Maunu Ihalainen
| Maunu Ihalainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1937 Pihtipudas |
| Kuollut | 13. joulukuuta 2019 (82 vuotta) |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | puoluevirkailija |
| Arvonimi | kanslianeuvos |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue |
Maunu Ihalainen (31. lokakuuta 1937 Pihtipudas[1] – 13. joulukuuta 2019[2]) oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pitkäaikainen toimitsija ja hallintopäällikkö.
Ihalaisen ura Sosialidemokraattisessa puolueessa kesti yli neljäkymmentä vuotta.[3] Opiskeltuaan Työväen Akatemiassa hän aloitti puolueen Keski-Suomen piirisihteerinä.[4] Vuonna 1967 hän siirtyi Helsinkiin puoluetoimistoon maaseutusihteeriksi[5] ja sitten ensin toimistopäälliköksi ja sitten puolueen hallintopäälliköksi,[4] jonka vastuulla olivat puolueen raha-asiat. Hän oli myös mukana Saariniemenkatu 6:een rakennetun puoluetalon suunnittelussa ja rakentamisessa ja pahoitteli sen myymistä vuonna 2015.[6] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2000.[2][7] Hänet tuomittiin vuonna 2013 muiden ohella sakkoihin puolueen ja SDP:n urheiluopistosäätiön välisessä niin sanotussa taulukauppajutussa.[8] Valittaessa vuonna 2014 puolueen puheenjohtajaa hän oli Jutta Urpilaisen takana.[6]
Ihalainen kirjoitti muistelmat Renkinä työväenliikkeessä (2006) ja Punaisella viivalla: Renkinä työväenliikkeessä II (2007), joista ensimmäinen ulottuu vuoteen 1967, jolloin hän lähti kotiseudulta Helsinkiin, ja jälkimmäisessä hän kuvaa uraansa Helsingissä puoluetoimistossa eläkkeelle jäämiseensä saakka.[5] Hänen setänsä, Elämäjärven työväenyhdistyksen sihteeri Matti Ihalainen vangittiin tämän kieltäydyttyä asevelvollisuuskutsunnoista. Setä kuoli Tammisaaressa.[9] Ihalainen kirjoitti sedästään laajan kirjoituksen, joka on julkaistu kirjana Matti ei palannut: Matti Ihalaisen tie Tammisaareen (2008).
Ihalainen oli kotoisin Pihtiputaan Elämäjärveltä, jossa hän aloitti työuransa metsätöissä. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on hänen veljenpoikansa.[4]
Ihalaiselle myönnettiin vuonna 1999 kanslianeuvoksen arvonimi.[4] Häntä on luonnehdittu ”SDP:n harmaaksi eminenssiksi”,[10] ”arvostetuksi veteraaniksi”[6] ja ”Sdp:n kulissimieheksi”.[11]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Renkinä työväenliikkeessä. Omakustanne, 2006. ISBN 952-92-0069-2 3., tarkastettu painos. Kellastupa 2014. ISBN 978-952-5787-16-0
- Punaisella viivalla: Renkinä työväenliikkeessä II. Kellastupa, 2007. ISBN 978-952-99446-5-1
- Matti ei palannut: Matti Ihalaisen tie Tammisaareen. Kellastupa, 2008. ISBN 978-952-99446-9-9
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuka? Sdp:n rahainvartija Helsingin Sanomat. 28.4.2000. Viitattu 15.12.2019.
- ↑ a b Pikkarainen, Elina: Sdp:n entinen hallintopäällikkö Maunu Ihalainen on kuollut Helsingin Sanomat. 14.12.2019. Viitattu 15.12.2019.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Vallan kammarin ovi raollaan Helsingin Sanomat. 12.12.2007. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b c d Vehkasalo, Jukka: SDP:n hallintopäällikkö oli Hakaniemen syötetyin toimitsija (Archive.org) Kymen Sanomat. 13.1.2008. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b Ihalainen, Maunu: ”Puolueen talot”, Punaisella viivalla, s. 4–5. Kellastupa, 2007. ISBN 978-952-99446-5-1
- ↑ a b c Tiinanen, Pekka: SDP:n ex-hallintopäällikkö listasi: Tämä kaikki meni Rinteeltä pieleen Iltalehti. 10.6.2015. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Kervinen, Timo: Puoluetuen puolustuspuhe Verkkouutiset. 5.5.2000. Viitattu 9.6.2017.
- ↑ Mölsä, Ari: Demareiden Urheiluopistosäätiön johdolle kovat sakot vaalirahajutussa Yle Uutiset. 30.1.2013. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Lappalainen, Tuomo – Lindstedt, Risto – Vahtokari, Reijo: Kirvesmiehen iso urakka. Suomen Kuvalehti, 2001, nro 21. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Lehtinen, Lasse: IS-arkisto: Timo Soini oli Veikko Vennamolle pojan korvike Iltasanomat. 5.7.2003 / 28.10.2008. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Virkkunen, Janne: Sanan mahtia ja vaikutusvaltaa Keskisuomalainen. 20.8.2008. Arkistoitu 22.12.2014. Viitattu 21.10.2015.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
