloittivat vastaavan, United States Motor Company -nimellä kulkeneen yritysryppään kokoamisen. Yhtiön organisaation alle koottiin Maxwell-Briscoen lisäksi Brush Motor Car Company, Dayton Motor Car Co., Courier Car Co., Columbia Motor Car Co. ja Alden Sampson Manufacturing Company. Näistä ainoastaan Briscoeiden yhtiöt, Brush ja Maxwell, olivat voitollisia, hyvin toimivia ja ajanmukaisia. Tätä tärkeämpää oli kuitenkin se, että Columbia Motorin mukana U.S. Motorin haltuun siirtyi keksijä ja liikemies George Seldenin patentti, joka kattoi Yhdysvalloissa polttomoottorin periaatteen suunnitelmat. Tämä patentti toi yhtiöön rahaa lähes kaikilta kilpailevilta ajoneuvovalmistajilta, ja oli itsessään arvokkaampi kuin Columbian ajanmukainen tuotantolinja.[1]
Alden Sampsonin valmistus lopetettiin vuoden 1911 lopussa ja U.S. Motorille jäi tehdasrakennus tyhjilleen. New Castle siirtyi erilaisten osien valmistamiseen ja autojen valmistus siirtyi sieltä tyhjilleen jääneisiin tuotantolaitoksiin. Henry Ford voitti Seldenin patenttien kattavuutta vastaan käymänsä monivuotisen oikeudenkäynnin. Patentit muuttuivat arvottomiksi ja niiden United States Motorille tuoma tasainen kassavirta tyrehtyi.
Toiminnan vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtiön uudelleenjärjestely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka U.S. Motor valmisti vuonna 1911 eri merkkiensä alla 52 000 autoa, sen kassatilanne ei ollut hyvä. Briscoe valitti useita kertoja, että pankkiirit tuntevat jonkinlaista antipatiaa hänen yhtiötään kohtaan. Alkuvuodesta 1912 yhtiö keskeytti osinkojen maksun osakkailleen ja joutui selvitystilaan. Rahoittajat laittoivat tilanteesta syyn huonon johtamisen tiliin, mutta osavaikutus konkurssiin ajautumisella on varmasti ollut myös sillä, että kahdella kaikkein kiivaimmin Maxwell-Briscoen lisärahoitusta vastustaneella pankilla oli taloudellisia intressejä myös General Motorsissa. Benjamin Briscoe lähti United States Motorista vuonna 1912, ja perusti Ranskan Billancourtiin, autoja valmistavan Briscoe Motor Companyn. Hänen tilalleen yhtiön johtoon nimettiin Walter Flanders, joka oli ollut mukana mm. organisoimassa Fordin massatuotannon aloitusta. Samana vuonna johtajiston tärkeä ja osaava jäsen, K.T. Keller lähti Maxwell-Briscoelta ja siirtyi GM:n Northway Motorsin johtajaksi.
Vuosien 1912 ja 1913 aikana, nyt nimellä Maxwell Motor Company toiminut yhtiö, lopetti Columbia-, Brush-, Stoddard-, ja Courier -merkkien valmistuksen ja myi alkuperäisen tehtaansa New Yorkin Tarrytownissa sekä Rhode Islandin Providencen (Engineering Works) ja Connecticutin Hartfordin (Columbia) laitokset. Tuotantokäyttöön yhtiölle jäi aiemmin Stoddardeja valmistanut tehdas Ohion Daytonissa, jossa nyt tuotettiin Maxwell 35 -malleja sekä New Castlen tehdas, joka nyt valmisti autojen valmistuksessa tarvittavia osia.
U.S. Motor Companyn taru kesti vain kolme vuotta, kunnes se joutui selvitystilaan. Walter Flanders oli ollut osakkaana yhtiössä, joka valmisti huonosta laadustaan kuuluisia E-M-F-merkkisiä autoja. Ennen Maxwellille tuloaan hänellä oli entisten E-M-F -kumppaniensa kanssa Michiganin Detroitissa Flanders Automobile Company -niminen yhtiö. Flanders perusti uuden Standard Motor Company -nimisen yhtiön, joka osti kaiken U.S. Motorin omaisuuden, veloista vapaana. Lisäksi yhtiön alle siirrettiin Flanders Automobilen omaisuus ja toiminta. Tämä liike tapahtui joulukuun 31. päivänä, vuonna 1912. Vain kuukausi tämän jälkeen Standard Motor uudelleen nimettiin Maxwell Motor Companyksi, kaikuna U.S. Motorin suosituimmasta automerkistä. Flanders ei halunnut nimeään isosti näkyviin. Ainoa malli, jossa hänen nimensä mainittiin oli Flanders 50-Six. Flanders Motor Companyn Detroitin tehtaassa valmistetulle autolle annettiin pian fuusion jälkeen nimi Maxwell Six.[1]
Maxwell Motorin nousu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1913 kesällä esiteltiin mallivuodelle 1914 Maxwell 25, joka tulisi elämään kauemmin kuin itse Maxwell; se tulisi kehittymään ja saamaan uuden nimen “Good Maxwell,” josta tulisi edelleen Chrysler Four ja viimein ensimmäinen Plymouth, vuonna 1928.
Vuonna 1916 Maxwell Motorin New Castlen tehtaille asennettiin koko tehdasrakennuksen kattava höyryvasarajärjestelmä ja Forge and Hammer Shop -nimellä toimivasta tehtaasta tuli Yhdysvaltain suurin autojen tako-osia valmistava laitos.
Vuonna 1917 Maxwell kaipasi kasvavan kysynnän täyttämiseksi lisää tuotantotilaa ja sitä oli tarjolla vaikeuksissa olevalla detroitilaisella Chalmers Motor Car Companylla. Yhtiöt neuvottelivat keskinäisen yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Maxwell sai tuotantotilaa Chalmers Motorin jättimäisestä Jeffersson Avenuen tehtaasta ja Chalmers saisi autojaan myyntiin Maxwellin verkoston kautta. Loppujen lopuksi Maxwell Motor päätyi Chalmers Motorin omistajaksi.[1]
Maxwellin loppu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdistelmä toimi aluksi hyvin, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeinen talouden taantuma iski Maxwelliin rajusti. Menestyvä yhtiö velkaantui pahoin, vuonna 1920 autoja valmistui tehtaalta 34 169 kappaletta ja näistä noin 26 000 kappaletta, eli kaksi kolmasosaa vuosituotannosta jäi myymättä. Yhtiössä ehdittiin kuitenkin kiskaisemaan hätäjarru päälle.
Vuonna 1921 yhtiön täytyi lopettaa autojen valmistus Chalmersin tehtaalla. Osasyynsä myynnin romahtamiselle oli Maxwellin tuotteiden huonolla laadulla. Loppuvuodelle saatiin parannusta kun huonosti kiinnitetty polttoainesäiliö sai kaksi pantaa yhden sijaan ja heikkoon taka-akseliin tehtiin vahvikkeet. Myöhemmin samana vuonna yhtiö halusi palkata silloisen menestyksekkään autoteollisuuden ammattijohtaja Walter Chryslerin pelastamaan sekä Maxwell Corporation että Chalmers, josta Maxwell omisti nyt 90%. Chrysler suostui, tosin melkoista korvausta vastaan — palkkana 100 000 USD (nykyrahassa n. 1,4 milj. USD) vuodessa sekä tukku yhtiön osakkeita.
Ennen kuin Chrysler pystyi alkamaan toimiin, Maxwellin konkurssipesän hoitajien oli asetettava pesä julkiseen pakkohuutokauppaan. Huutokaupassa tarjouksia yhtiöstä antoivat mm. William C. Durant, Studebaker ja monet muut ja pesänhoitajien oli maksettava 10,8 milj. USD (nykyrahassa 150 milj. USD) saadakseen yhtiön omistukseensa ja pystyäkseen luomaan uuden yhtiön nimeltä Maxwell Motor Corporation. Walter P. Chrysler valittiin yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Uusi muodostettu yhtiö hankki omistukseensa Chalmers Motor Companyn, kahden miljoonan Yhdysvaltain dollarin (n. 28 milj. USD) kauppahinnasta.
Chrysler toi yhtiöön "Kolme Muskettisoturia", luottomiehensä Fred Zederin, Owen Skeltonin ja Carl Breerin, jotka olivat toimineet tiiminä autojen suunnittelussa jo Studebakerilla ja Willysillä. Tiimi työskenteli uuden Chrysler B-mallin suunnitelmien parissa. He käyttivät vuoden 1924 Chalmersia testipetinä kehittäessään uuteen Chrysler-malliin vallankumouksellisia, neljään pyörään vaikuttavia hydraulisia jarruja. Jarrujen esisuunnitelmat olivat lähes käyttökelvoton konsepti, mutta Carl Breer tiimeineen muokkasi niistä toimivan ja lähtökohdistaan lähes tunnistamattomaksi muutetun järjestelmän.
Uusi Chrysler esiteltiin yleisölle vuoden 1924 New Yorkin autonäyttelyssä. Pian tämän jälkeen autojen valmistus Chalmers-nimellä lopetettiin.
- Viimeisten vuosien tuotantoluvut
| 1924 | Maxwell | Chrysler |
|---|---|---|
| Jefferson Avenue | 48 124 | 31 020 |
| Windsor, Ontario | 1920 | 429 |
| 1925 | ||
| Jefferson Avenue | 27 153 | 105 190 |
| Windsor, Ontario | 3593 | 1613 |
Vuonna 1925 pitkäaikaiset osakejärjestelyt saatiin päätökseen ja Maxwell Motor Corporation uudelleenorganisoitiin nimellä Chrysler Corporation. Walter P. Chrysler oli yhtiön ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja sekä pääjohtaja. Viimeinen Maxwell-niminen auto valmistui toukokuussa 1925, kuukautta myöhemmin sen paikan otti ensimmäinen Chrysler Four, joka itse asiassa oli päivitetty Maxwell 25.[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erilaista Maxwell aiheista painettua materiaalia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Amerikkalaisia Maxwell lehtimainoksia
- 1918 Maxwell Endurance Run -video